Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

”Sanotaan, että kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan yöunet pidentyvät kuin itsestään. Eivät tässä perheessä, eivät näillä geeneillä.”

Miten yö meni? kysyn mieheltäni kuin robotti. Hän on nukkunut painajaisia näkevän esikoisen kanssa, minä rinnalla viihtyvän vauvan.

Sanotaan, että kahdeksan kuukauden ikäinen vauva ei enää tarvitse yöruokintaa, ja unet pidentyvät kuin itsestään. Eivät tässä perheessä, eivät näillä geeneillä. Me emme ole nukkuneet kunnon yöunia kahteen ja puoleen vuoteen.

Päiväunet ovat Karibian-risteilyyn verrattavia elämyksiä. Neuvottelemme puolisoni kanssa vartin lepohetkistä kuin Nalle Wahlroos yritysfuusioista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mehän selviämme valvovien lasten kanssa paremmin kuin hyvin! Mehän olemme jo käyneet väsyttävän vanhemmuuden bootcampin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme puolisoni kanssa molemmat työskennelleet aamuradiossa, ja tottuneet heräämään hyvin aikaisin. Meillä on ammattitaito, jolla pystymme puhumaan aamuhämärissä tuntikausia sadoille tuhansille ihmisille. Me osaamme valvoa. Näin kuvittelin, kun odotin esikoistamme.

Olin naiivi. Eräänä päivänä havahduin, kun huomasin meidän keskustelevan aamiaispöydässä siitä, kuinka paljon olisimme valmiita maksamaan kahdesta lisätunnista yöunta. Taisi olla 550 euroa.

Lapsen uni on yksi niistä asioista, joista vanhemmat eivät voi päättää. Lapsi päättää, nukkuuko hän vai leikkiikö mieluummin peitonkulmalla.

Tilannetta voi ratkoa rutiineilla, rauhoittumiskeinoilla ja unikoululla. Näistä huolimatta tilanne saattaa pysyä ennallaan, tai palata vanhaan pienen ajan kuluttua. Ihmetemppuna markkinoitavaan unikouluun ei kaikista vanhemmista – kuten minusta – ole.

Todennäköisesti parin vuoden päästä lapsi heräilee ja kömpii viereen muusta syystä. Koululaisen kanssa valvomme pahoja unia ja teini-ikäistä odotamme aamuun asti yöriennoista.

Valvominen on tullut jäädäkseen.

Parhaiten minua auttaa väsymyksen keskellä ajatus, että minäkään en tykkää nukkua. Mieluitenhan kukkuisin kaiket yöt leffoja katsoen tai ystävien kanssa riekkuen. Miksi oikein odotin aamuun asti nukkuvia lapsia?

Hehän vain ovat äitinsä poikia.

Perheemme unitalouden taantuma kestänee siis varovaistenkin asiantuntija-arvioiden mukaan 15 vuotta. Sen kanssa on elettävä.

Leveämpi parisänky on jo tilattu.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla