Lue vinkit vauvaa kunnioittavaan vuorovaikutukseen.

Vanhemmille on teroitettu ainakin viimeiset kymmenen vuotta, että vauvalle pitää olla läsnä. Vauvaperhetyöhön erikoistunut psykoterapeutti Marja Schulman on kuitenkin kohdannut työssään vanhempia, joilla on tukahduttava tapa olla vauvansa kanssa.

”Yhdessä ääripäässä ovat vanhemmat, jotka eivät puhu lapselle, eivät kohtaa häntä eivätkä huomioi hänen tarpeitaan. Janan toisessa päässä ovat sitten vanhemmat, jotka järjestävät lapselle usein ylenpalttisesti toimintaa ja virikkeitä mutta eivät osaa virittäytyä lapsen kokemusmaailmaan. Usein he puhuvat ja touhuavat niin paljon, ettei lapsi saa lainkaan sulatteluaikaa”, Schulman sanoo.

Schulman erittelee neljä ongelmallisen läsnäolon tyyliä ja antaa vinkkejä parempaan vuorovaikutukseen:

Yltiöhoivaajat

Yltiöhoivaaja on äiti tai isä, joka hoitaa, leikkii, puhuu ja hellii kaiken aikaa, lähes taukoamatta. Yltiöhoiva voi olla  pienelle lapselle stressaavaa, sillä kukaan ei jaksa olla tiiviissä vuorovaikutuksessa koko valveillaoloaikaansa.

”Myös pieni vauva tarvitsee välillä vähävirikkeistä ja hiljaista aikaa, jolloin hän voi vain köllötellä, ihmetellä ja tutkia ympäristöään kaikessa rauhassa”, Marja Schulman sanoo.

Vanhempikin tarvitsee välillä hengähdystaukoja – ja vahvistusta sille, että hän on yhä paljon muutakin kuin äiti tai isä. Uupumisen riski kasvaa, jos kadottaa vanhemmuuden myötä muut puolet aikuisuudestaan, kuten ammatillisen kipinän ja itsetunnon, kaikki harrastukset, vanhat ystävät, seksuaalisuuden, omat ilon ja mielihyvän lähteet.

Vinkit:

- Äiti ja lapsi elävät ensimmäisen vuoden tavallisesti vahvassa symbioosissa. Tiiviissä yhteiselossakin  molemmat, sekä äiti että vauva, tarvitsevat myös hetkittäin irtautumista toisistaan, omaa rauhaa.
- Virittäydy vauvan tuntemusten ja tarpeiden tasolle ja tunnustele, mitä vauva haluaa, tuntee ja tarvitsee: Juttelua vai hiljaisen hetken? Syliä vai turvallisen, itsenäisen tutkimusretken kodin ympäristössä?
- Mieti, mitä itse tarvitset ja miten voisit järjestää itsellesi oman hetken vauva-arjen keskellä.

Ylisuojelijat

Lapsen suojeleminen on tärkeää, mutta ylisuojeleminen estää lasta kehittymästä. Lapsi vaistoaa herkästi  vanhempiensa pelon ja huolen. Pelko tarttuu lapseen ja saattaa rajoittaa häntä oppimasta uusia asioita. Jos taapero ei esimerkiksi koskaan saa kiivetä itse kotiportaita, vaan hänet kannetaan joka kerta ylös ja alas rappusia, lapsi jää vaille lihasvoimia ja motoriikkaa kehittäviä harjoituksia. Portaista tulee yhä suurempi turvallisuusriski, jos lapsen ei anneta harjoitella niissä kiipeämistä turvallisesti, askel kerrallaan.

Toinen yleinen ylisuojelemisen tapa erityisesti vauvaperheissä on bakteerikammoinen, ylenpalttinen siisteys ja desinfiointi.

”Vauva kyllä kestää ne bakteerit, joita kodissa on. Altistuminen oman ympäristön bakteereille on hyväksi lapsen vastustuskyvylle”, Marja Schulman sanoo.

Arkiset puuhat ja pienet haasteet tekeväthyvää lapsen kehitykselle. Sellaisia voivat olla keittiön kaapin tutkiminen, toisten lasten kohtaaminen hiekkalaatikolla tai kivien päälle kiipeily metsäretkellä. On tärkeää, etteivät vanhemmat tee kaikkea lapsen puolesta. Mitä enemmän lapsi saa tehdä itse, sitä enemmän hän oppii ja saa oppimisen iloa. Jatkuva ei-ei-ei ja älä-älä-älä voi olla haitaksi myös itsetunnon kehitykselle.

Vinkit:

- Anna lapsen harjoitella uusia taitoja turvallisesti. Lapsi tarvitsee ihailua ja kokemuksia, jotka saavat hänet tuntemaan: Minä osaan. Minä olen minä!
- Kun lapsi tekee jotakin kiellettyä, toisinaan on tarve antaa selkeä kielto, toisinaan lasta voi jatkuvan kieltämisen sijaan ohjata muihin puuhiin.

Vauhtivanhemmat

Vauhtivanhempi on usein temperamentiltaan aktiivinen ja vauhdikas tyyppi, joka ei kaiken tohinan keskellä aina huomaa, mitä vauva haluaa.

”Tällaisen vanhemman mielessä lapsi on ehkä hieman esineellistynyt olennoksi, jota saa rutistella ja hyppyyttää ihan miten vain lupaa kysymättä”, Schulman sanoo.

Jos vanhempi on itse hyvällä tuulella, hän kaappaa vauvan syliinsä ja lörpöttelee, mutta ei huomaa lainkaan, jos vauvaa väsyttää. Vanhemman tunkeilu näkyy usein vauvan kasvoilla kauhistuneina ja jännittyneinä ilmeinä.

Vauhtivanhemmalla voi olla ongelmia virittäytymisen kanssa myös syömistilanteissa: lusikka kulkee vauvan suuhun automaattiohjauksella sellaista tahtia, että tilanne muuttuu lapselle ahdistavaksi.

”Joskus nämä vanhemmat laittavat lautaselle valtavia annoksia. Heiltä puuttuu tuntuma siihen, minkä verran pieni  lapsi syö. Annan ohjeeksi, että tarjoa pieniä annoksia ja läsnäolevia, mukavia ruokailuhetkiä. Ruokaa voi kyllä tarjota lisää, jos lapselle tuntuu jäävän nälkä”, Schulman kertoo.

Vauhtivanhemmuus on usein ristiriitaista: lapsi jätetään välillä liikaakin omiin oloihinsa ja toisinaan taas hänen kanssaan touhutaan ylienergisenä. Silloin maailma näyttää vauvan silmissä hämmentävältä eikä hän voi oppia sisäistämään hoivan säännönmukaisuuksia, turvaa tuovia rutiineja.

”Näitä vanhempia auttaa himpun verran hitaampi ja rauhallisempi, vauvaa havainnoiva tyyli. Kun vanhempi oppii virittäytymään vauvan tasolle, vauva tulee näkyvämmäksi ja hoivaaminen on helpompaa.”

Vinkit:

- Anna vauvan johtaa vuorovaikutusta. Pysähdy seuraamaan vauvan puuhia ja mieti, mitä hän tuntee ja tarvitsee, millainen hänen luonteensa on, mistä hän tykkää tai ei tykkää.

Valmentajavanhemmat

Kunnianhimoiset valmentajavanhemmat saattavat ryhtyä treenaamaan lapsia jo hyvin pienenä, jopa vauvaiässä, kohti mielessään siintävää ihannekuvaa. Vauvalle järjestetään tavoitteellisia harrastuksia ja virikkeitä, opetetaan kieliä ja suunnitellaan jo määrätietoista urheilu- tai opiskelu-uraa.

”Vanhempi toivoo lapselle vain hyvää ja tekee suunnitelmia rakkaudella mutta samalla ylikuormittaa lasta. Pienelle lapselle riittävät virikkeeksi vanhemmat ja koti”, Schulmansanoo.

Eräänlaista valmentajavanhemmuutta on sekin, jos vanhempi yrittää kiirehtiä vauvan kehitystä ja vaikuttaa siihen, että tietyt etapit, kuten käveleminen, puhuminen tai kuivaksioppiminen, saavutettaisiin mahdollisimman aikaisin. Lapsi ei kuitenkaan kehity hoputtamalla.

Aivan samoin kuin lihakset tarvitsevat lepoa kasvaakseen, myös lapsen aivot tarvitsevat lepoa ja aikaa opittujen asioiden sulatteluun. Yhdessäolon hetkistä ja saaduista kokemuksista muovautuu levon aikana ajattelu- ja  toimintamalleja lapsen aivoihin.

Vinkit:

- Lapsi tarvitsee iloa, arvostusta ja lämmintä ohjausta, ei valmennusta. Jos haluat harrastaa vauvan kanssa,  nauti siitä ilman paineita – tarkoituksena on, että sekä vauvalla että vanhemmalla on harrastuksen parissa hauskaa.

Vauva 11/2011

 

Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen
Eläinhahmojen yhdisteleminen on hauskaa puuhaa! Kuva: Juha Salminen

Kivojen eläinhahmojen yhdistely kehittää taaperon silmän ja käden yhteistyötä.

Tarvitset:

Tukevaa kartonkia tai pahvia, valmiiksi tulostetut eläinhahmot, paperiliimaa, kontaktimuovia,sakset tai mattoveitsen.

Tee näin:

  1. Tulosta valmiit eläinhahmot ja liimaa ne tukevalle kartongille tai ohuelle pahville. Eläinhahmoja on kuusi kappaletta: kettu, kissa, norppa, pingviini, pupu, sammakko.
  2. Päällystä kartonki kontaktimuovilla molemmin puolin.
  3. Leikkaa eläimet irti ääriviivoja pitkin joko saksilla tai mattoveitsellä materiaalista riippuen.
  4. Puolita eläimet vielä keskeltä kahteen osaan.

Vinkki! Paloja voi ja saa yhdistellä ennakkoluulottomasti. Pupu, jolla on ketunhäntä, miksipä ei!

Tulosta valmiit eläinhahmot A4-kokoiselle paperille alla olevasta linkistä. Tallenna tiedosto ensin työpöydällesi ja printtaa vasta sen jälkeen, niin se tulostuu oikein.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet vauvalle tehnyt? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.