Vieno-tyttärelle mummola Eva-Riitta ja Matti ”Fredi” Siitosen luona on toinen koti.

Vieno Virtanen oli kaksi viikkoa vanha, kun hän jäi ensimmäistä kertaa yökylään mummolaan. Se oli se päivä, kun isä, ohjaaja-näyttelijä Janne Virtanen oli filmaamassa Käsky-elokuvaa ja äiti, laulaja-näyttelijä Hanna-Riikka Siitonen lauloi Senaatintorilla yhdessä Jari Sillanpään kanssa.

– Vienolla on vauvasta asti ollut mummolassa tuplat kaikesta tarpeellisesta: pinnasängystä, syöttötuolista, leluista, Hanna-Riikka kertoo.

Hanna-Riikka puhui hoitojärjestelyistä vanhempiensa Eva-Riitta ja Matti ”Fredi” Siitosen kanssa jo vuosia ennen Vienon syntymää.

Asiat ehdittiin käydä läpi monta kertaa. Vieno syntyi pitkän odotuksen ja lukuisien epäonnisten yritysten jälkeen.

– Vanhempani näkivät, että äidiksi tuleminen oli minulle tärkeämpää kuin mikään koskaan – ja he ovat nähneet minun toivovan paljon asioita, Hanna-Riikka sanoo ja hymyilee.

Nyt 9-vuotias Vieno on isovanhemmillaan usein kaksi tai kolmekin yötä peräkkäin, koska Uusi päivä -televisiosarjan kuvaukset vievät Hanna-Riikan ja Jannen usein Tampereelle, ja päälle tulevat vielä vanhempien esiintymiskeikat.

Vieno onkin sanonut, että hänellä on kaksi kotia: kotona ja mummolassa.

Äiti osaa kaiken

Hanna-Riikka oli varma, että Eva-Riitta ja Matti tukisivat kaikessa myös Vienon synnyttyä. Hän ei pohtinut hetkeäkään, uskaltaisiko antaa Vienon äitinsä hoitoon.

Ei, vaikka Eva-Riitta sanoi joskus leikillään, ettei itse luovuttaisi vauvaansa kenellekään liki seitsemänkymppiselle.

– Kenelle antaisin lapseni, ellen omalle äidilleni? Luotan äitiin aivan sokeasti: hän osaa kaiken, ehtii kaikkeen ja tekee kotiruokaakin joka päivä. Hän hoitaa minutkin, jos en jaksa.

Kun Hanna-Riikka oli 29-vuotias, häneltä löydettiin kilpirauhassyöpä. Hän on käynyt läpi kaksi syöpäleikkausta. Huoli omasta selviytymisestä on suurin aina, kun hän ajattelee sitä Vienon kannalta. Jokainen vanhempi toivoo lapselleen ennen kaikkea turvaa.

– Olen varmasti kasvattanut osittain tiedostamattani lapsestani pärjääjää. Olen ylpeä hänen itseluottamuksestaan. Ennen kaikkea kyse on hänen omasta luonteestaan. Kun tahtoa kerran on, hän on saanut mennä tilanteisiin, joissa vaaditaan rohkeutta: hän on matkustanut yksin metrolla kouluun ja junalla Tampereelle ja lähtenyt harrastuksiin, joissa ei ole tuttuja.

Nukkumaan kahdeksalta, aina

Keikkatyöläisen arki on pirstaleista. Hanna-Riikka on sen hyväksynyt. Silti hänen on joskus pakko ajaa Tampereelta illaksi Helsinkiin ihan vain suukotellakseen tytärtään, ennen kuin tämän on aika mennä nukkumaan.

– Rakastan lasta niin paljon, että olen hänestä riippuvainen ihan fyysisestikin.

Niin, se Vienon nukkumaanmenoaika: siitä Hanna-Riikka ei tingi, eikä Eva-Riittakaan. Molemmat ovat tiukasti sitä mieltä, että lapsen on oltava sängyssä heti kahdeksan jälkeen, koska uni vaikuttaa niin valtavasti oppimiseen, kehittymiseen ja kaikkeen.

Janne voisi iltavirkkuna vähän joustaakin, mutta kahden naisen rintama on tässä ehdoton.

– Janne on kasvanut eri perheessä ja eri säännöillä, joten hän jää välillä altavastaajaksi. Onneksi isä pehmentää meidän kasvatuskeskustelujamme. Hän on hyväntuulinen ja kaikkien kanssa samaa mieltä ja sanoo, että otetaanpa vähän keksiä.

