Miina Supinen: Lapset ovat pääsylippu hauskoihin paikkoihin.


Rakastan maalaamista. Pidän värien sekoittelusta, tahmeiden värinappien koskettelusta ja erilaisten läiskien tiputtelusta paperille. Pidän jopa akvarellivärin tuoksusta. Toisin sanoen vastaan kuvataitelijana keskivertoista 3-vuotiasta.

Olen osallistunut joskus maalauskursseille, mutta jälki ei ole ole ollut kovin hääviä. Minulta puuttuu jokin visuaalinen osanen aivoista: niin paljon kuin pidänkin kuvataiteesta, en pysty tuottamaan mielenkiintoisia enkä kauniita kuvia.

Viime kesänä kävi tuuri. Keksin ilmoittaa tyttären ja itseni vanhempi-lapsi-kuvateideleirille, joka pidettiin Suomenlinnassa. Viikosta tuli kesän paras.

Menimme joka aamu lautalla saareen ja kuljimme toisten lasten ja vanhempien kanssa heräävän saaren halki taidekouluun. Maalasimme raunoita, niittyjä, kallioita ja merta lahjakkaan taitelijan ohjauksessa. Työhuoneessa oli aina hieno, keskittynyt tunnelma. Lapset ja aikuiset tekivät töitään vieri vieressä.

Entä sitten lopputulokset? Kurssilaiset saivat aikaan upeita ja omaperäisiä töitä. Tytär oppi paljon. Minun maalausteni kohdalla aikuiset puhkesivat yleensä hymyyn ja sanoivat: "Oi miten hieno! Kukas lapsi tämän on tehnyt?" Mutta ei se mitään haitannut - tytär oli minun alibini. Hänen kanssaan minulla oli rento ja hyvä fiilis maalatessani omalla tavallani.

Lapset ovat pääsylippu hauskoihin paikkoihin ja tilanteisiin. Heidän kanssaa tulee lähdettyä koiranäyttelyihin, vaikka meillä ei ole koiraa ja raveihin, vaikka emme totoa. Tutkimme salaperäisiä metsäpolkuja ja kiipeämme lintutorneihin, vaikka meillä ei ole kiikareita.

On kaunistelua väittää että perhe-elämä ei rajoittaisi aikuisten elämää - totta kai se rajoittaa. Moni hauska asia jää taakse, kun villi ja huoleton aikuiselämä vaihtuu lapsiperheen arkeen. Toisaalta lasten seura tarjoaa myös uusia kivoja elämyksiä. Ja varsinkin niitä, jotka ovat jääneet jonnekin matkan varrelle.

Kun olin pieni ja vierailimme sukulaisten ja ystäväperheiden luona, isäni saattoi joskus livistää aikuisten seurueesta ja tulla lastenhuoneeseen lukemaan meille lapsille Aku Ankkaa. ”Siellä oli niin tylsät jutut”, hän saattoi sanoa hieman häpeillen. Minusta tuntuu, että ymmärrän häntä aika hyvin. Meillä luetaan nykyisin joka ilta Carl Barksin klassikoita. Atlantiksen arvoitus on suosikkini.

Lue lisää nettikolumneja

Vierailija

Lapset, mikä ihana tekosyy

Niinpä mentiin meilläkin aikoinaan koko sakki joka paikkaan: koulun juhliin, hammaslääkärin vastaanotolle, päivystykseen, häihin ja hautajaisiin. Mutta kivoja muistoja on jäänyt lastentapahtumista ja äiti-lapsikerhoista, joissa sain olla mukana. Huvipuistot tosin olivat minulle usein kauhun paikkoja, kun tulen huonovointiseksi lasten karusellissakin. Mutta hengissä niistäkin vierailuista sentään selvittiin. Terv. Ex-yh
Lue kommentti
Vierailija

Lapset, mikä ihana tekosyy

Kiva huomio, lasten myötä menettää paljon mutta myös saa jotain mitä muuten ei olisi saanut. Tätä ei tule välttämättä ajatelleeksi, kun vain joskus sortuu ajattelemaan mitä on menettänyt (toki iloisena lapsista). Tätä lukiessani muistin että taisin joskus itsekin miettiä ennen kuin oli yhtäkään lasta (nyt kaksi) että jos olisi lapsia niin voisi hyvin mennä johkin. Yksin ei oikein tohtinut aina lähteä johkin, ja ajattelin että lapsen kanssa jossakin tapahtumassa tms. olevaa ei kukaan ainakaan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.