Karvanaama ja vauva

Lapsi istuu lattialla, hähättelee ja takoo rytmikkäästi itseään kaukosäätimellä jalkaan. Pakkaan lapsen tavaroita muuttolaatikoihin. Mistä tämä kaikki on tullut? Lelua, vuodevaatetta, vaunutarviketta, sitteriä, leikkimattoa, kamelikaravaanillinen vaatetta...

Lapsi istuu lattialla, hähättelee ja takoo rytmikkäästi itseään kaukosäätimellä jalkaan. Pakkaan lapsen tavaroita muuttolaatikoihin. Mistä tämä kaikki on tullut? Lelua, vuodevaatetta, vaunutarviketta, sitteriä, leikkimattoa, kamelikaravaanillinen vaatetta... Okei, pakkaan myös omat yhdeksän perhovapaani, mutta se on eri asia. Harrastukseni ei ole syynä isomman asunnon hankkimiseen. Lapsi on.

Lapsen irtaimiston voi jakaa karkeasti kahteen: on roipetta ja on hankintoja.
Käytin enemmän aikaa ja vaivaa lapsen vaunujen valintaan kuin nykyisen autoni hankintaan. Koska autoa ei viitsi vaihtaa joka vuosi ja kalastustarvikkeetkin on valitettavan hiljattain päivitetty, lastentavarahankinnat tarjosivat sopivan sijaistoiminnon.
Netistä löytyy uskomaton määrä tietoa ja mielipiteitä juuri oikeiden vaunujen, sitterin, syöttötuolin tai turvaistuimen valintaan. Sivutörmäyssuoja? L.S.P. on hyvä, mutta jos yhtään rakastaa lastaan, päätyy melko varmasti L.S.P. Plussaan. Hintavertailu on nopeaa, ja paikallisessa liikkeessä voi vielä käydä toteamassa materiaalien ja viimeistelyn tason luonnonvalossa ennen tilauksen tekemistä esimerkiksi Saksasta.
Olen ollut iloisesti yllättynyt, millaisella intohimolla nuoret äidit keskustelupalstojen perusteella suhtautuvat välinevalintoihin. Melkein kuin perhokalastajat tai hifistit!
Samalla kun isä viihtyy, isä on hyödyksi. Hienoa. Ainakaan lumihangessa lapsen, ostosten ja rattaiden kanssa yksin kamppaileva vaimo ei joudu kärsimään paskoista pyörälaakereista tai nahan sijaan muovilla päällystetystä työntöaisasta.

Lapsen hankinnat vievät merkittävän osan asunnon lattiapinta-alasta. Loput peittää roipe. Olen varma, että tyttärelläni on enemmän vaatteita kuin minulla.
Lapsella on täysikasvuisten tapaan eri vaatteet arkeen ja juhlaan, ulos ja sisälle, kesäksi ja talveksi, mutta lapsella on kaikki nämä vaatteet ainakin neljässä eri koossa. On vaatteita, jotka ovat jo pieniä, mutta jotka säästetään. Niiden lisäksi on liian pieniä vaatteita, jotka ehkä säästetään, mutta jotka pitää vielä käydä läpi. Ja pari säkillistä vaatteita, jotka joutavat kiertoon. Vaatehuoneesta löytyvät nyt käytössä olevat sata mekkoa, ja vintti on täynnä lähivuosina mahdollisesti sopivia asuja.

Minä uskon, että lapselle riittäisi hyvin neljä potkupukua, parit fleecet ja toppahaalarit. Leikki on lapsen työtä ja siihen sopiva virka-asu on potku- eli leikkipuku. Luukkupöksymalli. Vaimon mukaan potkupuku on yöpuku. Päivällä käytetään muita vaatteita, lähinnä (ihanaa) mekkoa. Tai turkkia.
Jos isän on helppo kompensoida auton ostamattomuuden tuskaa vaunukaupoilla, niin edes jossain määrin muotihakuiselle äidille varsinkin tytär on taivaan lahja. Muotiluomuksia on saatavilla pilkkahintaan tai aivan ilmaiseksi. 80-senttinen designer-rääsy maksaa vain murto-osan aikuisten mallista, ja todennäköisesti sama vaate löytyy jo joltakin kirpputorilta. Lasta voi siis hemmotella asioilla, joita ei raaskisi ostaa itselle. Ja samalla saa kuitenkin ostella. Hyvällä omallatunnolla.

