Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

Ennen lapsia en ollut herkkä liikuttumaan, Sanna Sommers kirjoittaa.

Pesukone hajosi, piti etsiä takuukuitti. Ärtyneenä kaivelin kansioita, joiden väliin olin sullonut kaikenlaisia papereita vuosien varrelta. Kuitin sijaan vastaan tuli synnytyskertomus: ktg reaktiivinen. tutkitaan ksuun tilanne. T o matalalla. Ei erityisen runollista tekstiä, mutta silmiä alkoi kummasti poltella.

Ennen lasten saamista en ollut kovinkaan herkkä liikuttumaan. Nyt itkettävien asioiden lista on loputon:

Salamaseepra-dvd. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sinnikäs seepra on voittamaisillaan hevosten laukkakilpailun, minulle tulee kiire keittiöön täyttämään tiskikonetta.

Lasten kuoroesitykset koulujen ja päiväkotien juhlissa. Mitä riemukkaampi laulu sieltä kajahtaa, sitä vuolaammin tyrskin.

Lause: Muistakaa sitten kastella mun yrttejä! Sen huikkasi esikoiseni oven raosta lähtiessään ensimmäistä kertaa yöksi leirille. Niin iloisena, reippaana ja luottavaisena – ilman minua. Muistakaa kastella yrttejä! Ei sellaista voi kestää.

Lasten kanssa tulee elettyä joka päivä tuntosarvet herkkinä, alttiina huomaamaan, milloin heillä on jotain mielen päällä, milloin antaa tilaa, milloin ottaa syliin. Sivutuotteena sitä on altis kaikelle muullekin, kuten pienen seepran ponnisteluille hevosten radoilla.

Valoisaa maaliskuuta!

Meidän Perheen pääkirjoitus 3/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suositun parisuhdebloggarin kirja Miesraskaus muutti muotoaan viimeisen vuoden aikana kirjoittajan elämänmuutosten takia.

Vauva.fin Havaintoja parisuhteesta -bloggaaja Sami Minkkisen kulunut vuosi on ollut täynnä tapahtumia: vauva, avioero, uusi rakkaus ja juuri ilmestyvä kirja.

– Miesraskaus on ennen kaikkea hersyvän hauskoja hetkiä miehen oivalluksien parissa, mutta myös vahvasti kehityskertomus: miten mies muuttuu viiskytlukulaisesta metsästäjä-elättäjästä hoivaajaksi ja helläksi miesrooliksi lapsilleen, Sami kuvailee.

Miesrakkaus on vaaleanpunainen rakkauskirja, joka ei kaihda tummempiakaan sävyjä: elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Samille kirjan syvin sanoma on, että jokaisen ihmisen pitää katsoa menneisyyteen, jotta voi katsoa positiivisesti, vahvasti omannäköiseen tulevaisuuteen.

Vaikka oma lapsuus olisi ollut kuinka hyvä, sitä kannattaa tarkastella kriittisesti, koska lapsuuden kokemukset vaikuttavat niin vahvasti omiin valintoihin ja rooliin vanhempana.

– Että ei tekisi niin kuin aina on tehty tai niin kuin omat vanhemmat tekivät. Se ei ole välttämättä oikea tapa tähän aikaan olla mies, aviomies ja isä.

Ero opettaa myös vanhemmuudesta

Kirja koostuu pienistä arkisista havainnoista. Kuten siitä, kun Sami opettaa viidesluokkalaiselle tyttärelleen matematiikkaa ja samalla syöttää puolivuotiaalle soseita. Se on haastavaa hommaa, kun aikuisia on paikalla vain yksi. Kohta soselusikka meneekin viidesluokkalaisen suuhun ja Minkkinen huomaa puhuvansa matematiikasta vauvalle.

”Olen aikaisemmassa elämässä tukeutunut toiseen sellaisissa asioissa, jotka olisi ehkä voinut tehdä itsekin.”

Kaksi lasta ja isä, siinä on Samin kombo kotona tällä hetkellä. Nyt tänä syksynä hän on saanut olla enemmän nuoremman tyttärensä kanssa, koska tytär ei enää ole syöttöjen takia kiinni äidissään.

– On todella tervehdyttävää huomata, että on aikaisemmassa elämässä tukeutunut toiseen sellaisissa asioissa, jotka olisi ehkä voinut tehdä itsekin. Tämä nykyinen elämäntilanteeni opettaa minulle valtavan paljon vanhemmuudesta.

Minkkinen kertoo olevansa nykyään itsevarmempi vanhempi ja löytäneensä itsestään puolia, joita ei luullut omaavansakaan. Hän ei voi enää olla pelkkä kiva iskä, vaan hänen on täytynyt opetella myös oleman auktoriteetti.

– Uskallan luottaa itseeni vanhempana, enkä voi antaa vastuun valua sormieni lävitse. Luulin aiemmin eläneeni suuressa tasa-arvokuplassa, jossa ei ole miesten ja naisten töitä, vaan kaikki hoidetaan yhdessä. Nyt huomaan, että ehkä miehenä ja isänä tulee herkästi ajatelleeksi, että äiti tietää paremmin.

Ja mitä sitten, jos matematiikan kirja on soseessa tai vauvan suussa. Sami on oppinut myös olemaan itselleen armollisempi vanhemmuuden vaatimusten suhteen. Ja sitä kuuluisaa ennakointiakin on joutunut opettelemaan.

Haaveena koti-isyys

Samin Havaintoja parisuhteesta -blogi on kuluneen vuoden tapahtumien vuoksi ollut hänelle uudenlainen haaste. Kirjoittaminen on ollut välillä todella vaikeaa: miten kertoa elämästään blogissa suojaten samalla entisiä kumppaneita, lapsia ja uutta tyttöystävää.

– Minulla on sellainen unelma, että haluaisin palata takaisin omaan, alkuperäiseen ääneeni. Niihin hauskoihin arjen tapahtumiin ja havaintoihin, joista aikanaan aloitin. Haluan uskaltaa taas nauraa elämän hassuudelle.

Sami toivoo karistavansa harteilta tämän vuoden tapahtumat ja siirtyvänsä kirjoittajana eteenpäin kirjoittamaan tästä hetkestä.

– Nyt on tämä tilanne, ja se on perheeni asia. Ne ihmiset, jotka eivät sitä hyväksy, voivat lukea jotain muuta blogia. Avioero on aina iso asia sen osapuolille ja ihmisille, jotka siihen liittyvät, mutta elämä jatkuu.

Tulevaisuudessa Samin blogissa vilahtaa toisinaan myös hänen tyttöystävänsä. Sekään ei ollut helppo päätös. On vaikeaa tulla osaksi jotakin niin julkista kuin suosittu blogi.

”Tyttöystäväni on mukana arjessani, ja se näkyy myös teksteissäni. Koen, että hän on todella rohkea.”

Sami kertoo, ettei päätös ole tullut yhdessä yössä. Vieraiden ihmisten vihaiset sanat ovat Samin lisäksi osuneet hänen tyttöystäväänsä. Ja siksi blogissa esiintymisestä ja näkymisen rajoista keskustellaan edelleen. Sami haluaa suojata läheisiään, toisaalta blogi kertoo juurikin Samin parisuhteesta.

– Tyttöystäväni on mukana arjessani, ja se näkyy myös teksteissäni. Koen, että hän on todella rohkea.

Pariskunnan arki ei välimatkan takia ole jokapäiväistä, ei aina edes jokaviikkoista. Ja siinä se vaikeus kirjoittamisen suhteen onkin, Sami sanoo – yhteinen arki ei ole tässä, läsnä.

– Toisaalta arkeni lasten kanssa on hyvinkin tässä ja nyt lähes koko ajan. Yksi suunnitelmistani on, että jäisin nuoremman lapseni kanssa kotiin hänen äitinsä lähdettyä töihin.

Sami Minkkisen kirja Miesraskaus ilmestyy maanantaina 27.11.2017

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kaikki sujuu, kun tiedät, mihin olet ryhtymässä, kannustaa doula ja imetysohjaaja Salla Pyykkönen.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta on säästetty, synnytysvalmennusta järjestetään yhä vähemmän ja monissa kunnissa perhevalmennusta on tarjolla vain nimellisesti.

Siksi neljä vuotta doulana työskennellyt Salla Pyykkönen kehottaa kaikkia odottavia perheitä ottamaan selvää synnytyksestä ja imetyksestä jo etukäteen. Pyykkönen kirjoitti terveydenhoitojärjestelmän puutteista Facebookissa viime viikolla: 

Onneksi on monta asiaa, joita lasta odottava vanhempi voi tehdä itse. Nämä asiat Salla Pyykkönen nostaa esiin:  

1. Synnytykseen voi valmistautua

Synnytykseen voi ja siihen kannattaa valmistautua. Käy neuvolan tarjoamassa valmennuksessa, tutustu kirjallisuuteen ja hae netistä luotettavaa tietoa.

Pidä itsestäsi huolta. Liiku, syö hyvin ja tee asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli. Ympäröi itsesi positiivisuudella. Jos haluat tukea keskustelupalstoista, hakeudu pieniin, suljettuihin keskusteluryhmiin, jotka keskittyvät kannustamiseen. Kieltäydy kuuntelemasta kauhujuttuja. Ne voit säästää aikaan, kun olet jo synnyttänyt.

Opettele sinulle toimiva rentoutusmenetelmä jo raskausaikana. Rentoutuminen on kaiken a ja o, sillä sen avulla synnytys pääsee etenemään. Mitä pelottomampi ja rennompi synnyttäjä on, sitä paremmin synnytys etenee. Voit kokeilla joogaa tai meditaatiota tai yksinkertaista harjoitusta, jossa vain keskityt hengittämään syvään 10–15 kertaa. Se riittää rentouttamaan kehon ja on hyvä rutiini toistettavaksi. Hengitys vie lihaksiin happea ja auttaa vähentämään kipua. 

Hae mielenrauhaa ja uskoa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Stressaantuneena keho erittää adrenaliinia, joka estää oksitosiinin erittymisen. Oksitosiini, rakkaushormoni, edistää synnytystä. 

