Kuva: Liisa Valonen
Kuva: Liisa Valonen

Nyhtökauran keksijä Maija Itkonen ja kirjailija Juha Itkonen joutuivat tekemään vaikean päätöksen odottaessaan kolmatta lastaan.

– Halusin kääntää jokaisen kiven, varmistaa jokaisen mahdollisuuden, ennen kuin otin ne, sanoo Maija Itkonen Me Naisten haastattelussa.

Ne olivat pillerit, jotka käynnistivät keskenmenon.

Nyhtökaurayrittäjänä tunnettu Maija Itkonen ja hänen kirjailijamiehensä Juha Itkonen joutuivat kolmatta lastaan odottaessaan tekemään raskaan päätöksen. Alkuraskaus oli edennyt hyvin, mutta viikolla 17 Maija huomasi, että kohdusta tihkui lapsivettä. Sikiöpussiin oli tullut reikä. Ilman riittävää määrää lapsivettä sikiö ei voi kehittyä kunnolla. Lopulta pariskunta teki päätöksen raskauden keskeyttämisestä.

Juha Itkonen on kertonut oman näkökulmansa tapahtumiin omakohtaisessa romaanissaan Ihmettä kaikki (Otava, 2018). Nyt Maija avaa puolestaan ajatuksiaan Me Naisten haastattelussa:

– Teinkö edes mitään päätöstä? Ehkä mieleni suojaa minua. Muistan vain toimineeni täysin autopilotilla tilanteessa, jossa koin, ettei minulla ollut enää muuta mahdollisuutta.

Sinnikkäästi toiveikas

Haastettelussa nousee esiin sama asia kuin Ihmettä kaikki -kirjassa: Maija on ihminen, joka pitää sinnikkäästi kiinni toivosta ja myönteisestä näkökulmasta.

– Laitatpa sitten alulle lapsen tai yrityksen, et voi täysin hallita, mitä sitten tapahtuu. On vain mentävä täysillä eteenpäin ja uskottava sinnikkäästi hyvän skenaarion toteutumiseen. Pelkäämällä ei elämässä saavuta mitään.

Menetyksen jälkeen Maija ja Juha uskaltautuivat yrittämään vielä uudelleen. Juha epäröi enemmän, mutta Maija ei halunnut, että loppuelämään ”jää mollivoittoinen sävy”.

Nyt Itkosten perheessä eletään äänekästä suurperheen elämää: Teinin ja pienen koululaisen lisäksi perheessä on taaperoikäiset kaksoset.

Maijasta tuntuu tärkeältä kertoa parin vuoden takaisesta menetyksestä ja siihen liittyneistä rankoista tunteista ja ajatuksista vertaistuen vuoksi. Itse hän kokee jääneensä ratkaisun hetkellä hyvin yksin.

– Psykologista apuakin tarjottiin ensimmäisen kerran vasta, kun olimme jo menettäneet lapsen, vaikka olisimme tarvinneet sitä kipeimmin päätöstä pohtiessamme.

Myös Juhan mielestä ajatusten jakaminen kannattaa. 

– Olen käsitellyt kirjoittamalla tapahtunutta ja jakanut ajatuksiani, koska uskon, että jakaminen auttaa muita. Jos esimerkiksi Ihmettä kaikki -kirjastani on lohtua ja rohkaisua muille, hyvä, hän sanoo Meidän Perheen haastattelussa.