Oikealla Jasmin, äidin sylissä Jade. Kuva: Riina Peuhu
Oikealla Jasmin, äidin sylissä Jade. Kuva: Riina Peuhu

Jounin kaupan toimitusjohtaja Michele Murphy-Kaulanen asuu uusperheen äitinä vuoroviikoin kahdessa kodissa, eri lastensa kanssa.

On päivän ensimmäisen FaceTime -puhelun aika. Michele Murphy-Kaulanen, 35, istuu rivitalokotinsa harmaalla sohvalla Tampereella ja näppäilee iPadia.

Pian kuvassa näkyy Michelen toisen kodin olohuone. Michelen aviomies Sampo Kaulanen, 36, istuu omakotitalon vaalealla sohvalla Äkäslompolossa ja pitää sylissään pariskunnan tytärtä Riannaa, 2.

Ruudulla Sampo kertoo Michelelle, että hyvin on mennyt. Riannan yöt ovat sujuneet rauhallisesti, ja tytär on alkanut puhua neljän sanan lauseita. ”Isi laittaa nyt lastenohjelmia!” Rianna on komentanut.

Tosi hienoa, Michele sanoo. Vähän haikeaa, hän ajattelee. Kuopuksen ensimmäinen neljän sanan lause meni häneltä ohi.

Viimeinen vilkutus miehelle ja tyttärelle, sitten Michele eli Minttu napsauttaa keskustelun pois päältä.

 

Pitäisi laittaa ruokaa, lapsilla on kohta nälkä, Minttu miettii. Jasmin, 15, tulee pian teatteriharjoituksista, Jade, 10, tekee läksyjään huoneessaan yläkerrassa.

Pitää myös pestä pyykit, vaihtaa lakanat ja siivota täällä, sillä ylihuomenna Minttu lähtee taas. Seuraavan viikon tai kaksi hän on Riannan ja Sampon luona, Lapin-kodissaan.

"Tärkeintä on, että lapset saavat pysyä paikallaan. Aikuiset voivat liikkua."

Silloin Minttu kaipaa vuorostaan isoja tyttöjään. He jäävät Tampereelle ja asuvat Mintun Lapin-viikkoina toisessa kodissaan isänsä, Mintun entisen aviomiehen, luona.

– Jasminin ja Jaden koulu, kaveripiiri ja harrastukset eivät häiriinny missään vaiheessa. Tärkeintä on, että lapset saavat pysyä paikallaan. Aikuiset voivat liikkua.

Minttu matkustaa Lapista Tampereelle ja takaisin joko junalla, autolla tai lentäen Helsingin kautta. Hän tekee reissun halki Suomen pari kertaa kuussa, säällä kuin säällä.

Matkaa kodista toiseen on 892 kilometriä.

 

Haluan tehdä kaiken oikein. Niin Minttu 19-vuotiaana tradenomi-opiskelijana ajatteli.

Häät nuoruuden rakkauden kanssa olivat komeat. Syyskuussa vuonna 2000 syntyi esikoinen, Jasmin. Otettiin asuntolaina, rakennettiin parin sadan neliön omakotitalo Nokialle. Minttu halusi sinne saarekekeittiön ja pinkin wc:n, ja ne hän sai. Pian hän valmistui tradenomiksi ja pääsi töihin yritysneuvojaksi.

Syntyi toinen tytär, Jade. Unelmatalon yläkerran erkkeri-ikkunasta näki suoraan golfkentän viheriölle. Sitä maisemaa Minttu tuijotti usein ja ihmetteli. Kaikki oli hyvin, mutta miksi ei tuntunut siltä?

Tytöt olivat vielä pieniä, mutta Minttua pelotti jo se aika, jolloin he itsenäistyisivät. Mitä sanottavaa hänellä silloin olisi miehelleen?

– Vika ei ollut ex-miehessäni vaan vain minussa. Olin liian erilainen. En koskaan sopeutunut kunnolla siihen elämään, suomalaiseen omakoti-onnelaan.

Ero tuli vuonna 2010. Minttu tarvitsi irtiottoa. Talo myytiin, ja saamillaan rahoilla Minttu päätti toteuttaa vanhan haaveensa.

31-vuotias Minttu muutti tyttärineen puoleksi vuodeksi Las Vegasiin Yhdysvaltoihin. Synnyinmaahansa.

 

Pikkukaupungin tytölle Yhdysvaltoihin lähteminen oli 1970-luvun lopulla iso juttu. Mintun äiti Sari oli kotoisin Mäntästä, ja au pair -vuosi Amerikassa oli hänen suuri seikkailunsa.

Los Angelesissa mänttäläistyttö rakastui mustaihoiseen mieheen, musiikkibisneksessä olevaan Marvin Murphyyn. Häät vietettiin Las Vegasissa, keväällä 1980 syntyi Minttu.

Onni loppui lyhyeen. Mintun isällä oli vaikea kokaiiniongelma. Sarin oli pakko ottaa pieni tyttö mukaansa ja lähteä liitosta. Yhteys isään ja isän suvun vahvoihin naisiin kuitenkin säilyi. Myös silloin, kun 8-vuotias Minttu ja äiti muuttivat takaisin Suomeen.

Tamperelaisella ala-asteella Minttu oli koulun ainoa tummaihoinen lapsi ja melkein ainoa koko Tampereella, tai ainakin siltä tuntui.

– Kiusaaminen alkoi heti. Minua haukuttiin neekeriksi sekä ala- että yläasteella. Se oli jatkuvaa ja piinaavaa.

Onneksi ala-asteella oli fiksu miesopettaja, joka hoiti tilannetta hienosti. Kotona äiti lohdutti ja ymmärsi, pisti kiusaajia ojennukseen. Mintulle tärkeä oli myös äidin toisesta liitosta syntynyt pikkuveli, vaikeavammainen ja valtavan rakas.

"Täällä olin aina se musta tyttö, isän suvun luona ainoa valkoinen."

 

Lomilla Minttu lensi Yhdysvaltoihin isänsä suvun luo. Amerikan mummi oli tärkeä ja vaativa. Hän puki Mintun mekkoihin ja suoristi hänen tukkaansa topakoin ottein hellan päällä kuumennettavalla suoristusraudalla.

Syksystä kevääseen Minttu kaipasi Yhdysvaltoihin. Kesällä Yhdysvalloissa ollessaan hän kaipasi takaisin Suomeen.

– Täällä olin aina se musta tyttö, isän suvun luona ainoa valkoinen. Joukosta poikkeava joka tapauksessa, Minttu sanoo.

Isä jaksoi muistuttaa hyvistä käytöstavoista ja kehua Minttua. You´re so special, I love you so much, I’m so proud of you, isä sanoi tyttärelleen, kun he näkivät toisensa.

Usein eivät nähneet. Silloinkin kun Minttu oli lomalla Yhdysvalloissa, isä saattoi kadota, käväistä jossakin ja jättää palaamatta.

– Kaipasin isää aina. Noin 12-vuotiaana tajusin, että elämämme on sellaista kuin on siksi, että isällä on vaikea huumeriippuvuus. Oli tuskallista ymmärtää, että hän rakasti aineita enemmän kuin minua.

Mintun isä pääsi kuiville tyttären ollessa 15-vuotias. Vuosien käyttö kuitenkin kostautui: isä sairastui ja vietti elämänsä viimeiset vuodet hoitokodissa Los Angelesissa.

– Soittelimme isän kanssa viikoittain ja lähettelin hänelle kuvia lapsistani.

Viimeisen kerran Minttu puhui isänsä kanssa puhelimessa 25-vuotiaana, kaksi tuntia ennen tämän kuolemaa. Helppoa isän kanssa ei ollut. Mutta rakkautta oli.

 

Suomen halki yksin ajaessaan Minttu kuuntelee kantria ja laulaa mukana, puhuu välillä pitkiä työpuheluita handsfreellä. Pihtiputaan kohdalla on lettupaikka ja hetki huilausta.

Joskus Lapin ja Tampereen väliä äitinsä mukana kulkee myös kuopus Rianna. Silloin Minttu suosii yöjunaa.

