Heinin mies Lauri sairastui vakavaan masennukseen, kun Heini odotti perheen kolmatta lasta.

Mulla oli huono olo. Heini tuijottaa mieheltään Laurilta juuri saamaansa kännykkäviestiä seitsemältä aamulla. Viestissä ei lue mitään muuta. Ei selitystä huonolle ololle eikä sille, miksi mies ei tullut illalla töistä kotiin.

Huono olo Laurilla on ollut jo pitkään, sen Heini on toki huomannut. Mutta sen kummemmin mies ei ole olostaan puhunut. Ehkä hän on vain väsynyt töistä ja lastenhoidosta, Heini miettii. Lauri on ollut lasten kanssa päivät kotona, kun Heini on tehnyt opintoihinsa liittyvää työharjoittelua. Iltaisin mies on lähtenyt omiin töihinsä.

Arjen pyörittäminen on joskus raskasta, Heiniäkin väsyttää. Hän on juuri saanut tietää odottavansa perheen kolmatta lasta, raskaus on viikolla 7. Esikoinen Nooa on kolmen ja Salli vasta vuoden ikäinen.

Outo viesti saa Heinin silti pelkäämään, että on sattunut onnettomuus, jotain kamalaa. Hän yrittää soittaa Laurille, mutta mies ei vastaa.

Kymmeneltä Heini lämmittää pinaattikeittoa lapsille, kun puhelin soi. Soittaja on Laurin kaveri Antti: Älä nyt pelästy, mutta kyyditsin Laurin sairaalan päivystykseen. Hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia.

Se pinaattikeitto palaa käryten pohjaan.

Syyllisyyttä, huolta ja pettymystä

Laurin saama diagnoosi, vakava-asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö, on Heinille järkytys. Olisihan hänen pitänyt huomata, tulevan terveydenhoitajan. Sen sijaan hän on ollut miehelle kiukkuinen. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että reipastu nyt vähän.

– Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe. Voi olla, että en ehkä halunnutkaan tietää asian oikeaa laitaa.

Kun Lauri joutuu päivystyksestä suoraan psykiatriselle osastolle hoitoon, Heinin mielessä vuorottelevat syyllisyyden ohella huoli, ja pettymys. Eihän heille voi käydä tällä tavalla. Hehän ovat nuoria, on pienet lapset ja koko elämä edessä.

– Olen kiitollinen Antille, että hän tajusi tilanteen vakavuuden ja vei Laurin päivystykseen. Lauri sanoo, ettei halunnut kuormittaa minua ongelmillaan. Ja että hän yritti olla vahva. Silti harmittaa, että kaverilleen hän oli puhunut pahasta olostaan, mutta ei minulle.

Unelmien täyttymys: iso paketti vessapaperia

Muista pyykit, muista syödä. Heini kirjoittaa itselleen muistilappuja, jotta elämä pinaattikeittopäivän jälkeen jatkuisi mahdollisimman normaalina. Hän on nyt lasten kanssa yksin. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys tuntuvat välillä murskaavilta.

Arjen tarkka aikataulutus auttaa jaksamaan. Aina samaan aikaan ylös aamuisin ja samaan aikaan illalla nukkumaan. Heini skarppaa päivät lasten kanssa, mutta talon hiljetessä hän antaa itkun tulla.

– Pahinta oli se, etten tiennyt kauanko Lauri sairastaa tai toipuuko hän ylipäätään.

Aluksi Heini käy sairaalassa katsomassa Lauria Nooan ja Sallin kanssa joka päivä. Bussimatkoineen reissuun kuluu ­nelisen tuntia. Välillä Heinin äiti kuljettaa koko porukkaa tai tulee katsomaan lapsia, kun Heini käy osastolla.

– Oli ikävää vaivata läheisiä jatkuvasti. Toisaalta tuntui uskomattoman hyvältä, kun sukulaiset toivat meille ruokaa kotiin tai kävivät puolestani kaupassa. Iso paketti vessapaperia ja jääkaappi täynnä syötävää oli unelmien täyttymys.

"Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät"

Välillä taakka tuntuu liian raskaalta. Kun Heinin ohjaava opettaja harjoittelun loppuarviossa kysyy, mitä perheelle kuuluu, Heini purskahtaa itkuun.

Isän poissaolo näkyy myös lapsissa. Nooa on välillä yliaktiivinen ja välillä muksii siskoaan.

Joka ilta Heini ja lapset soittavat Laurille iltapuhelun. Nooa juttelee isin kanssa, kertoo päivän tapahtumista. Salli kuuntelee isin ääntä. Jos Lauri on liian väsynyt puhumaan puhelimessa, on ilta kotona lasten kanssa yhtä sirkusta. Sairaalassa Lauria surettaa, miten Heini jaksaa.

