Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

”Kun viimeksi sain pari tuntia omaa aikaa, käytin ensimmäisen vartin harjaten hiuksiani.”

Yksi, kaksi, kolme, neljä... Lasken sormilla kesken aamupuuron keittämisen. Kyllä, siitä todellakin on neljä päivää, kun viimeksi kävin suihkussa. Farkut ovat samat kuin synnäriltä lähtiessä. Ne mukavat ja edelleen ne ainoat, jotka mahtuvat jalkaan. Lempikampaukseni palmikkoponnari peittää mukavasti sekä hiusten rasvaisuuden että juurikasvun.

Kolmen vuoden aikana olen tehnyt räjähtäneenä asioinnin henkilökohtaisen ennätykseni – edes opiskeluaikojen krapula-aamut eivät yllä nykyiseen lähikauppalookiini. Välillä mietin, olenko todella se sama nainen, joka bailasi paljettitopissa Jennifer Lopezin tahtiin newyorkilaisella klubilla.

Olen se minä. Sama nainen, mutta erilainen.

Viime vuodet olen antanut kehostani kaiken kahdelle lapselleni. Kasvattanut heidät sisälläni, synnyttänyt ja imettänyt. Olen vapaaehtoisesti luopunut ruumiintemppelini hallinnasta, antanut kroppani korkeampaan tarkoitukseen. Ja olen hämmentynyt niistä ihmeteoista, joihin vartaloni kykenee.

Synnytykset ovat olleet elämäni ikimuistoisimpia kokemuksia, ja nautin siitä, että saan kokea äitiyden palkitsevaa kehollisuutta. Silti kaipaan välillä vanhaa itseäni. Myös ulkoisesti. Kun viimeksi sain pari tuntia omaa aikaa, käytin ensimmäisen vartin harjaten hiuksiani. Sen jälkeen meikkasin hitaasti ja antaumuksella. Se oli kuin meditaatiota.

Pinnallista, sanoo moni. Niin kai sitten. Monen mielestä kunnon äitiyteen kuuluu se, että unohtaa itsensä. Vaatimattomuus kaunistaa, senhän sanoi mummokin. Silti onnellisuusgurut paasaavat, että olo paranee hymyilemällä, koska ihmisen ulkoisella ja sisäisellä – pinnalla ja syvyydellä – on yhteys.

Sama logiikka pätee meikkaamiseen. Se on pieni rituaali, mutta se muistuttaa hetken siitä kuka olen. Se muistuttaa minua mieltymyksistäni ja rutiineistani. Siitäkin huolimatta, että hävikki on meikkikynä viikossa, koska lapsi haluaa tietenkin osallistua.

Ajattelen, siis olen. Se on yksi eniten siteeratuista filosofien lausahduksista. Mutta sen luoja, 1600-luvulla elänyt rationalisti René Descartes ei tainnut olla kahden pienen lapsen koti-isä. Viiden valvotun yön ja perheessä riehuneen noroviruksen jälkeen en todellakaan jaksa ajatella.

Minä meikkaan, siis olen.

Marja Hintikka on 35-vuotias toimittaja, joka elää ruuhkavuosia aviopuolisonsa, kaksivuotiaan esikoisen sekä tammikuussa 2015 syntyneen vauvan kanssa. Marjan mielestä vanhemmuudessa tärkeintä on heittäytyä ja nauttia – hällä väliä kaapin pohjalla pyörivistä parittomista vauvansukista.

Lue lisää

Marja Hintikka: ”Vanhemmuus on maraton”

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Slime, jonka voi syödä! Se on helppo tehdä vain kolmesta raaka-aineesta. 

Tarvitset:

  • 100 g vaahtokarkkeja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • 1 tl kookosöljyä

Tee näin: 

  1. Kaada kaikki ainekset astiaan.
  2. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.
  3. Sekoita ensin lusikalla ja sitten käsin. 

Videolta näet, miten ainekset sekoittuvat slimeksi mikrottamisen jälkeen.

Huom! Vaahtokarkkislime on mahtavan venyvää ja erittäin, erittäin sitkeää. Pidä se siis etäällä esimerkiksi sohvasta ja hiuksista.

Jos et – jostain syystä – halua sittenkään syödä limaa, on sen paikka biojätteessä. Lima irtoaa ihosta märällä kädellä, ja jämät lähtevät hyvin vedellä ja saippualla.