Junassa voi pistää tytön nukkumaan ja tehdä hytissä töitä, katsella ikkunasta, kuinka puusto harvenee ja maasto alkaa kumpuilla. Aamulla herätään Rovaniemellä.

Autolla tyttären kanssa ajaessa tunnit kodista toiseen ovat pidempiä. Silloin ei kuunnella kantria vaan monta kertaa Muskari-lastenlevyä. Riannan on oltava yksin turvakaukalossa takapenkillä. Taukoja tulee useita, vaippoja vaihdetaan monta.

– Kymmenen tunnin istuminen ei tee kaksivuotiaan selälle hyvää, eikä takapenkillä ole viihdytysjoukkoja. Rianna on onneksi tottunut reissaaja.

 

Yhteisen tarinan ja Suomen halki ajamisen alku nähtiin televisiossa. Avioeronsa jälkeen 2010 Minttu osallistui television Diili-ohjelman kuvauksiin. Sarjassa Hjallis Harkimo etsi vetäjää työprojektilleen. Tv-kuvauksiin oli valittu 800 hakijan joukosta 14 kilpailijaa. Yksi heistä oli Minttu, toinen Yllästunturin juurella olevan Jounin kaupan isäntä Sampo Kaulanen.

– Kun ensimmäisen kerran näin Sampon, ajattelin, että siinä vasta tyhmä jätkä. Myöhemmin opin hänen hienot piirteensä – hyväsydämisyyden, päättäväisyyden ja positiivisen hulluuden.

Ensin Minttu ja Sampo olivat kavereita. Sitten enemmän.

Alussa hirvitti. Oli kaksi tuoretta eroa ja elämänmuutokset, Mintun tyttäret ja Sampon tytär sekä 892 kilometriä.

– Mutta olin jo oppinut, ettei pidä elää niin kuin kuuluu.

On kaksi kotia ja koira sekä sinun, minun ja meidän lapset, kaikki rakkaita.

 

Syntyi uusperhe. On kaksi kotia ja koira sekä sinun, minun ja meidän lapset, kaikki rakkaita. On jatkuvaa huomiota vaativa yritys ja vastuu työntekijöistä.

Minttu toimii Jounin kaupan toimitusjohtajana, Sampo pr-miehenä, jonka päätyö on hankkia huomiota Ylläkselle. Hänen tempauksistaan tunnetuimpia ovat Hullun polkasu -tapahtuma ja haasteet sosiaalisessa mediassa.

Aikatauluja sumplitaan. Kuka hoitaa Riannaa seuraavan viikon, lähteekö hän äidin kanssa Tampereelle vai jääkö isän luo Lappiin? Kuka ehtii katsomaan Jasminin teatteriesitystä, missä kokoonpanossa lomaillaan seuraavaksi?

Ilman hyviä tukiverkkoja, Mintun ex-puolisoa ja Sampon vanhempia, kuvio ei toimisi. Myös tyttöjen kummit ovat suureksi avuksi.

– Olemme tottuneet välimatkoihin, lähtöihin ja ikävään. Puolisoa on ihan mukavakin ikävöidä, lapsien ikävöinti on aina haikeaa.

Minttu kestää ikävän, koska näin on lapsille parasta, hän uskoo. Jasmin ja Jade saavat kasvaa juurillaan Tampereella ja asua molempien vanhempiensa kanssa.

– Riannalle tämä on normaali tapa elää, muusta hän ei tiedä. Jos Rianna on kipeänä Lapissa ja minä isojen tyttöjen luona Tampereella, Sampo hoitaa homman. Yksinoikeutta lapseen ei ole kummallakaan, meillä on ennemmin yhteishuoltajuus, vaikka olemme naimisissa.

Onneksi on kännykät ja iPadit, ja niissä FaceTime. Puhelimen kautta voi kysellä tytöiltä kavereista ja auttaa kouluhommissa. Mutta kiistat kuten painokas keskustelu kotitöistä saavat odottaa, kunnes oikeasti nähdään.

 

Omien valintojen selittäminen on Mintulle tuttua. Miksi et imettänyt lapsiasi? Etkö kaipaa taaperoasi, kun hän on kaukana? Missä asutte, kun Rianna menee kouluun?