Keväällä Heini kuuntelee paljon Jannan Sä et ole hullu -kappaletta.

Kertosäkeessä on voimaannuttavat sanat: Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa / hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan / hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät. Selvä toivonkipinä siinä on.

Joskus ilo löytyy pienestä.

Kerran, kun Lauri on vierailun aikana poikkeuksellisen väsynyt, Heini päättää, ettei jaksa tänään laittaa ruokaa kotona. Hän pyytää äitiään ajamaan hampurilaisravintolan kautta ja he ostavat syötävät mukaan. Se tuntuu pieneltä juhlalta. Lasten ilosta hän saa itsekin iloa.

Toisinaan Heini ottaa sairaalaan mukaan lasten lempikirjoja ja lautapelejä.

– Pelasimme vierailuhuoneessa Herra Touhulaa ja söimme eväitä. Niissä hetkissä pystyi näkemään pilkahduksia tavallisesta perhearjesta. Oli ihanaa olla hetki yhdessä ja juoda pillimehua, kuin kuka tahansa perhe.

Tärkeää: kuuntelu ja kannustus

Lastensuojeluilmoitus, mitä ihmettä. Ei kai meidän perheestä sellaista tarvitse tehdä, ajattelee Heini, kun osastolla hoidettavan lapsista ilmoitus tehdään automaattisesti. Häntä hävettää. Laurin hoitajan vinkistä hän ottaa ­kuitenkin yhteyttä neuvolaan ja kertoo perheensä tilanteesta.

Terveydenhoitajalta hän kuulee neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä. Työmuoto on Heinille entuudestaan tuttu opintojen kautta, mutta kosketus asiaan on vain auttajan näkökulmasta.

Laurin sairastumisen vuoksi Heini on joutunut tekemään paljon erilaisia hakemuksia, mutta neuvolan perhetyötä varten ei onneksi tarvita papereiden täyttelyä. Laurin hoitaja kirjoittaa puoltolausunnon, ja neuvolasta tullaan tekemään kartoituskäynti. Siinä kaikki.

Tukimuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että ennaltaehkäisevän perhetyön Mira tai Satu tulee kerran viikossa heille kotiin pariksi tunniksi, juttelee, leikkii lasten kanssa, vie heidät ehkä ulos. Mira ja Satu eivät tee kotitöitä eivätkä ole lastenhoitopalvelu, mutta heidän läsnäolonsa antaa Heinille hetken hengähdystauon.

– Jo se, että joku kuunteli ja kannusti, tuntui hyvältä. Joskus se parituntinen ­kului ­yksinkertaisesti nukkumalla univelkoja pois. Sen jälkeen jaksoi taas.

Jännittävä kotiutuminen

Kotilomalla osastohoidosta Lauri tekee lasten kanssa lumiukkoja rivitalon pihan täyteen. Heini katsoo niitä päivittäin ikkunasta ja miettii, ehtivätkö ne sulaa ennen kuin niiden tekijä palaa sairaalasta kotiin.

Ehtivät ne. Nooa kyselee kevään tullessa, onko isi jo terve ja tuleeko isi jo kotiin. ­Heini vastaa, että isi on ollut väsynyt, mutta saa hoitoa. Ja kyllä isi palaa kotiin. Vaikka varmaksi hän ei tiedä sitä itsekään.

Vappuna, kolmen sairaalakuukauden jälkeen, Lauri lopulta kotiutuu. Kotiinpaluu jännittää kaikkia. Heini yrittää pitää lapsia hissukseen, että toipilas saisi levätä. Tilanne tuntuu aluksi oudolta.

– Kun menin Laurin kotiutumisen jälkeen apteekkiin reseptinivaskan kanssa, mietin että miten tähän on tultu. Olen 26-vuo­tias, raskaana oleva kahden lapsen äiti, jonka miehen mieli on rikki. Jollain tapaa vähän nolottikin hakea niitä lääkkeitä – miten hölmöä.

Mielenterveysongelmat pistävät parisuhteen usein lujille, niin myös Heinillä ja Laurilla. Perhetyön kokemuksista rohkaistuneena Heini ottaa yhteyttä perheasiainneuvottelukeskukseen ja hämmästyy, kun aika vastaanotolle järjestyy melkein heti. Lauri ei vastustele sinne lähtöä.

Heini haluaa ja myös pääsee mukaan ­Laurin psykiatrisen hoitajan puheille, yhdessä miehen kanssa. Vaikka tapaamiskertoja on vain muutama, ne tuovat selkeyttä tilanteeseen: ai niin, siksi minusta tuntuu nyt tällaiselta. Lauri miettii, että hänen masennukseensa ovat vaikuttaneet lapsiperheen paineet, mutta ehkä myös se, että hänen äitinsä on kuollut hänen ollessaan 12-vuotias. Keskustelut ammattilaisten kanssa avartavat mieltä.

