Se oli tavallinen maanantai aina siihen asti, kun istuin vauvani päälle, Marja Hintikka kirjoittaa.

Muistan sen kuin eilisen. Olin juuri kotiutunut synnytyssairaalasta ylpeänä ja onnellisena, kaikkeni antaneena kahden pojan äitinä. Bodyrivistöt ja harsokasat odottivat pestyinä uutta, puolimetristä käyttäjäänsä.

Tahtoikäisen isoveljen ja vauvan ensikohtaamiset sujuivat mutkitta. Tunsin, että moni asia oli minulla esikoisen jäljiltä hyvin hallussa. Taidan olla ihan ok kahden lapsen äiti, ajattelin. Aina siihen aamuun asti, kun...

Istuin vauvani päälle. Se oli tavallinen maanantai. Väsymyshuuruissani, vielä synnytyksestä palautuvana, laskin pikkuiseni sohvalle hakeakseni kahvia. Kun palasin, olin autuaasti unohtanut, missä hän oli.

Tein tavallisen rojahdusliikkeeni kohti sohvan uumenia, kunnes takalistoni koskettaessa nukkuvaa nyyttiä tajusin, mitä oli tapahtumassa. Pomppasin ylös kauhun vallassa – meinasin juuri musertaa vastasyntyneeni ahterini alle! Millainen äiti toimii niin? Millainen äiti unohtaa kolmessa sekunnissa, missä hänen vauvansa on?

Aivan tavallinen, parhaansa yrittävä, väsynyt äiti.

Rullasin paniikissa päässäni, murskasinko lapseni luut, soittaisinko päivystykseen ja tehtäisiinkö minusta lastensuojeluilmoitus.

Sillä hetkellä en tietenkään ajatellut näin. Rullasin paniikissa päässäni, murskasinko lapseni luut, soittaisinko päivystykseen ja tehtäisiinkö minusta lastensuojeluilmoitus. Syyllistyin sydänjuuriani myöten, vaikka kuopukseni vain jatkoi nukkumistaan, eikä vahingoittunut.

Syyllisyys on vanhemmuuden vakioilmavaiva. Se pääsee ulos salakavalasti ruokakaupan hyllyjen välissä, leikkipuistossa, lasten harrastuksissa ja vanhempainilloissa. Tunne siitä, etten ole riittävän hyvä vaan häpeällisen huono. Huonompi kuin kaikki muut. Kaikilla muilla on saletisti paremmin. Ja että joskus teen asioita myös itsekkäistä syistä, koska minunkin täytyy jaksaa – ainakin 20 vuotta.

Syyllisyyden kanssa kamppaillessa minua auttaa vanhemmuuteen liittyvien tieteellisten julkaisujen tutkiminen. Tilastojen valossa me nykyvanhemmat olemme lapsillemme lempeämpiä kuin yksikään sukupolvi meitä ennen. Lapsemme saavat parempaa ravintoa ja opetusta kuin koskaan aiemmin.

Omat empiiriset tutkimukseni puolestaan kertovat, etteivät asiat ole muilla yhtään paremmin. Kaikilla on ihan samanlaista. Voisimmeko sanoa itsellemme joka päivä: Olen maailman parasta vanhemmuusmatskua. Ja ylpeä siitä.

Vauva 11/15

Marja Hintikka on 35-vuotias toimittaja, joka elää ruuhkavuosia aviopuolisonsa, kaksivuotiaan esikoisen sekä tammikuussa 2015 syntyneen vauvan kanssa. Marjan mielestä vanhemmuudessa tärkeintä on heittäytyä ja nauttia – hällä väliä kaapin pohjalla pyörivistä parittomista vauvansukista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Slime, jonka voi syödä! Se on helppo tehdä vain kolmesta raaka-aineesta. 

Tarvitset:

  • 100 g vaahtokarkkeja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • 1 tl kookosöljyä

Tee näin: 

  1. Kaada kaikki ainekset astiaan.
  2. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.
  3. Sekoita ensin lusikalla ja sitten käsin. 

Videolta näet, miten ainekset sekoittuvat slimeksi mikrottamisen jälkeen.

Huom! Vaahtokarkkislime on mahtavan venyvää ja erittäin, erittäin sitkeää. Pidä se siis etäällä esimerkiksi sohvasta ja hiuksista.

Jos et – jostain syystä – halua sittenkään syödä limaa, on sen paikka biojätteessä. Lima irtoaa ihosta märällä kädellä, ja jämät lähtevät hyvin vedellä ja saippualla. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.