Satu Ferreira palasi opiskelemaan, kun kuopus oli 10 päivän ikäinen. Hoitoavuksi lensi lasten brasilialainen isoisä.

Ei saa niin lujasti, komentaa viisivuotias punatukkainen Ryan.

Kaksi- ja puolivuotias Rio katsoo isoveljeä ja näyttää kiukkuiselta. Mutta hän tottelee ja päästää irti puolivuotiaan Shanti-vauvan kädestä.

Veljekset pinkaisevat yhdessä juoksuun. Huuto kiirii pitkin kangasalalaisen omakotitalon seiniä. Shanti hymyilee sitterissään veljiensä touhuille. Shanti tarkoittaa rauhaa, ja tyttö on nimensä veroinen.

Kello on seitsemän tavallisena arkiaamuna. Keittiössä perheen isä, Thiago Ferreira, 33, paistaa pojille aamupalaksi lättyjä ja kehottaa englanniksi poikia rauhoittumaan.

Perheen äidin, Satu Ferreiran, 28, aamu on alkanut jo kahta tuntia aikaisemmin. Hän on pumpannut rintamaitoa Shantille ja lähtenyt kuudeksi työharjoitteluun terveyskeskussairaalaan.

Satu jatkoi lähihoitajan opintojaan kun Shanti oli kymmenen päivän ikäinen. Satu on tottunut tekemään asioita eri tavalla kuin muut. Tavallisesta poikkeavasti alkoi myös hänen ja Thiagon rakkaus.

Se oli salamarakkautta

Satu oli kahdeksantoistavuotias, kun hän pakkasi laukkunsa ja lähti Intiaan vapaaehtoistyöhön hyväntekeväisyysjärjestö Family care foundationin palvelukseen viideksi vuodeksi. Samaan aikaan Thiago teki samassa organisaatiossa töitä kotimaassaan Brasiliassa.

Eräänä päivänä Thiagon katse pysähtyi Facebookissa. Ystävän julkaisemassa kuvassa hymyili kaunis vaalea tyttö.

Thiago otti tyttöön yhteyttä. Siitä alkoi tiivis nettikeskustelu. Vuoden jälkeen Thiago alkoi olla varma siitä, että Intiassa odotti hänen tuleva vaimonsa.

Thiago päätti myydä koko pienen omaisuutensa ja lähteä Intiaan. Taskussaan 400 euroa ja menolippu hän asteli lentokentälle.

Samaan aikaan Intiassa Satu ei saanut unta. Mielessä risteili tuhat kysymystä. Mitä jos Thiago ei tunnukaan oikealta? Entä jos hän ei pidäkään minusta? Sydän pamppaillen Satu astui hiostavan kuumaan ja kosteaan huhtikuiseen aamuun.

Lentokentällä hän näki heti Thiagon: tumma, komea ja pitkä. Thiago kaappasi Sadun syliinsä ja suuteli pitkään. Miten sopimatonta! Ihmiset haukkoivat henkeään ja käänsivät katseensa. Sariin pukeutuneet äidit peittivät lastensa silmät.

Maailma pysähtyi hetkeksi.

Satu ja Thiago kihlautuivat kuukausi tapaamisen jälkeen ja ostivat lennot Suomeen. Paluulippua ei käytetty koskaan, sillä Ryan ilmoitti tulostaan.

Raju esikoisen synnytys

Aluksi Suomi hurmasi Thiagon, kaikkialla oli siistiä ja turvallista. Mutta ensimmäinen talvi oli vaikea. Kylmyys ja pimeys lamaannuttivat miehen.

– Saavuin kauniiseen kesään ja ajattelin, että eihän tällainen paikka voi millään jäätyä talveksi. Voi pojat, miten väärässä olin. Se talvi oli kylmin talvisodan jälkeen, Thiago sanoo ja puistelee päätään.

Satu tutustui raskauden edetessä luonnollisen synnytyksen saloihin ja toivoi saavansa synnyttää ilman kivunlievitystä. Pariskunta halusi lapsensa syntymän olevan yhtä taianomainen kuin Thiagon esikoispojan

syntymä yhdeksän vuotta sitten. Reilly oli syntynyt kotona Meksikossa suoraan isänsä syliin.

Raskaus meni kuitenkin yliaikaiseksi ja synnytys jouduttiin käynnistämään. Sairaalassa vastassa oli iäkäs kätilö, joka ei kuunnellut Sadun toiveita.

– Hän tutki minua kysymättä lupaa, leikkasi episiotomian ilman varoitusta ja jyräsi kaikki ajatukseni.

Synnytys oli raju. Supistukset iskivät voimalla ja tiheästi, mutta avautumisvaihe kesti pitkään. Sadun voimat loppuivat. Aprillipäivän yönä Ryan kuitenkin viimein nostettiin väsymyksestä vapisevan Sadun syliin.

Edes kyyneliä ei tullut. Tuore äiti vain piti lastaan sylissä ja imetti. Voimia ei ollut mihinkään muuhun.

Rankka vauva-aika

Ryan oli itkuinen vauva. Satu käveli ympyrää ja yritti tyynnytellä lastaan yötä päivää. Thiago yritti sopeutua Suomeen ja Satu ikävöi Intiaa.

– Se aika meni sumussa. Muistan kuitenkin olleeni aivan ihmeissäni Ryanista, Satu sanoo.

Vaikeuksista huolimatta Satu ja Thiago alkoivat heti haaveilla toisesta lapsesta. Kuukausi toisensa jälkeen kuukautiset tulivat kuitenkin ajallaan. Samalla tulivat kyyneleet.

Yhden alkuraskauden keskenmenon ja parin vuoden yrittämisen jälkeen raskaustesti näytti viimein plussaa. Satu teki töitä perhepäivähoitajana ja odotti lähestyvää synnytystä. Tällä kertaa Satu ja Thiago halusivat hoitaa sen toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Pari hankki itselleen doulan.

Rio syntyi syyskuisena päivänä. Synnytys oli kaunis.

– Ainoa ajatukseni oli, että vau. Synnyttäminen on mahtavaa, Satu muistelee ja hymyilee.

Kotona Ryan otti pikkuveljen vastaan hellästi hoitaen ja suojellen. Thiagon vanhemmat Apollos ja Delza riensivät Brasiliasta avuksi. He asuivat perheen luona kolme kuukautta.

Kolmannen lapsen aika

Haluaisitko opiskella, heitti Sadun äiti tyttärelleen, kun Ryan oli kolmen ja Rio vuoden ikäinen. Isoäiti oli valmis jäämään lähihoitajan työstään vuorotteluvapaalle hoitamaan lapsia. Satu tarttui mahdollisuuteen ja päätti alkaa opiskella äitinsä tavoin lähihoitajaksi.

Samaan aikaan pari päätti, että kolmas lapsi olisi tervetullut. Satu ja Thiago uskoivat yritysajan venyvän jälleen pitkäksi. Yllätys oli suuri, kun raskaus alkoikin heti.

Raskaudesta huolimatta Satu jatkoi opiskelua normaaliin tapaan. Raskauden ollessa aivan lopuillaan hän oli harjoittelussa vaikeasti muistisairaiden osastolla. Töitä oli kolmessa vuorossa, kotona hoidettavina oli kaksi vilkasta lasta.

Vaikka selkää särki ja vatsaa supisti, Satu oli poissa vain muutaman päivän.

– Sellainen hän on. Menee härkämäisesti läpi hankalistakin asioista, Thiago sanoo ylpeyttä katseessaan.

Nopealiikkeinen Satu

Minulla on likaiset hiukset! Täytyy vielä meikata! Satu hätääntyi, kun supistukset vyöryivät päälle. Onneksi Sadun äiti Maija pakotti tyttärensä lähtemään sairaalaan, muuten Shanti olisi syntynyt autoon.

Satu, Thiago ja edellisestä synnytyksestä tuttu doula ehtivät olla synnytyssalissa vain viitisen minuuttia, kun pieni ja kaunis Shanti syntyi.

Satu tuijotti tytärtään pölmistyneenä. Nytkö sinä olet jo tässä?

Hetki oli kaunis. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista. Kiire oli ohitse.

Nopea liikkeissään oli myös Satu. Kymmenen päivää synnytyksen jälkeen hän palasi koulunpenkille. Thiagon isä Apollos saapui Brasiliasta hoitamaan vastasyntynyttä Shantia. Isoäiti Delza ei saanut tällä kertaa töistä vapaata.