Lelut ovat lapsen uistimia. Ne on muka tarkoitettu houkuttelemaan lasta, vaikka tärkeintä on, että ne puhuttelevat vanhempia kaupassa. Muutamaa kumikirahvia lukuun ottamatta ani harvasta kapineesta näyttää olleen tyttärelle iloa ensi-ihastusta pidempään. Tällä hetkellä suosikkeja ovat litteä puolen litran muovipullo rumpuna ja jo pois heitetyn cd-soittimen kaukosäädin yleislyömäsoittimena. Noin yhdeksänkymmentä ympäriinsä ripoteltua pehmolelua katselee suruissaan, kun lapsi leikkii hylkytavaralla.
Uudessa kodissa lapsi istuu lattialla, hähättelee ja paukuttaa lattiaa. Puran lapsen tavaroita muuttolaatikosta. Ne eivät ole vähentyneet. Paluuta skandinaavisen minimalistiseen sisustukseen ei taida olla luvassa. Lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä. Se saa riittää.

Kimmo Norokorpi, 41, on Nelosen uutisten toimittaja. Hän asuu vaimonsa Helin ja maaliskuussa syntyneen punatukkaisen tyttövauvan kanssa Helsingissä. Kolumnisti kertoo, kuinka vauvan kanssa kehitytään täydellisestä amatööristä isyyden ammattilaiseksi. Tai sitten ei.­

Vauva 12/2012

Kairi oli tyttärensä vauva-aikana yksinäinen ja vailla äitikaveria. Hän sai uuden ystävän äitimentori Laurasta. 

Väsymys alkoi vasta, kun imetys päättyi. Puolisen vuotta Kairi, 37, heräili puolentoista tai kahden tunnin välein syöttämään tytärtään Emiliaa. Kiitos hormonien, energiaa tuntui kuitenkin riittävän.

Nykyään vuoden vanha Emilia on Kairin ja hänen puolisonsa esikoinen. Kairi ei ollut etukäteen arvannut, että imetyksen lopettaminen tuntuisi niin suurelta muutokselta. Yhtäkkiä piti keksiä uudet keinot lapsen lohduttamiseen ja nukuttamiseen. Samaan syssyyn alkoi oma väsymys. Valvomishormonien cocktail oli ilmeisesti nautittu loppuun.

– Mietin, mistä voisin saada tukea uuteen tilanteeseen, Kairi kertoo.

Virossa kasvanut Kairi muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten. Sairaanhoitajana työskentelevällä Kairilla on töissä työkaverit ja kotona puoliso. Tukiverkko tuntui kuitenkin kaipaavan vielä yhtä lenkkiä.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Facebookissa silmiin osui HelsinkiMission, sosiaalialan järjestön, mainos mentoritoiminnasta. Äiti- tai isämentori on järjestön kouluttama vapaaehtoinen, joka toimii toisen vanhemman henkisenä tukea. Kairi soitti järjestöön ja pyysi mentoria.

Tärkein toive oli, että mentorilla olisi saman ikäinen lapsi kuin omassa perheessä.

Parin viikon päästä Kairin puhelin soi. Mentori oli löytynyt: helsinkiläisestä Laurasta, 27, tuli Kairin tukihenkilö. Toive ikäerosta täyttyi juuri eikä melkein: Lauran Ainalla ja Kairin Emilialla on ikäeroa neljä päivää.

Kun Kairi ja Laura tapasivat ensi kerran, Kairi ei ollut koskaan käynyt lapsen kanssa leikkipuistossa.

– Minä tavallaan tutustutin Kairin ja Emilian puistojen maailmaan, Laura sanoo ja naurahtaa.

Vauva-arjen rytmi oli saanut Kairin vetäytymään omaan kuplaansa. Moneen muuhun pikkuiseen verrattuna Emilia heräsi aamuisin myöhään, kahdeksalta tai puoli yhdeksältä. Kun aamutoimet oli saatu hoidettua, aamupäivän vauvakerhot ja puistokokoontumiset alkoivat jo olla ohi.

– Kyllä, olin niihin aikoihin yksinäinen, Kairi sanoo.

Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollisuus tukeutua ja kysyä mielipiteitä.

Vanhemmuus on laumajuttu, vahvistaa psykoterapeutti ja perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, ei etenkään silloin, kun perheessä on pieni vauva.

Eräässä seminaarissa Kalland johdatteli yleisön ajatusleikin äärelle. Hän kysyi, kumpi on ahdistavampi mielikuva: yksi itkevä vauva ja vanhempi – vai samassa tilassa kymmenen itkevää vauvaa ja kymmenen vanhempaa?

Ajatus kymmenestä parkuvasta pienokaisesta herätti lähinnä hilpeyttä, Kalland kertoo.

– Kun ympärillä on muita, toisiin on mahdollista tukeutua ja kysyä mielipiteitä siitäkin, mikähän omaa lasta mahtaa vaivata. Vanhemmuus on laumajuttu.

Lue koko juttu 16. elokuuta ilmestyvästä Vauva-lehdestä!

Vierailija

Psykoterapeutti: ”Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, kun perheessä on pieni vauva”

Itse aloin kaivata äitiseuraa vasta esikoisen ollessa reilun 10kk ikäinen. Seurakunnan perhekerhosta löytyikin naapuritalossa asuva, saman ikäisen vauvan äiti ja olemme yhä kolmen vuoden jälkeenkin ystäviä vaikka asummekin nykyään satojen kilometrien päässä toisistamme. Yhä edelleen saadaan vertaistukea puolin ja toisin. Toinen samanikäisen lapsen vanhempi elää uhmaa ja muita vaiheita suunnilleen samaan aikaan eikä aika ole vielä kullannut muistoja ja siksi se vertaistuki on aivan parasta. Näin...
Lue kommentti

Tutkimuksessa oli mukana yli 240 000 suomalaistyttöä. HPV-rokotteen haitoista esitetyt huolet eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Tällä viikolla julkistettu laaja suomalaistutkimus osoittaa, että väitteet HPV-rokotteen vaarallisuudesta eivät pidä paikkaansa.

HPV-rokote ehkäisee papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä, kuten kohdunkaulan syöpää. Se otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan viisi vuotta sitten, ja se annetaan ilmaiseksi 11–12-vuotiaille tytöille.

Jotkut suomalaisvanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa tapauksista, joissa lapsi on sairastunut hankalaan oireyhtymään rokotuksen saamisen jälkeen. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asioilla olisi syy-yhteys. 

Tutkimuksessa verrattiin rokotettujen tyttöjen sairaustilannetta rokottamattomiin. Aineisto oli erittäin laaja: mukana oli 240 605 suomalaistyttöä, joista yli puolet otti rokotteen. Tutkimuksessa etsittiin rokottamisen yhteyttä 38 erilaiseen sairauteen, esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään ja monimuotoiseen paikalliseen kipuoireyhtymään.

”Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tulos oli, että rokotuksen saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempaa riskiä sairastua näihin sairauksiin kuin samanikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

Pojillekin rokotus?

Parhaillaan pohditaan, pitäisikö myös poikien HPV-rokotukset ottaa mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Papilloomavirusinfektio on yhteydessä paitsi kohdunkaulan syöpään myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin.

Tampereen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sekä tyttöjä että poikia rokottamalla saataisiin nopeasti aikaan laumasuoja, joka auttaisi ehkäisemään papilloomaviruksen aiheuttamia syöpiä koko väestön tasolla.