Elina Hirvosella oli rankka lapsuus. Äidiksi tultuaan hän ymmärsi anteeksiannon merkityksen.

"Inhoan hokemaa, että meiltä nykyisiltä pienten lasten isiltä ja äideiltä on 'vanhemmuus hukassa'. Saan noista sanoista suorastaan raivarit. Miksi meitä lyödään?

Uskon, että nykyvanhemmat ovat kasvattajina tasapainoisempia kuin yksikään aikaisempi sukupolvi Suomessa. Ajatellaanpa vaikkapa meidän isovanhempiamme, joihin sota jätti jälkensä – tai omia 1940–50-luvuilla syntyneitä vanhempiamme, joista moni kasvoi köyhyyden, väkivallan tai päihteidenkäytön varjostamassa kodissa. 

On selvää, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta ilman virheitä. Äitinä olen tehnyt varmasti miljoona kertaa väärin. Joka päivä tulee hetkiä, jolloin joudun pettymään itseeni. Miksi hermostun kaksivuotiaan kiukutteluun? Miksi mietin keskeneräisiä töitäni, kun leikin lasten kanssa?

Toivon, että pystyn kestämään sen, että lapseni jonakin päivänä haluavat jutella kanssani näistä ja monista muista erheistä, joita tulen tekemään ennen kuin he ovat aikuisia. Lapsen tunteet, jopa kritiikki, pitää kuulla, vaikka itse olisi asioista eri mieltä. Omien vanhempieni kanssa olen onneksi pystynyt puhumaan vaikeistakin asioista.

Kasvuvuoteni olivat raskaat. Vanhempieni voimat menivät isosisarukseni ongelmien kanssa. Koin, että minun odotettiin olevan kiltti ja näkymätön lapsi. Se tunne heijastui murrosikääni ja seurasi aikuistumiseen asti.

Myöhemmin olen tajunnut, miten tärkeää on uskaltaa nähdä vanhempien virheet ja niiden vaikutus siihen, millainen lapsuus oli. Yhtä tärkeää on osata antaa menneet anteeksi, olla armollinen. Syyttely tai katkeruus on turhaa. Kukin meistä joutuu elämään oman rikkinäisyytensä kanssa. Epätäydellisyys ja kipu ovat osa jokaisen perheen rakennetta. Kyse on siitä, miten niiden kanssa pärjää. Kun itse tulee äidiksi, saa tähän uuden näkökulman.

Uskon, että tietty kitka vanhempien ja lasten välillä on väistämätöntä. Yksi iso ristiriita on siinä, ettei ihminen voi täysin luopua omista tarpeistaan – esimerkiksi ammatillisesta identiteetistään – siksi, että on jonkun isä tai äiti. Ihminen on vanhemmuudessaankin kokonainen.

Elämä ei ole eikä sen pidä olla vain seuraavan sukupolven luomista tähän maailmaan. Tästä ristivedosta aiheutuu väistämättä hankauksia sukupolvien välille. Olennaista on se, miten rehellisesti hiertävät asiat ja vaikeat tunteet käsitellään."

Kirjailija Elina Hirvonen, 40, asuu Helsingissä puolisonsa ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa.

Lue lisää

Näyttelijä Lotta Lehtikari: "Lapselle on turha esittää parempaa kuin on"

Pipsa Hurmerinta: "Onneksi en kasvata tyttöä"