Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

Kymmenen vuotta sitten olisin ajatellut, että nykyinen elämäni on totaalinen no-life, elämä ilman merkitystä, Marja Hintikka kirjoittaa.

Joskus julistin, että äitiys ei minua muuta. Olen ikuisesti sama kreisi bilemarja ja nauran pieruhuumorille kuten ennenkin.

Kyllä naurankin ja juhlin joskus aamuun asti, mutta olen myös muuttunut. Suorastaan huvittavilla tavoilla.

Viime viikolla koin autereista onnea löydettyäni pojalleni käsittämättömän edulliset ja juuri oikeanväriset sandaalit. Ilahduin kodin lähelle avatusta ruokamarketista yhtä paljon kuin kahdeksan vuotta sitten mieheni kanssa Kuubassa löytämistämme salsabileistä tähtitaivaan alla. Kiljuin riemusta, kun koko perhe oli iltayhdeksältä nukkumassa ja sain kahdeksan tunnin unet.

Kymmenen vuotta sitten olisin ajatellut, että nykyinen elämäni on totaalinen no-life, elämä ilman merkitystä. Kaksi ruoanlaittoa, parikymmentä vaipanvaihtoa, muutama nenänpyyhintä ja loppuaika pukemista ja riisumista olisi ollut yhtä houkuttava päivä kuin vankilareissu.

Ymmärrän kyllä tunteen. Lapsiperheen arjen kaava on joskus tylsä kuin arkistomappi. Silti nykyinen arkeni on kasvattanut minua eniten. Ylevöitynyt en ole, en ehkä viisastunutkaan, mutta kenties lähempänä todellista itseäni.

Lapset ovat ehkä parasta, mitä itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun tiellä voi tapahtua.

Kun elämästä riisuu rahalla ostetut elämykset, kaikenlaisen pään sekoittamisen ja menestyksen merkit, alkaa matka sisimpään. Kuka olen ja mitä todella haluan? Hallitsenko aikaani?

Näitä ajattelen äitiyslomilla ja hoitovapailla, kun meteli päässäni hiljenee.

Vauva-ajan intensiivisyys ja symbioosi vauvan kanssa, oman kehon uudet raamit ja jatkuva saatavilla oleminen heittävät uudelle kiertoradalle. Aina muutos ei ole helppo, ja välillä sitä yrittää juosta karkuun.

Lapset ovat ehkä parasta, mitä itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun tiellä voi tapahtua. Mikään ei ole ajanut minua enemmän äärirajoille, nurkkaan ja pakottanut katsomaan peiliin kuin kaksi pientä poikaani, herrat Tuli ja Valo.

He saavat minut nauramaan vatsani kipeäksi ja kihisemään kiukusta. He näyttävät fikkarilla valoa synkimpiin varjopaikkoihin, jotka kuvittelin jo aikaa sitten arkistoineeni.

Kun päivien kaava puuduttaa, leikin, että lapseni ovat kaksi henkisen kasvun opettajaani, jotka ovat tulleet uudistamaan minut, ihan ilmaiseksi.

Ja he tekevät sen halusin tai en.

Kiitos pienet buddhani, että olette olemassa.

Vauva 6/2016

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua. Nyt Marja odottaa kolmatta lastaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kotiin ei voi taikoa lisää huoneita, mutta sisarusten yhteisen tilan voi onneksi jakaa osiin. Se onnistuu maalilla, kalusteilla tai vaikkapa majalla, jonka suojiin voi vetäytyä.

Muuntuva peti. Lundia Loft matala parvisänky muuntuu lisäosilla kerrossängyksi. Alle voi rakentaa löhönurkkauksen tai hyllytilaa. 210 x 103 x 143 cm. Alk. 1 643 e, lundia.fi.
Muuntuva peti. Lundia Loft matala parvisänky muuntuu lisäosilla kerrossängyksi. Alle voi rakentaa löhönurkkauksen tai hyllytilaa. 210 x 103 x 143 cm. Alk. 1 643 e, lundia.fi.


Koti kaikille. Vallilan Satumetsä-tapetin asukkaat elävät rauhanomaisesti yhdessä. 53 x 1120 cm. 45 e, vallila.fi.
Koti kaikille. Vallilan Satumetsä-tapetin asukkaat elävät rauhanomaisesti yhdessä. 53 x 1120 cm. 45 e, vallila.fi.
3. Tuolileikki. Pöydän ääressä askarrellaan ja pidetään teekutsut. Kids Conceptin Linus-jakkara 23,90 e ja pöytä 49,90 e, jollyroom.fi.
3. Tuolileikki. Pöydän ääressä askarrellaan ja pidetään teekutsut. Kids Conceptin Linus-jakkara 23,90 e ja pöytä 49,90 e, jollyroom.fi.
Tarinatuokio. iFrogzin kuulokkeiden äänenvoimakkuus on rajoitettu 85 dB:iin. Kuulokejakajan avulla kuuntelu onnistuu kaverin kanssa. 19,99 e, Clas Ohlson.
Tarinatuokio. iFrogzin kuulokkeiden äänenvoimakkuus on rajoitettu 85 dB:iin. Kuulokejakajan avulla kuuntelu onnistuu kaverin kanssa. 19,99 e, Clas Ohlson.

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun lapsi tapaa vanhempaansa valvotusti, moni asia saattaa jännittää: suuttuuko lähivanhempi, jos halaan tai iloitsen tapaamisesta? Tavoitteena on, että lapsi saa olla tapaamisissa mahdollisimman huoleton.

