"Kun ruokaostosten tekeminen tuntuu tylsältä, elämä on helpottanut. Niin ei vielä ole."

Olen kehittänyt kaupassäkäyntimittarin. Se kertoo lapsiperhe-elämän rankkuudesta. Siinä vaiheessa, kun ruokaostosten tekeminen tuntuu tylsältä, elämä on helpottanut.

Minulla niin ei vielä ole. Päinvastoin: mitä isompi kauppa, sen ihanampaa siellä on haahuilla yksin. Kyllähän sitä lähi-Alepassakin saa aikansa kulumaan, mutta voi sitä nautintoa, kun pääsee valtavaan automarkettiin – tai puutarhakauppaan! Eikä ole min-nek-kään kiire. Tihrustan myslipakettien sokeripitoisuuksia, vertailen viemärinavausaineita ja yritän löytää koko kaupan eettisimmän hunajapurkin. Ihan rauhassa. Tämä on omaa aikaa.

Jos satun olemaan erityisen nautinnonhaluisella tuulella, voin viimeistellä kokonaisuuden kuuntelemalla lempimusiikkiani. Jauhohyllylle tulee yllättävän kohottunut tunnelma, kun napeista kuuluu Sata salamaa.

Arjen piilopaikkoja tarvitsevat kaikki pienten lasten vanhemmat. Keitaita, joissa kukaan ei vaadi mitään. Ystäväni pakenee kirjastoon.

Hän vaatii saada palauttaa perheen lainakirjat yksin. Siellä hän sitten astelee hiljalleen pitkin romaanihyllyjä. Joka kerta hän ottaa mukaansa jonkun 14 vuorokauden pikalainan. Sen varjolla hän pääsee palaamaan taas kahden viikon kuluttua.

Nollaus on tehtävä täsmäiskuina, vaikka vain 15 minuuttia kerrallaan. Sellainen aika on paljon helpompi järjestää kuin kahden tunnin yksinäinen uimahallikeikka tai drinksuilta kaverin kanssa.

Sitä paitsi lyhyet päiväunetkin virkistävät eniten. Parissakymmenessä minuutissa aivot ehtivät buuttautua. Suorituskyky nousee ja verenpaine laskee.

Pikaisissa oma aika -sessioissa säännöllisyys on tärkeää. Tarvitsen radiorauhallisuutta vähintään joka kolmas päivä, mutta joka toinen olisi hyvä.

Siksi suosittelen, että jokainen vanhempi kehittää kehittää tekniikoita, joita voi toteuttaa kotona. Tieto siitä, että saa tehdä yhtä asiaa yksin ja keskeytyksettä ainakin vartin, tuntuu euforialta. Pyykin viikkaaminen tai kukkapenkin kitkeminen saa aivan uudet sävyt. Ja jos sisäinen juttagustafsberg sattuisi heräämään, ehtisi vartissa tehdä roppakaupalla askelkyykkyjäkin.

Vauva 12/15

Rakkain kotikonseptini on spa-suihku. Siinä kotikylppäri muuttuu puoleksi tunniksi kylpyläksi, jossa on vain yksi asiakas: minä. Konseptiin kuuluu vaihteleva määrä naamioita, kuorintoja, höyläyksiä ja hauteita. Musiikkia. Ehkä pari kynttilää. Kenties lasillinen kuohuvaa.

Ja lukossa oleva ovi.

Merituuli Saikkonen on 37-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies, keväällä 2011 syntynyt esikoinen sekä joulukuussa 2014 syntynyt vauva. Merituuli rakastaa loikoilua ja yrittää kasvattaa myös lapsistaan lajin harrastajia.

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.