Heinin mies Lauri sairastui vakavaan masennukseen, kun Heini odotti perheen kolmatta lasta.

Mulla oli huono olo. Heini tuijottaa mieheltään Laurilta juuri saamaansa kännykkäviestiä seitsemältä aamulla. Viestissä ei lue mitään muuta. Ei selitystä huonolle ololle eikä sille, miksi mies ei tullut illalla töistä kotiin.

Huono olo Laurilla on ollut jo pitkään, sen Heini on toki huomannut. Mutta sen kummemmin mies ei ole olostaan puhunut. Ehkä hän on vain väsynyt töistä ja lastenhoidosta, Heini miettii. Lauri on ollut lasten kanssa päivät kotona, kun Heini on tehnyt opintoihinsa liittyvää työharjoittelua. Iltaisin mies on lähtenyt omiin töihinsä.

Arjen pyörittäminen on joskus raskasta, Heiniäkin väsyttää. Hän on juuri saanut tietää odottavansa perheen kolmatta lasta, raskaus on viikolla 7. Esikoinen Nooa on kolmen ja Salli vasta vuoden ikäinen.

Outo viesti saa Heinin silti pelkäämään, että on sattunut onnettomuus, jotain kamalaa. Hän yrittää soittaa Laurille, mutta mies ei vastaa.

Kymmeneltä Heini lämmittää pinaattikeittoa lapsille, kun puhelin soi. Soittaja on Laurin kaveri Antti: Älä nyt pelästy, mutta kyyditsin Laurin sairaalan päivystykseen. Hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia.

Se pinaattikeitto palaa käryten pohjaan.

Syyllisyyttä, huolta ja pettymystä

Laurin saama diagnoosi, vakava-asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö, on Heinille järkytys. Olisihan hänen pitänyt huomata, tulevan terveydenhoitajan. Sen sijaan hän on ollut miehelle kiukkuinen. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että reipastu nyt vähän.

– Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe. Voi olla, että en ehkä halunnutkaan tietää asian oikeaa laitaa.

Kun Lauri joutuu päivystyksestä suoraan psykiatriselle osastolle hoitoon, Heinin mielessä vuorottelevat syyllisyyden ohella huoli, ja pettymys. Eihän heille voi käydä tällä tavalla. Hehän ovat nuoria, on pienet lapset ja koko elämä edessä.

– Olen kiitollinen Antille, että hän tajusi tilanteen vakavuuden ja vei Laurin päivystykseen. Lauri sanoo, ettei halunnut kuormittaa minua ongelmillaan. Ja että hän yritti olla vahva. Silti harmittaa, että kaverilleen hän oli puhunut pahasta olostaan, mutta ei minulle.

Unelmien täyttymys: iso paketti vessapaperia

Muista pyykit, muista syödä. Heini kirjoittaa itselleen muistilappuja, jotta elämä pinaattikeittopäivän jälkeen jatkuisi mahdollisimman normaalina. Hän on nyt lasten kanssa yksin. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys tuntuvat välillä murskaavilta.

Arjen tarkka aikataulutus auttaa jaksamaan. Aina samaan aikaan ylös aamuisin ja samaan aikaan illalla nukkumaan. Heini skarppaa päivät lasten kanssa, mutta talon hiljetessä hän antaa itkun tulla.

– Pahinta oli se, etten tiennyt kauanko Lauri sairastaa tai toipuuko hän ylipäätään.

Aluksi Heini käy sairaalassa katsomassa Lauria Nooan ja Sallin kanssa joka päivä. Bussimatkoineen reissuun kuluu ­nelisen tuntia. Välillä Heinin äiti kuljettaa koko porukkaa tai tulee katsomaan lapsia, kun Heini käy osastolla.

– Oli ikävää vaivata läheisiä jatkuvasti. Toisaalta tuntui uskomattoman hyvältä, kun sukulaiset toivat meille ruokaa kotiin tai kävivät puolestani kaupassa. Iso paketti vessapaperia ja jääkaappi täynnä syötävää oli unelmien täyttymys.

"Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät"

Välillä taakka tuntuu liian raskaalta. Kun Heinin ohjaava opettaja harjoittelun loppuarviossa kysyy, mitä perheelle kuuluu, Heini purskahtaa itkuun.

Isän poissaolo näkyy myös lapsissa. Nooa on välillä yliaktiivinen ja välillä muksii siskoaan.

Joka ilta Heini ja lapset soittavat Laurille iltapuhelun. Nooa juttelee isin kanssa, kertoo päivän tapahtumista. Salli kuuntelee isin ääntä. Jos Lauri on liian väsynyt puhumaan puhelimessa, on ilta kotona lasten kanssa yhtä sirkusta. Sairaalassa Lauria surettaa, miten Heini jaksaa.

Keväällä Heini kuuntelee paljon Jannan Sä et ole hullu -kappaletta.

Kertosäkeessä on voimaannuttavat sanat: Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa / hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan / hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät. Selvä toivonkipinä siinä on.

Joskus ilo löytyy pienestä.

Kerran, kun Lauri on vierailun aikana poikkeuksellisen väsynyt, Heini päättää, ettei jaksa tänään laittaa ruokaa kotona. Hän pyytää äitiään ajamaan hampurilaisravintolan kautta ja he ostavat syötävät mukaan. Se tuntuu pieneltä juhlalta. Lasten ilosta hän saa itsekin iloa.

Toisinaan Heini ottaa sairaalaan mukaan lasten lempikirjoja ja lautapelejä.

– Pelasimme vierailuhuoneessa Herra Touhulaa ja söimme eväitä. Niissä hetkissä pystyi näkemään pilkahduksia tavallisesta perhearjesta. Oli ihanaa olla hetki yhdessä ja juoda pillimehua, kuin kuka tahansa perhe.

