Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

Näyttelijä Lotta Lindroos ei halua elää lastensa ehdoilla vaan ottaa lapset mukaan omaan elämäänsä.

”Minua on aina ahdistanut ajatus lapsen ehdoilla elämisestä. Siitä, että lapsen syntymän jälkeen muutetaan lapsiystävälliseen ympäristöön pientaloalueelle, vietetään kaikki kesät Muumimaailmassa ja suoritetaan elämää vanhempana. Se masentaa rutosti.

Ahdistusta on helpottanut ystävältäni kuulemani ajatus siitä, että lapset syntyvät osaksi minun elämääni. Minulle on aina ollut tärkeää säilyttää oma identiteetti eikä kadota johonkin äitimassaan. Lapsen saamisen jälkeen elämä jatkuu. Olen yhä sama ihminen, jolla on samat intohimot. Elämän sisällöksi ei riitä se, että saa lapsen.

Lapsilleen ei kannata uhrautua. Se ei mielestäni ole kovin kannattava sijoitus, sillä harva meistä palvoo vanhempiaan tai tahtoisi asua heidän kanssaan koko ikäänsä. Vanhemmuuden ohella kannattaa rakentaa ystävyyssuhteita, uraa ja parisuhdetta sekä tutkailla mielenkiintonsa kohteita niin, että jotain on vielä jäljellä, kun teini haistattaa pitkät ja kun viimeisetkin lapset lentävät pesästä.

Tietenkään ei voi kuvitella, ettei lapsi muuttaisi mitään. Itse uskon rutiineihin, läheisyyteen, lapsen kuuntelemiseen ja turvan tarjoamiseen. Tykkään siivota ja laittaa ruokaa, käydä kävelyillä ja kyläillä ystävieni luona. Tähän kaikkeen otan lapset mukaan. En pelkää, että heillä on tylsää tai että he pitävät minua tylsänä.

Nykyään tuntuu, että vanhempien tehtävä on järjestää lapsilleen koko ajan hirveästi virikkeitä ja elämyksiä. Miksi? Miksei elämä voisi olla arkista ja tylsää? Uskon, että leikki syntyy tyhjyydestä.

Kauhukuvani on seistä marraskuisessa räntäsateessa gore tex -kamoissa leikkipuiston laidalla. En ole hyvä leikkimään, ja olen surutta vapauttanut itseni siitä. En myöskään viihdy uimahalleissa tai laskettelemassa, joten en säännöllisesti tarjoa lapsilleni sellaisia aktiviteetteja.

Kuopukseni on niin sanottu suuritarpeinen vauva ja olisi mieluiten koko ajan sylissäni. Pidän silti kiinni omasta ajastani. Vauva oli kahden kuukauden ikäinen, kun jätin hänet kaksin isänsä kanssa. Kun lapsi on päätetty yhdessä hankkia, myös vastuu pitää jakaa.

Toisen lapsen saaminen oli vapauttavaa. Esikoisen kanssa ahdistuin siitä, miten vaikutan hänen kasvuunsa. Nyt olen tajunnut, että lapset ovat yksilöitä, jotka ottavat oman suuntansa minusta huolimatta. On mielenkiintoista katsoa, millaisiksi ihmisiksi lapseni kasvavat.”

Näyttelijä Lotta Lindroos, 37, asuu Helsingissa miehensä Arto Tuohimaan kanssa. Heillä on pian yksivuotias poika. Lotan esikoispoika on 6-vuotias.

Lue lisää

Marjo Niittyviita: ”Home pakotti lapseni kotikouluun”

Maria Ylipää: ”Ruudut mössöyttävät lapsen aivot”

Piritta Hagman: ”Toivon, että lapseni juurtuvat Inkoon mökille”

Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...

Toinen on väsynyt ja kyllästynyt, toinen loukkaantunut. Älkää ainakaan erotko vauvavuonna, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Haluatko lisää lapsia?

Ehkä.

Mitä miehesi ajattelee?

Varmaan olisi ihan tyytyväinen, saisi vielä tämän vuoden puolella seksiä.

Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat aina samat, laskettavissa yhden käden sormilla. Ei ole yhteistä aikaa. Toinen tekee ”huonommin”. Toinen ei tajua, mitä kaikkea toinen tekee. Parisuhde jää pienen jalkoihin. Pian yhteistä aikaa ei enää edes halua.

On hauskaa huomata olevansa osa stereotyyppistä jatkumoa. Lähes kaikki ovat vauvavuoden jälkeen samassa jamassa. Se ei ole parisuhteen syy, vaan asetelman syy.

Siitä vanhemmasta, joka on hoitanut lasta enemmän, on tullut työnjohtaja. Hän on väsynyt ja kyllästynyt, noin niin kuin kaikkeen. Toinen ei ymmärrä sitä, koska ei ole yhtä väsynyt, vaan loukkaantunut siitä, että on jäänyt ulkopuolelle.

Tilanne on sama anoppien, miniöiden, ex-puolisoiden ja bonuslasten kanssa. Kaikki ovat mukavia ihmisiä, mutta asetelma aiheuttaa hankaluuksia. On aivan selvää, että myös minusta, ihanasta ihmisestä, tulee kauhea anoppi. Kauhea vaimo olen jo nyt.

Ero tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Suuri osa pariskunnista eroaa, kun lapset ovat pieniä. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Asiantuntijat kannustavatkin pienten lasten vanhempia tekemään erityistä parisuhdetyötä. Eräs tuttu isä valitti, että jos suhteen eteen täytyy työskennellä, siinä on jo lähtökohtaisesti jotain vikaa. Mainitsinko jo, että tämä ajattelija oli juuri eronnut pienen lapsensa äidistä?

Parisuhdetyö tuntuu tietenkin työläältä. Kun hinkkaa ahteri pystyssä sedimenttikerroksia lattiasta neljättä kertaa päivässä silmä kipeänä sinne lentäneestä perunasta samalla, kun puoliso laiskottelee töissä, hänen tunteensa ja omat väärät teot tai sovintoseksi eivät kauheasti kiinnosta. Niillä ei paranneta pitkään muhinutta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Parisuhdetyytyväisyyttä parantaa tutkitusti se, että pystyy näkemään kiistat ulkopuolisen näkökulmasta: syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä, vaan yhteen näkökulmaan jumittumisessa.

Ajatus on kiinnostava. Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa. Se on suloista ja liikuttavaa.   

Jos parisuhteen perusongelma on kaikille yhteinen, niin ehkä ratkaisukin on.

Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa.

Vaihtamalla paranee varmasti vain muuttofirman tulos.

Vauvanhoitosuhteen palautuminen parisuhteeksi vaatinee parisuhdetyötä, mutta en väheksyisi myöskään liioiteltujen huomionosoitusten, ankaran sekstailun ja ansiotyöhön palaamisen merkitystä.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.