Suomalaiset äidit pelaavat kaksilla korteilla. Kun ennen oli miesten töitä ja naisten töitä, nykymaailmassa on miesten töitä ja yhteisiä töitä.

Suomalaiset äidit pelaavat kaksilla korteilla. Kun ennen oli miesten töitä ja naisten töitä, nykymaailmassa on miesten töitä ja yhteisiä töitä. Enkä nyt puhu siitä osasta Suomea, jossa naiset edelleen juoksevat hellan ja pyykkikoneen väliä vatsa pystyssä ensimmäisistä kuukautisista vaihdevuosiinsa. Puhun kaupunkilaisista niin sanotuista liberaaleista vanhemmista.
Moderni vaippoja vaihtava isä keksittiin vasta 1960-luvulla Ruotsissa. Äidit käyttävät hyväkseen isän roolin murrosta ja haluavat parhaat puolet vanhasta ja uudesta maailmasta. Olen seurannut sekä miesten että naisten parisuhdekeskusteluja, ja ero on hämmästyttävän suuri. Naiset puhuvat miehistään huomattavasti ilkeämmin. Se, mitä naistenlehdet ovat jankuttaneet 70-luvulta lähtien siitä, kuinka miesten pitäisi näyttää enemmän tunteitaan, on maailman suurin valhe.

”Kyllä miehen pitää kuitenkin olla mies”, kertovat ystävättäreni ja soittavat siiderilasinsa äärestä vauvanhoito-ohjeita kotona odottavalle isälle. Pahinta on olla itkupilli. Miehissä on kuitenkin aina joku vika: yleensä ne ovat joko liian nössöjä tai liian machoja. Jos ja kun ne tekevät kotitöitä, ne tekevät ne väärin. Naurettavia joka tapauksessa ja aina narutettavissa.
Miehet taas puhuvat puolisoistaan harvoin ja lähes aina kauniisti. Olen ilmeisesti niin vaarattoman näköinen mieheksi, että naispuoliset kaverini usein unohtavat minun olevan vastapuolen agentti ja puhuvat seurassani sivu suunsa. Äitiyslomalla oleva ystävättäreni ylpeili, kuinka hän miehen tullessa töistä heti ensimmäisenä antaa mielenosoituksellisesti lapsen isälle, eikä suostu tekemään enää mitään koko iltana. Hänhän on jo tehnyt oman osuutensa rääkyvän kakaran kanssa. Jos olisin uskaltanut vastata, että mieshän on myös tehnyt tuossa vaiheessa iltaa täyden työpäivän, olisin varmasti saanut oluttuopista päähäni.

Yksi viime aikojen moraalipaniikin aiheista on ollut se – ihan oikea tilastollinen fakta – että eniten Suomessa tekevät töitä juuri pienten lasten isät. Ensin pitkät päivät toimistolla, jonka perään illalla yhdessä kädessä tuttipullo ja toisessa Macintosh. Isien kova työnteko on suosittu kiesustelun aihe. Kriitikoilta on valitettavasti jäänyt koulussa biologiantunnit väliin. On ihan evoluution perusasia, että naiset valitsevat lastensa isiksi mieluummin miehiä, jotka tekevät kovasti töitä. Siis jo ennen lapsen saantia.
Työnarkomaaniesi-isämme olivat parempia isiä kuin laiskemmat, koska ahkerien lapset jäivät todennäköisemmin eloon. Downsiftaajat eivät ­menestyneet ­metsästäjä-kerääjien naismarkkinoilla. Kun liiasta työnteosta syytöksiä saava isä ehdottaa käytännön ratkaisuna muuttamista kauemmaksi keskustasta, tila-autosta ja ulkomaanmatkoista luopumista, siitä saa vain syytöksiä sarkasmista. Naiset haluavat sekä pitää kakun, että heittää sen miehen naamalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka suomalaismiehet siis paiskivat töitä ja hoitavat hyvin lapsia, kaikenlainen repaleinenkin tutkimustulos kelpaa, jos se vain tekee isät tarpeettomiksi. Alkukesästä julkaistiin yhdysvaltalainen tutkimus, jonka mukaan lesboäidit ovat parempia vanhempia kuin heteroparit. Suon mielelläni ­lesboparien lapsille kaiken sen onnen mitä he vain voivat saada. Se, mikä minua ärsytti, oli ystävättärieni reaktio. Monien mielestä se oli myönteinen uutinen, ja he tykkäsivät siitä ­Facebook-sivuillaan. Miksi ihmeessä se on hyvä uutinen? Ja mitä tuo uutisessa määritelty hyvä vanhemmuus on?
Kahden äidin mallia kehuttaessa unohdettiin mainita se oleellinen asia, että lesboseksistä harvemmin tulee vahingonlaukauksia. Totta munassa ihmiset huolehtivat paremmin toivotuista lapsista! Veikkaanpa, että hedelmöityshoitoa hakeneet yhdysvaltalaiset lesboäidit olivat akateemisempia ja varakkaampia kuin keskivertovanhemmat. Kuinka moni ­Facebook-ystävättäreni olisi tykännyt, jos vaikkapa Wahlroosin Nalle olisi hehkuttanut, kuinka rikkaiden lapset ovat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin köyhien?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Älä ymmärrä väärin, minusta tasa-arvoiset Pohjoismaat ovat miehillekin rennompia kuin machokulttuurit. Kuinka usein olet nähnyt vaikkapa venäläisisää työntelemässä lastenvaunuja tai lämmittämässä tuttipulloa ravintolassa? Se, että meillä on näin hieno systeemi, vaatii myös naisilta pelaamista samoilla säännöillä. Se, että esi-isämme olivat sovinisteja ja alistivat naisia, ei ole meidän syymme, eikä sitä tarvitse meille kostaa.

Tuomas Enbuske on 32-vuotias helsinki­läinen toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat avovaimo ja reilun vuoden vanha Elaisa-tytär.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 8/2010.

Sisältö jatkuu mainoksen alla