Tärkeää: kuuntelu ja kannustus

Lastensuojeluilmoitus, mitä ihmettä. Ei kai meidän perheestä sellaista tarvitse tehdä, ajattelee Heini, kun osastolla hoidettavan lapsista ilmoitus tehdään automaattisesti. Häntä hävettää. Laurin hoitajan vinkistä hän ottaa ­kuitenkin yhteyttä neuvolaan ja kertoo perheensä tilanteesta.

Terveydenhoitajalta hän kuulee neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä. Työmuoto on Heinille entuudestaan tuttu opintojen kautta, mutta kosketus asiaan on vain auttajan näkökulmasta.

Laurin sairastumisen vuoksi Heini on joutunut tekemään paljon erilaisia hakemuksia, mutta neuvolan perhetyötä varten ei onneksi tarvita papereiden täyttelyä. Laurin hoitaja kirjoittaa puoltolausunnon, ja neuvolasta tullaan tekemään kartoituskäynti. Siinä kaikki.

Tukimuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että ennaltaehkäisevän perhetyön Mira tai Satu tulee kerran viikossa heille kotiin pariksi tunniksi, juttelee, leikkii lasten kanssa, vie heidät ehkä ulos. Mira ja Satu eivät tee kotitöitä eivätkä ole lastenhoitopalvelu, mutta heidän läsnäolonsa antaa Heinille hetken hengähdystauon.

– Jo se, että joku kuunteli ja kannusti, tuntui hyvältä. Joskus se parituntinen ­kului ­yksinkertaisesti nukkumalla univelkoja pois. Sen jälkeen jaksoi taas.

Jännittävä kotiutuminen

Kotilomalla osastohoidosta Lauri tekee lasten kanssa lumiukkoja rivitalon pihan täyteen. Heini katsoo niitä päivittäin ikkunasta ja miettii, ehtivätkö ne sulaa ennen kuin niiden tekijä palaa sairaalasta kotiin.

Ehtivät ne. Nooa kyselee kevään tullessa, onko isi jo terve ja tuleeko isi jo kotiin. ­Heini vastaa, että isi on ollut väsynyt, mutta saa hoitoa. Ja kyllä isi palaa kotiin. Vaikka varmaksi hän ei tiedä sitä itsekään.

Vappuna, kolmen sairaalakuukauden jälkeen, Lauri lopulta kotiutuu. Kotiinpaluu jännittää kaikkia. Heini yrittää pitää lapsia hissukseen, että toipilas saisi levätä. Tilanne tuntuu aluksi oudolta.

– Kun menin Laurin kotiutumisen jälkeen apteekkiin reseptinivaskan kanssa, mietin että miten tähän on tultu. Olen 26-vuo­tias, raskaana oleva kahden lapsen äiti, jonka miehen mieli on rikki. Jollain tapaa vähän nolottikin hakea niitä lääkkeitä – miten hölmöä.

Mielenterveysongelmat pistävät parisuhteen usein lujille, niin myös Heinillä ja Laurilla. Perhetyön kokemuksista rohkaistuneena Heini ottaa yhteyttä perheasiainneuvottelukeskukseen ja hämmästyy, kun aika vastaanotolle järjestyy melkein heti. Lauri ei vastustele sinne lähtöä.

Heini haluaa ja myös pääsee mukaan ­Laurin psykiatrisen hoitajan puheille, yhdessä miehen kanssa. Vaikka tapaamiskertoja on vain muutama, ne tuovat selkeyttä tilanteeseen: ai niin, siksi minusta tuntuu nyt tällaiselta. Lauri miettii, että hänen masennukseensa ovat vaikuttaneet lapsiperheen paineet, mutta ehkä myös se, että hänen äitinsä on kuollut hänen ollessaan 12-vuotias. Keskustelut ammattilaisten kanssa avartavat mieltä.

Avun hakeminen on fiksua

Kun perheen kolmas lapsi, Eeli, syksyllä syntyy, tilanne on jo tasoittunut. Laurin sairausloma jatkuu edelleen, toipuminen on hidasta. Mutta miehen voimat ovat pikku hiljaa palautumassa.

Heini sanoo lopulta sisäistäneensä, ettei avun hakeminen ole häpeällistä vaan päinvastoin fiksua. Kun perheessä toinen on opiskelija ja toinen pitkällä sairauslomalla, väliaikaista toimeentulotukeakin on tarvittu. Heinin terveydenhoitajaopinnot ovat nyt loppusuoralla.

Omat kokemukseni auttavat ymmärtämään myös toisten hätää, hän uskoo. Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa voimat eivät riitä. Hän ei tiedä, olisiko ilman Laurin hoitajan vinkkiä uskaltanut toimia kuten toimi.

Ennaltaehkäisevästä perhetyöstä käydään Heinin ja Laurin luona edelleen kerran viikossa.

– Usein helpottaa jo se, kun tietää, että keskiviikkona Mira tai Satu taas tulee.
Heini katsoo perhettään, niin rakasta. Viikon päästä on sylissä kellivän Eelin nimen­antojuhlat.

Isi, tuu leikkimään! Nooa huutaa, ja hetken päästä isä ja poika istuvat lattialla ja liittävät Brio-junaradan kiskoja toisiinsa. Salli auttaa minkä kykenee.

– Kertokaa ajoissa läheisillenne, jos tuntuu, että nyt ei enää jaksa. Äänetöntä hätähuutoa ei kuule ehkä kukaan tai se kuullaan liian myöhään, Heini sanoo.

– Niin murheiden kuin ilonkin jakaminen kannattaa.

Anne Rikama: Pinaattikeittopäivän jälkeen, Vauva 1/2015
Kuva: Lauri Rotko

Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.