Joskus vanhempien välit kärjistyvät esimerkiksi huoltajuusriidassa niin, ettei lapsen tapaamisoikeuksista päästä sopuun. Voi myös olla, ettei lapsen ole turvallista tavata toista vanhempaansa yksin. Tapaamispaikassa järjestettyjen valvottujen tapaamisten tarkoitus on suojella lasta aikuisten välisiltä ristiriidoilta ja varmistaa, että lapsen oikeus pitää yllä suhdetta kumpaankin vanhempaan toteutuu.

Kun aiemmin asuttiin saman katon alla, miltä lapsesta tuntuu tavata toista vanhempaansa ainoastaan sovittuina aikoina ja niin, että paikalla on tapaamispaikkaohjaaja valvomassa tilannetta?

Usein tapaamistilanne on lapselle ristiriitainen, kertoo avopalveluiden johtaja Jaana Vaittinen Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistyksestä. Hän on sosiaalityöntekijä ja erityistason psykoterapeutti ja on työssään mukana tapaamissa, joissa lapsi kohtaa vanhemman, josta asuu erossa.

– Lapsi saattaa kertoa meille etukäteen, että häntä jännittää vanhemman tapaaminen, koska edellisestä kerrasta on pitkä aika tai että hän haluaisi halata vanhempaa tai mennä syliin. Samaan aikaan häntä kuitenkin pelottaa, suuttuuko toinen vanhempi siitä, jos tapaamisessa on ollut mukavaa.

Valvottu tapaaminen voi johtua tuomioistuimen antamasta määräyksestä tai viranomaisen vahvistamasta vanhempien välisestä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevasta sopimuksesta tai lastensuojelun päätöksestä. Syitä taustalla voivat olla esimerkiksi vanhemman vakavat päihde- tai mielenterveysongelmat ja väkivalta tai sen epäily.

– Tavoitteena on, että lapsi saisi olla tapaamisessa aina mahdollisimman huoleton, Vaittinen kertoo.

– Moni lapsi jännittää, mitä tapahtuu, kun riitaisat vanhemmat kohtaavat. Siksi vanhemmat saapuvat paikalle ja poistuvat eri aikoihin, jotta kohtaamista ei tapahdu.

Valvotulle tapaamiselle on myös tarkat säännöt: aikuisten välisiä ristiriitoja ei saa ottaa lapsen kanssa puheeksi eikä sitä vanhempaa, jonka kanssa lapsi asuu, saa arvostella. Lapselta ei myöskään saa udella.

Aikuisten välisiä ristiriitoja ei saa ottaa lapsen kanssa puheeksi.

Vaittinen työskentelee Perhekulma Puhurissa, josta on tehty mahdollisimman lapsiystävällinen kohtaamispaikka. Lapsi ja vanhempi voivat esimerkiksi pelata tai piirrellä yhdessä. Jos he eivät ole tavanneet pitkään aikaan, tapaamisen valvoja auttaa aluksi jään murtamisessa.

Lapsen kanssa voidaan sopia etukätäteen myös turvasana, jolla lapsi voi halutessaan lopettaa tapaamisen.

– Jos vanhempi ottaa epämukavia tunteita tai muistoja herättävän asian puheeksi, lapsi voi sanoa sovitusti vaikka, että haluaa Afrikan tähden käytävän hyllystä. Hänellä voi myös olla taskussaan pieni esine, jonka esiin ottaminen on valvojalle viesti, ettei lapsi halua jatkaa senkertaista tapaamista.

Jos tapaamiseen liittyy kaappaamisen uhka, tapaamispaikan uloskäynnin välittömässä yhteydessä, ei kuitenkaan huoneessa, on vartija.

Lapsi voi halutessaan lopettaa tapaamisen.

Vaittisen kokemuksen mukaan valvotut tapaamiset ovat aina rankka paikka myös tapaajavanhemmalle mutta usein hyvä ratkaisu esimerkiksi pitkittyneisiin huoltajuusriitoihin.

– Joskus tilanne on sellainen, että puhumalla asiat eivät enää parane, vaan tarvitaan tekoja. Jos tapaamiset sujuvat hyvin, puhumisen ja riitelyn sijaan saadaan aikaan turvallisia kohtaamisia. Ne  mahdollistavat vanhempien välisen luottamuksen lisääntymisen.

Vaittinen toivookin, että tuomioistuimet määräisivät enemmän valvottuja tapaamisia. 

– Ne varmistavat lapsen turvallisuuden ja tuovat lapsen ääni kuulluksi elämäntilanteessa, jossa aikuiset usein käyttäytyvät käsittämättömällä tavalla. Jos lapsella ei ole ketään omaa sosiaalityöntekijää viemässä hänen viestiään, esimerkiksi väkivallan uhka saattaa jäädä huoltajuuspäätöksessä huomaamatta.

Hyvin sujuneen tapaamisen jälkeen lapsesta välittyy ilo ja riemu.

Vaittinen kannattaa valvottuja tapaamisia myös siksi, että lapsella on mahdollisuus säilyttää yhteys toiseenkin vanhempaansa.

– On aina parempi tutustua vanhempaan sellaisena kuin tämä on ja saada realistinen kuva kuin että tämä olisi vain etäinen ihminen mielikuvissa, hän perustelee.

– Hyvin sujuneen tapaamisen jälkeen lapsesta välittyy ilo ja riemu. Vaikka vanhempi ei kykenisi muunlaiseen vanhemmuuteen kuin valvottuihin tapaamisiin, se on lapsen kannalta merkityksellistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.