Seuraamalla lasten esimerkkiä vanhemmatkin oppivat suhtautumaan elämään vähemmän vakavasti.

”Lapsen kanssa leikkiminen tuntuu aikuisista joskus vaikealta, jopa tylsältä. Siitä voi tulla huono omatunto. Suotta, sillä lapsi ei tarvitse aikuista leikkiseuraksi. Lapselle usein riittää, että hän tulee nähdyksi. Katso, tässä minä olen lähellä ja leikin.

Mutta aikuisen kannattaisi leikkiä – itsensä takia. Lapset ovat leikin parhaita asiantuntijoita. Seuraamalla heidän esimerkkiään vanhemmatkin oppivat suhtautumaan elämään vähemmän vakavasti. Kepeys tekee ihan kaikille hyvää.

Oikeastaan vastustan koko leikkiä-sanaa, sen sijasta voitaisiin puhua uteliaisuudesta ja kokeilemisesta. Asenteesta, joka lapsilla on. Ihminen voisi säilyttää sen koko elämänsä ja keksiä, kokeilla sekä kiinnostua. Antautua uudelle kyseenalaistamatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikuiset osaavat leikkiä, mutta tarvitsevat siihen vähän kannustusta. Muistele ensin, miten leikitään. Katso miten kotonasi asuva lapsimentori toimii ja ota mallia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Opettele nauttimaan siitä, mitä leikissä tulee vastaan määrittelemättä sitä, onko se hyvää vai huonoa. Aikuisten toiminta on usein liian suunnitelmallista ja tähtää vain päämäärään. Silloin itse matka voi jäädä elämättä. Jos lasten lailla malttaisimme olla miettimättä mitä tästä tulee, voisi syntyä uutta, vaikkakaan ei jotain tiettyä. Ja sehän riittää.

Harjoittele leikkimistä tekemällä jotain toisin kuin ennen. Anna sattuman johdattaa ja vapauttaa. Kokeile noppa-metodia. Heitä noppaa siitä, käännytkö tienristeyksessä oikeaan vai vasempaan tai toteutatko suunnitelman A vai B.

Kun teet jotain odottamatonta ja eri lailla kuin ennen, myös lapset huomaavat sen ja valpastuvat: Aikuinen ja toimii tuolla tavalla! Syntyy keskustelua, mikä ei todennäköisesti ole kummankaan mielestä tylsää.

Uutta ja odottamatonta on esimerkiksi seurata kaupungilla jotain tiettyä väriä tai tuoksua ja katsoa, minne löytöretki sinut vie. Tai tutustua kaikkeen, mikä alkaa C-kirjaimella. Tai vaihtaa kotia viikoksi kaveriperheen kanssa.

Anna lapsen joskus leikata otsatukkasi tai päättää mitä puet päällesi. Riko rajoja. Saat elämään väljyyttä. Silloin leikkimään ja kokeilemaan mahtuu paljon paremmin.

Valmiita leluja ei leikkimiseen tarvita. Kun odottelet bussia, älä uppoudu kännykkääsi vaan katsele ympärillesi ja jättäydy juttusille tuntemattomien kanssa. Leikkiminen on pohjimmiltaan sitä, että uskaltaa heittäytyä vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa.

Mieti, mitä voi tapahtua, jos antaudut leikkiin. Mitkä rajat ovat tarpeellisia ja mitkä eivät.

Tunnista myös se, mitä puuhaat luontaisimmillasi arjessa. Sisustuksen suunnittelu, uuden neulontamallin kokeilu tai reseptin tuunaus omannäköiseksi – se kaikki on aikuisten leikkiä. Antaudu samaan tunnelmaan, kun leikit lapsen kanssa.

Itse aloin teini-ikäisenä piirtää ja suunnitella huonekaluja, jotka isäni sitten rakensi valmiiksi. Jatkamme samaa edelleen.

Parhaimmillaan leikki jatkuu läpi koko elämän.”

Meiju Niskala on Helsingissä asuva esitystaiteilija ja kirjailija. Hän on yksi Leikki Vieköön! -leikkikirjan tekijöistä. Kirja ilmestyi Tammen julkaisemana 2014.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla