"Olen 40-vuotias. Minulla ei ole valtavasti mietintäaikaa, jos ollenkaan", Maria Veitola pohtii.

Naisen elämä on normeja täynnä. Lapsettomana tuntui siltä, että kaikilla muilla on lapsi. Yhden lapsen äitinä tuntuu siltä, että kaikilla muilla on kaksi.

Monet niistä, jotka saivat vauvan samoihin aikoihin kuin minä, ovat taas raskaana. En voi itsekään olla miettimättä sitä, haluaisinko vielä lisääntyä.

Lapset ovat mahtavia, varsinkin omat. Olen 40-vuotias. Minulla ei ole valtavasti mietintäaikaa, jos ollenkaan. En todellakaan haluaisi olla taas raskaana. Juuri kun minusta tuntuu, että olen palautunut edes jotenkin ennalleni ja elämä tuntuu tasapainoiselta, pitäisi taas aloittaa alusta: sietää raskausajan infernaalinen väsymys ja pahoinvointi, synnyttää, imettää, valvoa.

Kun oma kroppa tuntuu vihdoinkin tutulta ja aivot toimivat, pitäisi alistua hormonien ja väsymyksen taltuttamaksi ihmiseksi, jonka vartalo on omituinen löllykkäkasa ja yläpää lyö koko ajan tyhjää. Miten ne toiset naiset sen tekevät? Nauttivatko ne siitä kaikesta? Ajattelevatko vain, että se on sen arvoista?

On kenties maailman suurin valhe, että toinen lapsi menee samassa kuin yksikin. Ei se mene. Se on ihan eri asia. Ystäväni, jolla on kaksi lasta, sanoo, että elämä muuttui 50 prosenttia esikoisen ja toiset 50 prosenttia toisen lapsen myötä.

Se on helppo kuvitella: Yhden lapsen voi kumpi tahansa vanhemmista ottaa mukaan melkein mihin vain. Kahden lapsen kanssa jäädään kotiin, koska ei vaan jaksa lähteä. Yhdelle lapselle on helpompi saada hoitaja. Kahta pientä lasta ei moni viitsi hoitaa yksin. Ei edes toinen vanhemmista.

Vanhempien intohimoiset työurat ja elämä pienten lasten kanssa on helpompi järjestää, jos kotoa löytyy au pair ja lähistöltä lapsenhoidosta innostuneita sukulaisia. Meiltä ei löydy. Hei hei se vähäinenkin oma aika, ystävät ja harrastukset. Hei hei työnteko. Hei hei kaikki paitsi perhekeskeinen elämä.

Minulla on juuri nyt unelmieni työ, joka vaatii minulta paljon ja johon haluan keskittyä. Se on tärkeää. Vaikka mieheni jäisikin kotiin hoitamaan uutta vauvaa (hän väittää, että hän voisi), tiedän jo nyt, että tuntisin väsymyksen lisäksi riittämättömyyttä joka suuntaan. Minä haluan nauttia pojastani, työnteosta, ystävistäni, perheestä.

En halua, että elämä ja perhe ovat suorituksia tai asioita, joista pitää vain selvitä hampaat irvessä. Olen nytkin väsynyt, joka päivä. Rakastan elämääni tällaisena silti valtavasti. Pystyisinkö nauttimaan tästä vielä, jos lapsia olisikin yhden sijaan kaksi?

Lapsettomana sitä miettii, että kuka käy katsomassa minua kun olen vanha. Yhden lapsen äitinä miettii, että sille ainoalle lapselle on kauhea taakka pitää huolta minusta mummona. Että olisipa sillä sisarus, jonka kanssa se voisi jakaa sen huolen ja vastuun. Sisaruksen kanssa voisi muistella omaa lapsuutta: mitä syötiin, missä asuttiin ja millainen äiti meillä oli.

Parhaimmillaan sisarussuhde on pisin ihmissuhde, jonka ihminen saa elämänsä aikana kokea. Kun on sisarus, ei ole koskaan yksin.
Veljeni on ollut minulle aina yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Leikkikaveri, suojelija, vertaistuki, sielunkumppani. Haluaisin suoda saman omalle lapselleni.

Kaikki sisarukset eivät toki pidä toisistaan. Eivätkä ainoat lapset välttämättä kärsi yksinäisyydestä. Miten edes voisi kaivata jotain, mistä ei ole kokemusta?

Ihan kaikki, jotka saivat vauvan samoihin aikoihin kuin minä, eivät ole raskaana. Yksi ystäväni sai keskenmenon ja toinen päätyi aborttiin, koska hän ajatteli koko perheen parasta. Ystäväni ajatteli, että parisuhde ei heti kestäisi uutta vauvaa. Se oli oikea ja viisas valinta.

Elämässä on kaikenlaisia tilanteita. Ja niin on perheitäkin, kaikenlaisia. Joissain on yksi lapsi, joissain kaksi ja joissain enemmän. Joissain ei ole lapsia ensinkään. Ja silti ne perheet saattavat olla onnellisia ja omalla tavallaan täydellisiä.

Kaikkien ei tarvitse eikä pidä tehdä niin kuin muut ympärillä tekevät. Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa. Yksi juttu on hyvä muistaa: Väestönkasvu on maapallon tulevaisuuden isoin uhka. Jos Äiti Maalta kysytään, on yksi lapsi enemmän kuin tarpeeksi.

Maria Veitola on 40-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluu mies ja huhtikuussa 2012 syntynyt poika. Maria kertoo kolumnissaan, miten hän opettelee äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vauva 12/2013

Lue lisää kolumneja

Vierailija

Maria Veitola: Vielä yksi?

Meidän perheellä on takana pian 12 vuotta yksilapsisen perheen elämää ja ainakin meille tämä on ollut erittäin hyvä vaihtoehto. Perheemme on ollut tiivis alusta asti, emmekä ole olleet mikään lapsen ohjelmatoimisto, vaikka luonnollisesti lapsen kanssa paljon aikaa vietämmekin. Lapsi ei ole koko ajan "kärkkynyt seuraa", vaan leikkinyt jo pienestä pitäen pitkiä aikoja yksinkin. Nyt 11-vuotias vitosluokkalaisemme on sosiaalinen, reipas, oikeudenmukainen, reilu ja kaikin puolin mainio.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.