Ristiriitaiset tunteet

Ensimmäistä koulupäivää edeltävänä yönä Satu ei nukkunut. Hän katseli pikkuruista yhdeksän päivän ikäistä Shantia vieressään. Sydäntä repi. Ympärillä oli hiljaista. Satu kuunteli vauvansa hengitystä ja katsoi unessa mutristuvia huulia. Kuinka ikinä voin poistua hänen vierestään?

Aamulla Satu pakkasi autoon kylmälaukun ja rintapumpun.

Luennoilla oli hankala keskittyä. Rinnat täyttyivät maidosta ja syli tuntui oudon tyhjältä. Tuntien välissä Satu kiirehti vessaan pumppaamaan. Kylmälaukkuun sujahti pulloittain maitoa Shantille seuraavaa päivää varten. Satu tiesi Shantin pärjäävän kotona isoisänsä kanssa. Silti katse hakeutui kelloon. Enää kaksi tuntia, yksi. Pian pääsen vauvani luokse.

Samaan aikaan Thiago paiski töitä kokkina ostoskeskuksen ravintolassa.

Kotona Thiagon isä hoiti pikkuruista pojantytärtään hellästi. Vauvan ja isoisän välisestä siteestä tuli vahva. Jos Shanti itki, isoisän syli lohdutti hetkessä.

Shantin hoitamisen lisäksi Apollos siivosi, haki puita, teki ruokaa ja leipoi. Tuoreen leivän tuoksu tervehti kotiin kiirehtivää Satua joka päivä.

Apollos oli Suomessa lopulta kolme kuukautta.

– Edelleen isäni kyselee Shantin kuulumisia joka päivä ja kertoo ikävöivänsä tätä, Thiago kertoo.

Minuutilleen aikataulutetut päivät

Isoisän lähdön jälkeen Ferreiran perhe siirtyi vuoroihin. Satu tekee ainoastaan aamuvuoroja, hakee pojat päiväkodista ja saapuu kotiin kolmelta. Shanti siirtyy lennosta Sadun syliin kun Thiago lähtee iltavuoroon. Thiago on yleensä töissä myös viikonloput, ja vähäiset vapaa-aikansa hän käyttää tietotekniikan opiskeluun.

Jokainen päivä on aikataulutettu lähes minuutilleen.

– En sano, että tämä on ollut helppoa. Meille on kuitenkin tärkeää, että lapsemme eivät ole kärsineet, Satu sanoo.

Onneksi Sadun vanhemmat asuvat aivan naapurissa. Heidän apunsa on ollut korvaamatonta.

Kesää kohti perheen aikataulu väljenee, ja toukokuussa päästään juhlimaan Sadun valmistumista lähihoitajaksi.

Räiskyvien tunteiden perhe

Ferreiran perheessä tunteet saavat näkyä. Välillä riidellään, sitten pyydetään anteeksi ja halataan.

– Olemme eläneet niin monikulttuurisissa yhteisöissä ja monissa maissa, että se ei ole voinut olla vaikuttamatta meihin. Thiago ja minä yhdessä olemme enemmän kuin kaksi kulttuuria, Satu sanoo.

Thiago kutittaa keittiön pöydällä pötköttelevää Shantia, joka kikattaa riemastuneena.

Satu katselee kaksikkoa Rio sylissään ja Ryan vierellään.

– Perheeni on vauhdikas ja äänekäs – ja juuri tällaisena täydellinen, hän sanoo hymyillen.

Lähihoitajaopiskelija Satu Ferreira, 28, kokki Thiago Ferreira, 33, ja lapset Ryan, 5, Rio, 2, ja Shanti, 6 kk, asuvat Kangasalla. Thiagon esikoispoika Reilly, 9, asuu Kanadassa.

Vauva 5/2015

Lue lisää:

Jaana oli valmis äidiksi vasta eron ja työuupumuksen jälkeen

Miehen sairastuminen masennukseen oli Heinille järkytys: ”Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe”

Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen
Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen

Pienten kaksosten vanhemmat Pilvi ja Jimi harrastavat amerikkalaista jalkapalloa vuorovedoin yhteensä 20 tuntia viikossa. 