Avun hakeminen on fiksua

Kun perheen kolmas lapsi, Eeli, syksyllä syntyy, tilanne on jo tasoittunut. Laurin sairausloma jatkuu edelleen, toipuminen on hidasta. Mutta miehen voimat ovat pikku hiljaa palautumassa.

Heini sanoo lopulta sisäistäneensä, ettei avun hakeminen ole häpeällistä vaan päinvastoin fiksua. Kun perheessä toinen on opiskelija ja toinen pitkällä sairauslomalla, väliaikaista toimeentulotukeakin on tarvittu. Heinin terveydenhoitajaopinnot ovat nyt loppusuoralla.

Omat kokemukseni auttavat ymmärtämään myös toisten hätää, hän uskoo. Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa voimat eivät riitä. Hän ei tiedä, olisiko ilman Laurin hoitajan vinkkiä uskaltanut toimia kuten toimi.

Ennaltaehkäisevästä perhetyöstä käydään Heinin ja Laurin luona edelleen kerran viikossa.

– Usein helpottaa jo se, kun tietää, että keskiviikkona Mira tai Satu taas tulee.
Heini katsoo perhettään, niin rakasta. Viikon päästä on sylissä kellivän Eelin nimen­antojuhlat.

Isi, tuu leikkimään! Nooa huutaa, ja hetken päästä isä ja poika istuvat lattialla ja liittävät Brio-junaradan kiskoja toisiinsa. Salli auttaa minkä kykenee.

– Kertokaa ajoissa läheisillenne, jos tuntuu, että nyt ei enää jaksa. Äänetöntä hätähuutoa ei kuule ehkä kukaan tai se kuullaan liian myöhään, Heini sanoo.

– Niin murheiden kuin ilonkin jakaminen kannattaa.

Anne Rikama: Pinaattikeittopäivän jälkeen, Vauva 1/2015
Kuva: Lauri Rotko

Pienen lapsen vanhemmalla on aina seuraava neuroosi ovella, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Olen pienen lapsen äidiksi vanha: tarvitsen lukulaseja, kun haluan tarkastella lastani lähemmin. Elämänkokemus suojelee minua joiltain vanhemmuuden paineilta, mutta ei neurooseilta.

Neuroottiset ihmiset muuttuvat vanhempina usein entistä neuroottisemmiksi. Tiedän pari äitiä, jotka suhtautuvat lastensa vaivoihin asiallisesti, ja ruotsinlaivallisen niitä, jotka huolestuvat, kun löytävät lapsestaan mustelman.

Kerhosta tuttu äiti keksi, että hänen vauvallaan on pienet silmät. Internetissä käytyään hän varma, että ”pienisilmäisyys” johtui raskauden aikana käytetystä maalinpoistoaineesta.

Mikä hirvittävä, sydäntä repivä lohduton tuska siitä, että kaikki on lopullisesti pilalla.

Muistan tunteen omalta raskausajaltani. Puolisoni puhdisti vinyylilevyä, ja liuottimen tuoksu kantautui nenääni – ja nenän limakalvolta istukan läpi suoraan sikiöön. Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Tämänkaltaisia kaikki meni -hetkiä oli lukuisia.

Sikiöstäni tuli kuitenkin taapero, joka oppii joka päivä jotain uutta. Eilen lapsi lähetti lentosuukon. Tänään hän sanoi aarre. Kaikki huoleni näyttävät menneen hukkaan. Mikä suunnaton onni!

Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Mutta aina vain hetken ajan, sillä uusi neuroosi huutaa jo ovella: oliko influenssarokotteen annoskoko liian suuri! Imuri käynnistyi lapsen vieressä, kuulo meni! Lapsi takoo päätään suihkukaapin seinään, neurologille!

Tähtihetkeni neuro-äitinä (ja -tyttärenä) oli, kun vaadin äitiäni kuvailemaan kaikki näkemänsä lapsen kakat keskellä yötä. Kun äiti erehtyi puhumaan koostumuksesta, karjuin puhelimeen: ”MÄ KYSYIN VÄRIÄ!”

 Seuraavana päivänä hävetti, mutta ei naurattanut. Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Ajattelen usein vanhempia, joiden pelot ovat toteutuneet, ja liikutun heidän toimintakyvystään. Omia murheita on silti mahdottoman vaikea suhteuttaa niihin, joilla on paljon vaikeampaa.

Terapeutit kysyvät joskus asiakkailtaan, mitä näiden neuroosit oikein palvelevat. Lasten suhteen olisi mukava ajatella, että lasten hyvinvointia.

Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Värisevän vanhemman on kuitenkin vaikea opettaa lastaan rohkeaksi. Kun lapsi kasvaa, yritän kasvattaa itseäni kohtaamaan ainakin väistämättömät: korvatulehdukset, punkin korvan takana, leikissä syntyneet ruhjeet, riidat kavereiden kanssa, ulkonäköpaineet.

Vähimmäistavoitteeni on, että kestän ne paremmin kuin lapseni.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Maitohappobakteereista ja muista probiooteista on paljon hyötyä, mutta jatkuvasti niitä ei tarvitse syödä, sanoo lastenlääkäri ja probioottitutkimusta tekevä dosentti Samuli Rautava

1. Haluan parantaa lasteni vastustuskykyä. Auttaako maitohappo­bakteerikuuri?

Arkikielessä puhutaan usein maitohappobakteereista ja probiooteista sekaisin. Maitohappobakteerit ovat yksi probioottien laji.

Probiootit saattavat vähentää infektioita lapsilla, joiden vastustuskyky on muita heikompi. Esimerkiksi lapset, joita ei ole vauvoina imetetty, ovat alttiimpia muita heikommalle vastustuskyvylle. Silloin probiootit voivat auttaa vähentämään korvatulehduksia ja flunssia.

Näyttö ei ole aukotonta, joten tutkimusten perusteella ei voi suositella rutiininomaista probioottikuuria flunssa-aikaan. Niitä voi kuitenkin hyvin käyttää tukemaan vastustuskykyä, jos tulossa on esimerkiksi koejakso koulussa tai tärkeä matka. Hyvä tuote silloin on esimerkiksi Lactobacillus rhamnosusta sisältävää Gefilus.

2. Onko probioottikuurista hyötyä, jos koulussa jyllää vatsatauti?

Tietyistä probioottikannoista on apua. Saccharomyces boulardii- ja Lactobacillus rhamnosus -kannat lyhentävät tutkimusten mukaan ripulitaudin kestoa keskimäärin yhden päivän. Niiden käyttö kannattaa aloittaa heti oireiden alettua ja jatkaa noin viikko taudin loppumisen jälkeen. Näitä bakteerikantoja myydään muun muassa nimillä Precosa ja Gefilus.

Samat probiootit saattavat myös ehkäistä vatsatauteihin sairastumista. On hyvä käytäntö, että koko perhe aloittaa probioottien käytön, jos yksi perheenjäsen sairastuu tai tautia on lähipiirissä.

3. Lapsi sai antibioottikuurin. Annanko hänelle myös probiootteja?

Probiootit ehkäisevät antibioottiripulia. Niitä kannattaa siis käyttää lääkekuurin aikana, jos vatsa on aiemmin mennyt antibiooteista sekaisin, mutta rutiininomaisesti tarvetta ei ole. Probiootteja kannattaa käyttää vielä noin viikon verran kuurin jälkeen. Kun kuuri on päällä, niitä ei syödä samaan aikaan lääkkeen kanssa, etteivät antibiootit kumoa probiootin vaikutusta.

4. Voivatko probiootit ehkäistä allergioita?

Jos lapsella on riski sairastua atopiaan tai allergioihin, äidin raskauden- ja imetyksenaikainen probioottien käyttö saattaa suojata niiltä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana annetut probioottilisät vaikuttavat kouluikään saakka.

Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että kun lapsilla tyypillinen maitoallergia alkaa helpottaa 2–3 vuoden iässä, probioottien käyttö saattaa nopeuttaa allergian väistymistä.

5. Voiko probioottien käytöstä olla haittaa?

Pitkäaikainen käyttö tuskin heikentää probioottien tehoa, mutta säännöllinen käyttö on turhaa. Tärkeää on myös syödä probioottia, joka on tutkitusti hyväksi juuri tähän vaivaan. Mikä auttaa yhteen tilanteeseen, ei välttämättä tepsi toiseen.

Probiootteja ei voi syödä liikaa, kun noudattaa annostus­ohjetta. Valmisteet kannattaa ostaa ennemmin apteekista kuin ruokakaupasta, sillä niitä markkinoidaan välillä hyvinkin löysillä väitteillä, ja apteekin henkilökunta osaa neuvoa, mitkä ovat oikeasti tutkittuja ja tehokkaita. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kaupan tuotteissa ei välttämättä ole sitä probioottia tai ainakaan siinä määrin kuin purkin kyljessä sanotaan.

Elintarvikkeissa käytetään samoja probiootteja kuin ravintolisissäkin, mutta vaikutuksia elintarvikkeisiin lisättynä on tutkittu melko vähän. Probioottijogurtit ovat kuitenkin turvallisia. Ruokaa syömällä ei saa yliannostusta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.