Minttu on tottunut vastaamaan.

En imettänyt, koska maitoa ei tullut. Tuli kipuja, turhautumista ja rintatulehdus.

Kaipaan kaikkia tyttäriä, mutta tiedän, että muutkin kuin minä rakastavat heitä ja pitävät heistä hyvää huolta.

En tiedä, meneekö Rianna kouluun Äkäslompolossa, Tampereella vai kenties Yhdysvalloissa. Sen näyttää aika.

Elämää ei sittenkään tarvitse suunnitella valmiiksi.

Meidän Perhe 12/15

Perhe

Toimitusjohtaja Michele Murphy-Kaulanen, 35, tyttäret Jasmin, 15, Jade, 10, ja Rianna, 2. Michelen puoliso, Jounin kaupan some-julkkis Sampo Kaulanen, 36, sekä hänen tyttärensä Jenriina, 10. Bono-koira on kaikkien lemmikki.

Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...

Toinen on väsynyt ja kyllästynyt, toinen loukkaantunut. Älkää ainakaan erotko vauvavuonna, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Haluatko lisää lapsia?

Ehkä.

Mitä miehesi ajattelee?

Varmaan olisi ihan tyytyväinen, saisi vielä tämän vuoden puolella seksiä.

Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat aina samat, laskettavissa yhden käden sormilla. Ei ole yhteistä aikaa. Toinen tekee ”huonommin”. Toinen ei tajua, mitä kaikkea toinen tekee. Parisuhde jää pienen jalkoihin. Pian yhteistä aikaa ei enää edes halua.

On hauskaa huomata olevansa osa stereotyyppistä jatkumoa. Lähes kaikki ovat vauvavuoden jälkeen samassa jamassa. Se ei ole parisuhteen syy, vaan asetelman syy.

Siitä vanhemmasta, joka on hoitanut lasta enemmän, on tullut työnjohtaja. Hän on väsynyt ja kyllästynyt, noin niin kuin kaikkeen. Toinen ei ymmärrä sitä, koska ei ole yhtä väsynyt, vaan loukkaantunut siitä, että on jäänyt ulkopuolelle.

Tilanne on sama anoppien, miniöiden, ex-puolisoiden ja bonuslasten kanssa. Kaikki ovat mukavia ihmisiä, mutta asetelma aiheuttaa hankaluuksia. On aivan selvää, että myös minusta, ihanasta ihmisestä, tulee kauhea anoppi. Kauhea vaimo olen jo nyt.

Ero tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Suuri osa pariskunnista eroaa, kun lapset ovat pieniä. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Asiantuntijat kannustavatkin pienten lasten vanhempia tekemään erityistä parisuhdetyötä. Eräs tuttu isä valitti, että jos suhteen eteen täytyy työskennellä, siinä on jo lähtökohtaisesti jotain vikaa. Mainitsinko jo, että tämä ajattelija oli juuri eronnut pienen lapsensa äidistä?

Parisuhdetyö tuntuu tietenkin työläältä. Kun hinkkaa ahteri pystyssä sedimenttikerroksia lattiasta neljättä kertaa päivässä silmä kipeänä sinne lentäneestä perunasta samalla, kun puoliso laiskottelee töissä, hänen tunteensa ja omat väärät teot tai sovintoseksi eivät kauheasti kiinnosta. Niillä ei paranneta pitkään muhinutta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Parisuhdetyytyväisyyttä parantaa tutkitusti se, että pystyy näkemään kiistat ulkopuolisen näkökulmasta: syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä, vaan yhteen näkökulmaan jumittumisessa.

Ajatus on kiinnostava. Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa. Se on suloista ja liikuttavaa.   

Jos parisuhteen perusongelma on kaikille yhteinen, niin ehkä ratkaisukin on.

Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa.

Vaihtamalla paranee varmasti vain muuttofirman tulos.

Vauvanhoitosuhteen palautuminen parisuhteeksi vaatinee parisuhdetyötä, mutta en väheksyisi myöskään liioiteltujen huomionosoitusten, ankaran sekstailun ja ansiotyöhön palaamisen merkitystä.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.