Illalla puoli kahdeksalta Pilvi ja Jimi tekevät eteisessä nopean vaihdon. Pilvi saapuu kotiin uimaopettajan töistään, Jimi lähtee kohti iltatreenejä.

Aikataulu on tarkka. Pari kertaa Pilvi on tullut kotiin kymmenen minuttia aikaisemmin, jolloin yksivuotiaat Peetu ja Iivo olivat vielä hereillä. Se oli vikatikki. Kiukku ja huuto alkoivat heti.

Jimin ja Pilvin perheessä omaa aikaa järjestetään vuoroilloin. Usein se tarkoittaa yhtä asiaa: amerikkalaista jalkapalloa.

Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

Jimi valmentaa koulunkäynninohjaajan työnsä ohella Porvoo Butchersin miesten joukkuetta, Pilvi on ohjissa saman seuran naisten joukkueessa.

Jimin joukkue treenaa kolmesta neljään kertaa viikossa, Pilvillä harjoituksia on kahdet. Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

– Olen harrastanut jenkkifudista 13-vuotiaasta asti, ja se on aina ollut minulle omaa aikaa. Saan siitä edelleen virtaa, Pilvi sanoo.

Vakiotreeniajat Pilvi ja Jimi ovat saaneet sovittua eri päiville. Etenkin kesällä päällekkäisyyksiä kuitenkin tulee. Silloin Jimi ja Pilvi tekstaavat isovanhempien Whatsapp-ryhmään tai soittavat sisaruksille ja kummeille. Jos kukaan ei pääse hoitoapuun, Pilvi jää kotiin. Miesten sarjataso kiilaa naisten ykkösdivarin edelle.

– Ei tämä toimisi, jos emme molemmat olisi lajissa mukana ja ymmärtäisi, miten paljon aikaa laji vaatii. Jos toisella olisi täysin eri harrastukset, arkea olisi vaikeampi sumplia, Jimi sanoo.

”Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja.”

Laji on opettanut parille myös sen, miten tärkeää oma aika on. Kun Pilvi ja Jimi muutama vuosi sitten valmensivat samaa joukkuetta, syntyi parisuhteen isoin riita. Ajatukset pelistä erosivat niin paljon, että lusikoiden jako kävi jo mielessä.

– Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja, muuten yhdessäolostakaan ei tule yhtään mitään, Pilvi sanoo.

Parilla kuluu lajiin yhteensä vähintään parikymmentä tuntia viikossa. Silti Pilvistä ja Jimistä ei tunnu, etteivät he ehtisi nähdä toisiaan. Aamut ja sunnuntait ovat perheen yhteistä aikaa, ja silloin ollaan kaikki yhdessä ilman tarkkoja aikatauluja.

Meidän Perhe 5/2018

Mietitkö vielä tarjottavaa juhliin, myyjäisiin tai nyyttäreille? Kokosimme helpot ja ihanat reseptit.

1. Pannukakkurulla

Helppo pannukakkurulla täytetään hillolla tai tuoreilla marjoilla sekä kermaisella rahkalla.

Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen
Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen

2. Kakkaemojimarengit

Höpsöt kaakaopikkuleivät sopivat synttäreille, nyyttikesteille tai vaikka huumorintajuisen open lahjaksi. Ne syntyvät äkkiä vain muutamasta raaka-aineesta. Kun käsittelet marenkivaahtoa hellästi, se ei lätsähdä.  

Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

3. Minecraft-mokkapalat

Perinteisiin mokkapaloihin tulee uutta kierrettä, kun niiden kuorrute värjätään vihreäksi. Bonus: kuorrute voi värjätä huulet!

Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

4. Omar-palat

Vaihda mokkapalojen kuorrute toffeiseen, ja tarjoa vaikka tuoreiden marjojen kanssa. Vastustamattoman hyvää!

Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

5. Pinkit donitsit uunissa

Näitä donitseja ei tarvitse uppopaistaa, ja kuorrutteet voi tehdä vaikka kauden marjoista. Pinoa valmiit donitsit vuoreksi, ja juhlakattaus on valmis. Huippuresepti löytyy Soppa365:stä.

Kuva: Pia Inberg
Kuva: Pia Inberg

6. Keksitikkarit

Hätäisen keksitikkarit syntyvät valmiista kekseistä, jotka tarvitsevat vain kuorrutteen. Jos aikaa on, tee keksit alusta asti. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.