Kuka määrää säännöistä ja kasvatuksesta, kun Vieno on mummolassa? Lue lisää Meidän Perhe 7/2015 -lehdestä.

Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ovelta ei kannata enää kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeamman.

Sano iloiset heipat, näytä luottavaista naamaa ja suunnista reippaana ulos päivähoitopaikan ovesta, vaikka kyyneleet puskisivat omiinkin silmäkulmiin. Näinhän meitä vanhempia yleensä opastetaan, kun taapero ei haluaisi päästää äitiä tai isää silmistään hoitopäivän alkaessa.

Ihan näin ehdoton ei tarvitse olla, lohduttaa MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama.

– Lapsen rauhoittamiseen voi käyttää hetken ja kertoa, että ’nyt pyyhin kyyneleesi ja rauhoitutaan, sitten sanotaan hei hei’.

Sen jälkeen ovelta ei kuitenkaan enää pidä kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeampaa.

Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Reippautensa rippeet on hyvä kaivaa esiin siksi, että epävarmuus tarttuu helposti lapseen. Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Jos taaperon itkuinen aamu tuntuu itsestä lohduttomalta, se kannattaa ottaa puheeksi hoitajien kanssa.

– Voi vaikka pyytää, että otattehan lapseni syliin vilkuttamaan ja laitattehan viestin, miten päivä lähtee käyntiin.

Matkalla töihin onkin sitten aikaa rauhoitella itseään: Totumme tähän kyllä. Vaikea alkukin menee ohi.

Näin hoitoon jääminen helpottuu:

  1. Tutustukaa päivähoitopaikkaan etukäteen. Olisi hyvä, että lapsi on ehtinyt kokeilla siellä olemista ilman vanhempaa jo ennen hoidon varsinaista alkamista.
  2. Varaa etenkin ensimmäisiin aamuihin aikaa. Jos olet itse kiireinen tai ärtynyt tulevasta työpäivästä, tunne tarttuu helposti lapseen.
  3. Jutelkaa jo ennen lähtöä siitä, mitä päiväkodilla tapahtuu. Ensin riisutaan vaatteet, sitten laitetaan tossut jalkaan ja pestään kädet. Sitten äiti/isä antaa halin ja sanotaan heipat. Vaikka aamuihin mahtuisi itkuakin, niistä tulee kuitenkin pikkuhiljaa rutiinia.
  4. Kerro lapselle, että tulossa on kiva päivä, ja illalla äiti/isä hakee hänet kotiin.
  5. Jos lapsi on eronhetkellä kovin itkuinen, luota siihen, että itku yleensä hellittää pian vanhemman poistuttua paikalta. Voit myös kokeilla ottaa hänet vielä hetkeksi syliin ja kertoa, että ”äiti/isä pyyhkii vielä kyyneleesi ja rauhoitutaan, ja sitten äiti/isä sanoo hei hei ja lähtee. Jos taas lapsi menee tästä entistä enemmän pois tolaltaan, on parempi olla lähdöissään ripeä.
  6. Pysy itse rauhallisena. Jos hätäilet, lapselle voi tulla tunne, ettei hoitoon jääminen olekaan turvallista.
  7. Kun olet sanonut, että lähdet, lähde. Lapsen ja hoitajien kannalta pahinta on vanhemman epävarma sahaaminen edestakaisin. Älä myöskään livahda pois lapsen huomaamatta.
  8. Hoitopäivän rutiineista on hyvä jutella lapsen kanssa varsinkin ensimmäisinä päivinä, mutta ei kuitenkaan toitottaa asiasta niin paljon, että se kasvaa lapsen mielessä liiankin isoksi asiaksi.
  9. Kysy, voisiko lapsi tuoda hoitopaikkaan oman lelun tai perheensä kuvan, joka toisi turvaa ikävän hetkillä. Voit kertoa lapselle, että sinäkin ajattelet häntä päivän aikana ja sinulla on hänen kuvansa mukanasi.
  10. Jos lapsen jättäminen itkuisena tuntuu itsestäsi pahalta, juttele asiasta hoitajien kanssa. Voit pyytää heitä ottamaan lapsen syliin lähdönhetkellä ja laittamaan päivän aikana viestin, miten hoitopaikassa sujuu. Useimmiten hyvin, vaikka eronhetki olisikin ollut haikea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.