"Vanhemmista on aina ollut kiva, että oma lapsi pärjää. Tämän ajan henki on, että lisäksi pitäisi olla parempi kuin muut", professori Kari Uusikylä sanoo.

"Samaa vertailua on kaikkialla, koulussa ja harrastuksissa ja työpaikoilla. Se on vahingollista joka paikassa.

Kun lapset tuovat kokeita kotiin, monet vanhemmat kysyvät ensimmäiseksi, mitä sait. Seuraava kysymys on, mitä muut saivat kokeesta. Lapsesta voi syystä tuntua, että oma ponnistelu ja menestys ei kelpaa vanhemmille, jos joku muu on ollut parempi.

Lasten niskaan kasataan nyt liikaa paineita. Tulevaisuusosaaja on koulutuspolitiikan päivän sana. Poliitikkojen suuri visio on, että Suomi nousee 2030-luvulla osaamisen huipuille – ja vastuu siitä on tämän päivän lapsilla. Ollenkaan ei ajatella, että lapset elävät tätä päivää. Lasten ei tarvitse miettiä kestävyysvajetta vuonna 2045.

Turvallisuus on kaiken lähtökohta. Lapset tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja hyväksyntää koulussa ja kotona. Tähän liittyy se, että lapset saavat kehittyä omaan tahtiinsa.

Poikien huonommasta koulumenestyksestä on tehty iso ongelma. Minusta se ei ole iso ongelma, kunhan kotona ja koulussa vain käsitetään, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja saavat kehittyä. Silti pojille ei pidä antaa erivapauksia. Läksyt on tehtävä.

Kaikkein tärkeintä on, että lapsilla on koulussa hyvä olla. Koulu ei saa ahdistaa eikä masentaa eikä pelottaa. Vain siltä pohjalta lahjakkuuskin voi kehittyä.

Kaikki lapset eivät ole superlapsia. Toisaalta kaikilla lapsilla on varmasti lahjoja. Vanhempien ja opettajien pitäisi yhdessä löytää ne lahjat ja auttaa lasta niiden kehittämisessä.

Hyvät koenumerot eivät tarkoita samaa kuin lahjakkuus. Suomessa koulu ja vanhemmatkin arvostavat eniten tietynlaista lahjakkuutta: teknistä, luonnontieteellistä ja kielellistä. Minne unohtuivat kaikki muut? Mitenkäs taiteelliset lahjakkuudet ja käden taidot ja sosiaalinen lahjakkuus? Jostakin lapsesta voi tulla loistava runoilija tai soitinrakentaja tai esiintyjä tai luontokuvaaja.

On tärkeää, että lapsi saa itse löytää oman juttunsa. Vain niin elämästä voi tulla onnellista.

En kannata sitä, että lapsia palkitaan koenumeroiden perusteella ”saat kympistä kympin” -tyylisesti. Mieluummin voisi vaikka kouluvuoden päätteeksi palkita työnteosta ylipäätään. Lisäksi ahkeruudesta voi palkita, vaikka koe olisi mennyt huonosti.

Lapsensa menestyksestä saa iloita, mutta koskaan sitä ei saa pitää rakkauden ja hyväksymisen edellytyksenä.

Koenumeroita paljon tärkeämpää on, miltä lapsesta itsestään tuntuu. Jos on tasapainoinen kympin oppilas, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jotkut vanhemmat ovat valmiita pistämään lapsensa painekattilaan, jotta niitä kymppejä tulisi. Se on väärin ja vahingollista.

Myös lapsen, joka saa koulussa seiskoja, pitää kelvata kaikille, vanhemmille ja koululle ja yhteiskunnalle. Vanhempien pitää ehdottomasti ymmärtää, että seiskan koulutodistus ei tarkoita seiskan lasta.

Lapsensa menestyksestä saa iloita, mutta koskaan sitä ei saa pitää rakkauden ja hyväksymisen edellytyksenä."

Kari Uusikylä on kasvatustieteen emeritusprofessori, joka meinasi itse aikoinaan jättää koulun kesken.

Vierailija

Kari Uusikylä: "Seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta"

Itse olen miettinyt sitä, että moni aikuinen ei kestäisi montaakaan päivää samaa elämää mitä lapsen pitää kestää. Kiusaamista, suorittamista, pitkien päivien jälkeen treenikassien raahaamista harrastuksiin, yksin olemista ja selviytymistä jo pienestä lähtien. Kodin vaihtamista joka toinen viikko, omien tarpeiden ohittamista äidin ja isän tarpeiden tieltä. Aina pitäisi jaksaa, olla hirveän iso ja reipas vaikka oikeasti haluaisi välillä vaan olla pieni ja leikkiä. Aikuisten elämä on lapsen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.