"Olen 40-vuotias. Minulla ei ole valtavasti mietintäaikaa, jos ollenkaan", Maria Veitola pohtii.

Naisen elämä on normeja täynnä. Lapsettomana tuntui siltä, että kaikilla muilla on lapsi. Yhden lapsen äitinä tuntuu siltä, että kaikilla muilla on kaksi.

Monet niistä, jotka saivat vauvan samoihin aikoihin kuin minä, ovat taas raskaana. En voi itsekään olla miettimättä sitä, haluaisinko vielä lisääntyä.

Lapset ovat mahtavia, varsinkin omat. Olen 40-vuotias. Minulla ei ole valtavasti mietintäaikaa, jos ollenkaan. En todellakaan haluaisi olla taas raskaana. Juuri kun minusta tuntuu, että olen palautunut edes jotenkin ennalleni ja elämä tuntuu tasapainoiselta, pitäisi taas aloittaa alusta: sietää raskausajan infernaalinen väsymys ja pahoinvointi, synnyttää, imettää, valvoa.

Kun oma kroppa tuntuu vihdoinkin tutulta ja aivot toimivat, pitäisi alistua hormonien ja väsymyksen taltuttamaksi ihmiseksi, jonka vartalo on omituinen löllykkäkasa ja yläpää lyö koko ajan tyhjää. Miten ne toiset naiset sen tekevät? Nauttivatko ne siitä kaikesta? Ajattelevatko vain, että se on sen arvoista?

On kenties maailman suurin valhe, että toinen lapsi menee samassa kuin yksikin. Ei se mene. Se on ihan eri asia. Ystäväni, jolla on kaksi lasta, sanoo, että elämä muuttui 50 prosenttia esikoisen ja toiset 50 prosenttia toisen lapsen myötä.

Se on helppo kuvitella: Yhden lapsen voi kumpi tahansa vanhemmista ottaa mukaan melkein mihin vain. Kahden lapsen kanssa jäädään kotiin, koska ei vaan jaksa lähteä. Yhdelle lapselle on helpompi saada hoitaja. Kahta pientä lasta ei moni viitsi hoitaa yksin. Ei edes toinen vanhemmista.

Vanhempien intohimoiset työurat ja elämä pienten lasten kanssa on helpompi järjestää, jos kotoa löytyy au pair ja lähistöltä lapsenhoidosta innostuneita sukulaisia. Meiltä ei löydy. Hei hei se vähäinenkin oma aika, ystävät ja harrastukset. Hei hei työnteko. Hei hei kaikki paitsi perhekeskeinen elämä.

Minulla on juuri nyt unelmieni työ, joka vaatii minulta paljon ja johon haluan keskittyä. Se on tärkeää. Vaikka mieheni jäisikin kotiin hoitamaan uutta vauvaa (hän väittää, että hän voisi), tiedän jo nyt, että tuntisin väsymyksen lisäksi riittämättömyyttä joka suuntaan. Minä haluan nauttia pojastani, työnteosta, ystävistäni, perheestä.

En halua, että elämä ja perhe ovat suorituksia tai asioita, joista pitää vain selvitä hampaat irvessä. Olen nytkin väsynyt, joka päivä. Rakastan elämääni tällaisena silti valtavasti. Pystyisinkö nauttimaan tästä vielä, jos lapsia olisikin yhden sijaan kaksi?

Lapsettomana sitä miettii, että kuka käy katsomassa minua kun olen vanha. Yhden lapsen äitinä miettii, että sille ainoalle lapselle on kauhea taakka pitää huolta minusta mummona. Että olisipa sillä sisarus, jonka kanssa se voisi jakaa sen huolen ja vastuun. Sisaruksen kanssa voisi muistella omaa lapsuutta: mitä syötiin, missä asuttiin ja millainen äiti meillä oli.

Parhaimmillaan sisarussuhde on pisin ihmissuhde, jonka ihminen saa elämänsä aikana kokea. Kun on sisarus, ei ole koskaan yksin.
Veljeni on ollut minulle aina yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Leikkikaveri, suojelija, vertaistuki, sielunkumppani. Haluaisin suoda saman omalle lapselleni.

Kaikki sisarukset eivät toki pidä toisistaan. Eivätkä ainoat lapset välttämättä kärsi yksinäisyydestä. Miten edes voisi kaivata jotain, mistä ei ole kokemusta?

Ihan kaikki, jotka saivat vauvan samoihin aikoihin kuin minä, eivät ole raskaana. Yksi ystäväni sai keskenmenon ja toinen päätyi aborttiin, koska hän ajatteli koko perheen parasta. Ystäväni ajatteli, että parisuhde ei heti kestäisi uutta vauvaa. Se oli oikea ja viisas valinta.

Elämässä on kaikenlaisia tilanteita. Ja niin on perheitäkin, kaikenlaisia. Joissain on yksi lapsi, joissain kaksi ja joissain enemmän. Joissain ei ole lapsia ensinkään. Ja silti ne perheet saattavat olla onnellisia ja omalla tavallaan täydellisiä.

Kaikkien ei tarvitse eikä pidä tehdä niin kuin muut ympärillä tekevät. Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa. Yksi juttu on hyvä muistaa: Väestönkasvu on maapallon tulevaisuuden isoin uhka. Jos Äiti Maalta kysytään, on yksi lapsi enemmän kuin tarpeeksi.

Maria Veitola on 40-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluu mies ja huhtikuussa 2012 syntynyt poika. Maria kertoo kolumnissaan, miten hän opettelee äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vauva 12/2013

Lue lisää kolumneja

Vierailija

Maria Veitola: Vielä yksi?

Meidän perheellä on takana pian 12 vuotta yksilapsisen perheen elämää ja ainakin meille tämä on ollut erittäin hyvä vaihtoehto. Perheemme on ollut tiivis alusta asti, emmekä ole olleet mikään lapsen ohjelmatoimisto, vaikka luonnollisesti lapsen kanssa paljon aikaa vietämmekin. Lapsi ei ole koko ajan "kärkkynyt seuraa", vaan leikkinyt jo pienestä pitäen pitkiä aikoja yksinkin. Nyt 11-vuotias vitosluokkalaisemme on sosiaalinen, reipas, oikeudenmukainen, reilu ja kaikin puolin mainio.
Lue kommentti
Vierailija

Maria Veitola: Vielä yksi?

Kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksi, paitsi jos lapset ovat puolihoidolla. Entä nukkuminen? Entä rasittavat raskausvaivat, kun esikoinenkin vielä vaatii jatkuvaa hoitoa ja vahtimista? Kun lasten ikäero taas on vähintään 5 vuotta, esikoisesta voi olla apuakin.
Lue kommentti

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.

Slime, jonka voi syödä! Se on helppo tehdä vain kolmesta raaka-aineesta. 

Tarvitset:

  • 100 g vaahtokarkkeja
  • 1 dl maissitärkkelystä
  • 1 tl kookosöljyä

Tee näin: 

  1. Kaada kaikki ainekset astiaan.
  2. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.
  3. Sekoita ensin lusikalla ja sitten käsin. 

Videolta näet, miten ainekset sekoittuvat slimeksi mikrottamisen jälkeen.

Huom! Vaahtokarkkislime on mahtavan venyvää ja erittäin, erittäin sitkeää. Pidä se siis etäällä esimerkiksi sohvasta ja hiuksista.

Jos et – jostain syystä – halua sittenkään syödä limaa, on sen paikka biojätteessä. Lima irtoaa ihosta märällä kädellä, ja jämät lähtevät hyvin vedellä ja saippualla.