Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin. Kuva: Stocksnap.io
Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin. Kuva: Stocksnap.io

"Uusi vauva on suuri muutos perheelle ja esikoiselle", aloittaa terveydenhoitaja Kirsti Tawast Helsingin Vuosaaren neuvolasta.

Tawastin mukaan esikoisen oireet voivat ilmetä heti vauvan syntyessä tai joillakin lapsilla vasta myöhemmin.

– Mustasukkaisuus on normaalia. Se voi tulla esiin kiukutteluna vanhemmille tai kiukku voi kohdistua vauvaan. Esikoinen nipistää tai lyö vauvaa ja haluaa, että se viedään takaisin sairaalaan. Hän taantuu: haluaa tuttia, on itkuisempi, haluaa paljon syliin ja tulee yöllä viereen.

Erityisesti vauvan imetys on tilanne, jossa esikoinen voi etsiä vanhempien huomiota ja tehdä tuhmuuksia. Esikoisesta voi tuntua, ettei häntä rakasteta enää tai että äiti on aina vauvan kanssa.

Ennakoi jo raskausaikana

Esikoista pitääkin valmistella vauvan tuloon jo raskausaikana. Kirsti Tawastin mukaan hyväksi havaittuja tapoja ovat uudesta tulokkaasta juttelu, esikoisen vauva-ajan muistelu ja vauvan hoidon pohtiminen.

– On tärkeää puhua rauhassa tunteista, esimerkiksi jännittääkö tai pelottaako esikoista vauvan tulo.

Äidin kasvavaa vatsaa voi silitellä ja suukotella ja tulokkaan sukupuolta voi arvuutella. Esikoinen voi eläytyä siihen, miten hänkin on ollut masuvauva, suojassa ja lämpimässä. Tulevasta leikkikaverista ei kannata maalailla liian ruusuisia mielikuvia, vaan voi kertoa, että vauva itkee aluksi paljon ja pulauttelee ja että häntä pitää kantaa sylissä. Näin esikoinen säästyy pettymyksiltä.

Kun tulokkaasta luodaan varovasti myös hieman kielteisiä mielikuvia, esikoisen mustasukkaisuus lievittyy. Yleensä esikoinen osallistuu mielellään vauvan hoitoon. Hän voi pidellä vauvaa sylissään ja häntä kiitetään, kun hän toimii apulaisena. Hän voi myös hoitaa omaa vauvanukkeaan.


Kirjat eivät riitä, vaan aikuisen tulee sanoittaa lapsen tunteet

Tunteet on hyvä nimetä: vihainen, kiukkuinen, mustasukkainen. Pelkkä aiheeseen liittyvien kirjojen katselu ei Kirsti Tawastin mukaan tuo tunteita sanoiksi, vaan aikuisen pitää sanoittaa tunteet esikoiselle hänen puolestaan.

– Esikoinen saa sanoa tunteensa, vaikka se kuulostaisi vanhemmasta pahalta tai uhkaavalta.

Tilanne helpottuu myös, kun lapsi saa kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa, tai kun hänelle leperrellään kuin vauvalle. Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin, Tawast toteaa.