Tieto auttaa synnytyksessä pitkälle. Voit halutessasi hakeutua synnytysvalmennuskurssille, etsiytyä verkkovalmennukseen tai Skype-kurssille. Esimerkiksi hypnosynnytyskurssilla luodaan luottamusta omaan kehoon ja keskitytään rentoutusmenetelmiin, joista voi olla hyvin paljon apua synnytyksessä. On valtava apu, kun tiedät, mihin olet menossa. Valmistautuneena on helpompi kestää sitä tavallista tilannetta, ettei kätilö ehdi olla koko aikaa läsnä synnytyksessäsi.

Ota selvää synnytyksen fysiologiasta. Silloin tiedät, ettei synnytys etene kuin juna. Varsinkin ensisynnytys on usein pitkä, siinä on taukoja. Asennoilla ja liikkumisella on merkitystä. Synnyttäjä voi maata, kun hän lepää. Moni kuitenkin jää sänkyyn kohdatessaan kipua, ja se ei edistä vauvan syntymistä. Jos äiti makaa paljon sängyssä, ei vauva pääse laskeutumaan niin hyvin kuin pystyasennossa, jossa maan vetovoima auttaa.

Synnytyksessä avautumisvaiheen ensimmäiset ja viimeiset sentit ovat useimmin kipeimmät. Ensimmäisiin sentteihin kehon oma endorfiinituotanto ei vielä ehdi mukaan helpottamaan kipua. Ja vaikka avautuminen välillä tuntuu pysähtyvän, kehon sisällä tapahtuu samaan aikaan paljon.

Voit myös harkita doulan ottamista mukaan synnytykseen. Tietoa eri paikkakuntien doulista löydät Suomen Doulat ry:n nettisivuilta.

2. Vaadi tukea imetykseen

Tieto auttaa valmistautumaan myös imetykseen. Imetyksen tuen Facebook-ryhmä on loistava tietolähde, jota on hyvä käydä silmäilemässä silloin tällöin jo raskausaikana. Silloin tiedät, millaisia ratkaisuja imetyspulmiin on olemassa.

Vaadi sairaalassa imetysohjausta. Jokaisessa sairaalassa on töissä kätilöitä ja muita imetyksen ammattilaisia, jotka osaavat auttaa sinua.

Jos toivot täysimetystä, ensimmäiset kaksi viikkoa ovat äärimmäisen tärkeät. Parasta on, jos vauva voi olla koko ajan iholla. Se edistää tiheiden syöttöjen ohella nostamaan maitomäärät riittävälle tasolle. Vauvan paras paikka on äidin vatsan päällä rintojen välissä. Se on vastasyntyneen oma termostaatti: hänen ruumiinlämpönsä pysyy juuri oikealla tasolla.

Luota siihen, että kehosi pystyy ruokkimaan vauvan. Koska sairaalasta kotiudutaan niin nopeasti, on tavallista, ettei maito ole ehtinyt nousta. Silloin ruuan riittävyys vauvalle voi jännittää. Fakta kuitenkin on, että täysiaikainen terve vauva pärjää lähtökohtaisesti ilman lisämaitoa siihen saakka, kun maito nousee. Vastasyntyneen vatsalaukku on hyvin pieni, ja ensimaito eli kolostrum äärimmäisen ravintorikasta. Maidonsaannin riittävyyttä voit seurata tarkkailemalla imetyksen turvamerkkejä.

Jos vielä mietit imetystä, harkitse, voisitko kuitenkin pumpata vauvalle tärkeän ensimaidon. Niistä pisaroista hän saa ylivoimaisen suojan suolistolleen ja hyvän elämän alun.

3. Pidä kiinni lapsivuodeajasta

Ensimmäiset kuukaudet vanhempana luovat pohjan kiintymyssuhteelle. Vauvalle äiti on koko maailma; hän ei aluksi edes tiedä olevansa erillinen ihminen. Siksi on parasta, jos voit pyhittää ensimmäiset viikot pesimiselle: jää vauvan kanssa peiton alle iho ihoa vasten. Samalla kehosi pääsee toipumaan synnytyksestä. Pesiminen myös herättelee äidinvaistot. Muista, että mielialat heittelevät, ja se on täysin normaalia.

Kun äiti voi hyvin, vauvakin voi hyvin. Klassinen lapsivuodeaika on 40 vuorokautta, mutta moni meistä ei pääse lähellekään sitä, vaikka puoliso olisikin kotona. Sinun ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Pyydä apua ja ota sitä vastaan, jotta voit keskittyä tutustumaan vauvaan ja syömään ja juomaan hyvin, sillä imetys vie valtavasti energiaa. Muut saavat hoitaa ruuanlaiton ja siivouksen.

Pesimisen ei tarvitse olla yksin sinun ja vauvan asia, vaan peiton alle voi ottaa koko perheen. Kun äiti saa levätä, se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin kaikille, myös parisuhteelle.  

Kun vauvasi on isompi, laita hyvä kiertämään ja auta muita: tee ruokaa, käy kaupassa, vie roskia, ota isommat lapset kylään. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.