Rangaistuksen sijaan lapsi tarvitsee apua syyllisyyden, häpeän ja turhautumisen käsittelemisessä. Jokaisella lapsella on tarve tulla hyväksytyksi ja tehdä oikein, kirjoittaa kasvatustieteen tohtori Laura Repo.

Tuottaa muille iloa ja tuntea olevansa muille tärkeä. Nämä ovat ihmisen ensisijaisia perustarpeita – siis myös lasten.

On tavallista, että lapsille vaaditaan kovempaa kuria. Ajatellaan, että väärästä käytöksestä täytyy seurata rangaistus. Rangaistus voi olla omaan huoneeseen lähettäminen, jäähylle istuttaminen, pelikielto tai muu mieluisen asian menettäminen. Uhmakkaan ja vastustelevan lapsen kanssa ovat usein käytössä kaikki keinot.

Rangaistus ei opeta käsittelemään voimakasta tunnetilaa.

Lapsen rankaiseminen ei kuitenkaan opeta lapselle sitä, miten voimakkaita tunnetiloja kestetään tai miten silloin käyttäydytään. Rangaistus opettaa lapselle vain sen, miten toisten kanssa ei olla, mutta ei mitään siitä, miten toisten ihmisten kanssa ollaan ja eletään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toisten ihmisten kanssa toimiminen on yksi vaikeimpia taitoja, joka lapsen on opeteltava. Sitä täytyy harjoitella. Lapselle – niin kuin aikuisillekin – tulee virheitä, epäonnistumisia ja hankalia tunteita. Vihana, raivona tai huutona näyttäytyvän aggressiivisen käytöksen takana on usein lapselle vieraita tunteita, kuten syyllisyyttä, häpeää, kateutta tai turhautumista. Näiden tunteiden sekä tunnetilassa tapahtuvan käyttäytymisen säätely on lapselle vaativa tehtävä, eikä onnistu ilman aikuisen tukea ja ohjausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen raivon ja huudon takana on usein syyllisyyttä, häpeää, kateutta tai turhautumista.

Rankaiseminen vie lasta yhä syvemmälle säätelemättömään tilaan, etenkin jos tilanteessa, jossa lapsi ei hallitse itseään, aikuinen käyttäytyy pelottavasti, uhkaavasti tai huutaa. Lapsen rankaiseminen todennäköisesti siis vain pahentaa tilannetta.

Rangaistukset viestittävät lapselle vahvasti sitä, että vaikeat tunteet ja tunnetilat ovat epätoivottuja. Autoritäärisessä ilmapiirissä lapsi oppii ajattelemaan sitä, mikä on hänen itsensä kannalta kannattavaa käyttäytymistä eikä niinkään sitä, mikä olisi muille hyväksi.

Aikuisen tärkeä tehtävä on auttaa lasta säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään. Lapsi tarvitsee viestin, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja hankalat tunteet menevät ohi. Aikuisen malli ja kyky säädellä omaa käyttäytymistään heijastuvat lapseen turvallisuuden tunteena.

Jokaisella lapsella on voimakas halu toimia oikein.

Inhimillisen elämän pohja ja aivojen tärkein tehtävä on vastavuoroinen viestintä. Vaikka lapsen käytös on joskus uhmakasta, raivoavaa, aggressiivista ja hän saattaa kohdella muita huonosti, jokaisella lapsella on vahva tarve olla hyväksytty, tuottaa iloa toisille ja toimia oikein.

Kirjoittaja Laura Repo on kasvatustieteen tohtori Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli kiusaamista ja sen ehkäisemistä varhaiskasvatuksessa. Hänen perheessään on neljä lasta ja koira.

Voi olla, että useimmat rangaistukset eivät sinänsä toimenpiteenä opeta ihmiselle paljoakaan. Mutta siitä huolimatta rangaistukset ja/tai niiden uhka ovat yleensä tarpeellisia pelotteena, jotta huonosta käytöksestä ihan konkreettisesti päästään eroon. Tämä koskee niin lapsia kuin aikuisia.

Koskaan ei päästä siihen tilanteeseen, että pelkästään sääntöjen ja määräysten perusteista kertominen saisivat kaikki ihmiset kaikissa tilanteissa noudattamaan niitä. Tämän esteeksi tulevat ei vähiten luonnollinen oman edun tavoittelu toisten kustannuksella (jota esiintyy erittäin paljon myös lapsilla) sekä yksinkertaisesti mielipide-erot siitä, mikä on huonoa käytöstä ja mikä ei.

Mielestäni rangaistusten haitallisuudesta puhuminen johtaa lasten kohdalla herkästi siihen, että valta perheessä siirtyy vanhemmilta lapsille, kun vanhemmat ns. sitovat omat kätensä tilanteissa joissa lapsi kaikista perusteluista, johdatteluista, houkutteluista ym. huolimatta kieltäytyy tottelemasta.

Vierailija

Rangaistukset opettavat lapselle että jotkut asiat ovat kiellettyjä, ja kun näitä kiellettyjä asioita tekee kielloista huolimatta niin seuraa juuri se rangaistus. Se niinkuin jää sinne mieleen taka-alalle, että kun sitten kaksikymppisenä sytytetään se roskis palamaan ja tyrkätään mäkeä alas niin ei tule minään valtavana yllätyksenä kun poliisisetä tulee ja laittaa auton takapenkille istumaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla