Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Maria Veitola nieli kiukkunsa kaksi kertaa, mutta ei enää kolmatta.

”Äiti, tule katsomaan”, lapsi huikkaa vessasta. Menen. ”Äiti tein sinulle ihanat joulukoristeet!” Lapsi on löytänyt suosikkihuulipunani (jota ei enää valmisteta) ja piirtänyt sillä kaapistot täyteen kiemuraisia koristeita. Huulipunasta on jäljellä tynkä.

Tekisi mieli kirkua. Hallitsen tunteeni. ”Onpas ihanat koristeet. Kiva juttu muuten, mutta meikit eivät ole leikkejä varten ja mieluiten piirretään paperiin.”

Menen keittiöön hakemaan puhdistusainetta. ”Äiti, tule katsomaan”, lapsi huikkaa taas. ”Huulipuna osaa sukeltaa!” Palaan vessaan vain nähdäkseni, kuinka loputkin punastani hylsyineen häviää viemäriverkostoon. Nielen kiukkuni ja selitän, ettei tavaroita vedetä vessasta alas. Huh. Olen ylpeä käytöksestäni.

Sain lapsena piiskaa muutaman kerran. Siitä ei ole jäänyt traumoja, mutta kaksi rangaistuskertaa muistan erityisesti.

Toisella kerralla hölväsin päälleni pullollisen kallista hajuvettä, jonka isä oli tuonut äidille työmatkalta. Toisella kerralla taas keräsimme ystäväni kanssa taloyhtiön pihalle istutetut kukat juurineen ja veimme äideillemme. Ystäväni äiti laittoi kukat maljakkoon, minun äitini heitti kukat ikkunasta ulos ja läpsi pepulle.

En ymmärtänyt syytä noihin rangaistuksiini lapsena enkä ymmärtänyt oikein aikuisenakaan. Tein tyhmästi, mutta en tarkoituksella pahaa. Päinvastoin. Olin tehnyt mielestäni ihania juttuja.

Vanhempieni olisi mielestäni pitänyt olla rangaistuksissaan loogisia. Opin ymmärtämään heitä vasta taannoin. Silloin, kun huulipunalla tehdyt joulukoristeet olivat alkusoittona sille, mitä tapahtui samana iltana.

Lapsi ei suostunut nukahtamaan. Kello lähestyi puoltayötä. Olin lukenut iltasadun jo kaksi tuntia sitten ja vienyt vettä ja xylitol-pastilleja ja etsinyt kadonneen pupun. Olin aivan lopussa. Pyykit olivat vielä ripustamatta, keittiö siivottavana ja pari työjuttua tehtävänä. Halusin itsekin nukkumaan.

"Lapsi itki, koska mylvin kuin hullu."

Tyhjensin astianpesukonetta, kun aloin epäillä. Pitkään oli ollut hiljaista. Ei hyvällä tavalla hiljaista. Kurkkasin makuuhuoneeseen. Lapsi oli löytänyt uuden vartalovoidetonkkani. Hän oli kaapinut purkin tyhjäksi ja levittänyt voiteen seinälle jättimäiselle alueelle. ”Äiti, maalaan! Eikö ole hieno maalaus!”

Romahdin. Huusin kovaa kamalia asioita. Mikä pahinta, annoin lapsen nukahtaa omaan itkuunsa. Hän tietysti itki, koska minä mylvin kuin hullu.

Totta kai minun olisi pitänyt mennä sopimaan ja selittämään. Mutta välillä vanhemmat ovat niin väsyneitä, että eivät jaksa olla aikuisia ihmisiä. Niin väsyneitä kuin vanhempani joskus 1970-luvulla ja minä nyt.

Lohdutan itseäni sillä, että tulevaisuus tuo hetkiä, jolloin voin opetella yhä uudestaan olemaan looginen, rauhallinen ja viisas äiti. Niitä hetkiä tulee harva se päivä.

Meidän Perhe 1/2016

Maria Veitola on 42-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies ja keväällä 2012 syntynyt poika Taisto. Joka maanantai Maria ja poika käyvät leipomossa pullakahveilla.

Toinen äippä

Maria Veitola: Huomenna parempi äiti

No ei paljoa vaadi, että 4 vuotias osaa nousta jakkaralle/wc pöntölle, kuten meillä ja ottaa "tarvitsemansa" tutkailtujaan paikkoja ilman, että olet ajatellut lapsen ottavan. Turhaan syyllistellään äitejä/huoltajia. Marialle jaksamisia, niin tiedän tuon tunteen ja väsymyksen. Nimimerkillä: Kokemusta on, lukolliset kaapit on pelastus.
Lue kommentti

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.