Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin. Kuva: Stocksnap.io
Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin. Kuva: Stocksnap.io

"Uusi vauva on suuri muutos perheelle ja esikoiselle", aloittaa terveydenhoitaja Kirsti Tawast Helsingin Vuosaaren neuvolasta.

Tawastin mukaan esikoisen oireet voivat ilmetä heti vauvan syntyessä tai joillakin lapsilla vasta myöhemmin.

– Mustasukkaisuus on normaalia. Se voi tulla esiin kiukutteluna vanhemmille tai kiukku voi kohdistua vauvaan. Esikoinen nipistää tai lyö vauvaa ja haluaa, että se viedään takaisin sairaalaan. Hän taantuu: haluaa tuttia, on itkuisempi, haluaa paljon syliin ja tulee yöllä viereen.

Erityisesti vauvan imetys on tilanne, jossa esikoinen voi etsiä vanhempien huomiota ja tehdä tuhmuuksia. Esikoisesta voi tuntua, ettei häntä rakasteta enää tai että äiti on aina vauvan kanssa.

Ennakoi jo raskausaikana

Esikoista pitääkin valmistella vauvan tuloon jo raskausaikana. Kirsti Tawastin mukaan hyväksi havaittuja tapoja ovat uudesta tulokkaasta juttelu, esikoisen vauva-ajan muistelu ja vauvan hoidon pohtiminen.

– On tärkeää puhua rauhassa tunteista, esimerkiksi jännittääkö tai pelottaako esikoista vauvan tulo.

Äidin kasvavaa vatsaa voi silitellä ja suukotella ja tulokkaan sukupuolta voi arvuutella. Esikoinen voi eläytyä siihen, miten hänkin on ollut masuvauva, suojassa ja lämpimässä. Tulevasta leikkikaverista ei kannata maalailla liian ruusuisia mielikuvia, vaan voi kertoa, että vauva itkee aluksi paljon ja pulauttelee ja että häntä pitää kantaa sylissä. Näin esikoinen säästyy pettymyksiltä.

Kun tulokkaasta luodaan varovasti myös hieman kielteisiä mielikuvia, esikoisen mustasukkaisuus lievittyy. Yleensä esikoinen osallistuu mielellään vauvan hoitoon. Hän voi pidellä vauvaa sylissään ja häntä kiitetään, kun hän toimii apulaisena. Hän voi myös hoitaa omaa vauvanukkeaan.


Kirjat eivät riitä, vaan aikuisen tulee sanoittaa lapsen tunteet

Tunteet on hyvä nimetä: vihainen, kiukkuinen, mustasukkainen. Pelkkä aiheeseen liittyvien kirjojen katselu ei Kirsti Tawastin mukaan tuo tunteita sanoiksi, vaan aikuisen pitää sanoittaa tunteet esikoiselle hänen puolestaan.

– Esikoinen saa sanoa tunteensa, vaikka se kuulostaisi vanhemmasta pahalta tai uhkaavalta.

Tilanne helpottuu myös, kun lapsi saa kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa, tai kun hänelle leperrellään kuin vauvalle. Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin, Tawast toteaa. 

Pienen lapsen vanhemmalla on aina seuraava neuroosi ovella, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Olen pienen lapsen äidiksi vanha: tarvitsen lukulaseja, kun haluan tarkastella lastani lähemmin. Elämänkokemus suojelee minua joiltain vanhemmuuden paineilta, mutta ei neurooseilta.

Neuroottiset ihmiset muuttuvat vanhempina usein entistä neuroottisemmiksi. Tiedän pari äitiä, jotka suhtautuvat lastensa vaivoihin asiallisesti, ja ruotsinlaivallisen niitä, jotka huolestuvat, kun löytävät lapsestaan mustelman.

Kerhosta tuttu äiti keksi, että hänen vauvallaan on pienet silmät. Internetissä käytyään hän varma, että ”pienisilmäisyys” johtui raskauden aikana käytetystä maalinpoistoaineesta.

Mikä hirvittävä, sydäntä repivä lohduton tuska siitä, että kaikki on lopullisesti pilalla.

Muistan tunteen omalta raskausajaltani. Puolisoni puhdisti vinyylilevyä, ja liuottimen tuoksu kantautui nenääni – ja nenän limakalvolta istukan läpi suoraan sikiöön. Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Tämänkaltaisia kaikki meni -hetkiä oli lukuisia.

Sikiöstäni tuli kuitenkin taapero, joka oppii joka päivä jotain uutta. Eilen lapsi lähetti lentosuukon. Tänään hän sanoi aarre. Kaikki huoleni näyttävät menneen hukkaan. Mikä suunnaton onni!

Myrkytyskeskuksen asiantuntijan huvittunut ääni lohdutti.

Mutta aina vain hetken ajan, sillä uusi neuroosi huutaa jo ovella: oliko influenssarokotteen annoskoko liian suuri! Imuri käynnistyi lapsen vieressä, kuulo meni! Lapsi takoo päätään suihkukaapin seinään, neurologille!

Tähtihetkeni neuro-äitinä (ja -tyttärenä) oli, kun vaadin äitiäni kuvailemaan kaikki näkemänsä lapsen kakat keskellä yötä. Kun äiti erehtyi puhumaan koostumuksesta, karjuin puhelimeen: ”MÄ KYSYIN VÄRIÄ!”

 Seuraavana päivänä hävetti, mutta ei naurattanut. Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Ajattelen usein vanhempia, joiden pelot ovat toteutuneet, ja liikutun heidän toimintakyvystään. Omia murheita on silti mahdottoman vaikea suhteuttaa niihin, joilla on paljon vaikeampaa.

Terapeutit kysyvät joskus asiakkailtaan, mitä näiden neuroosit oikein palvelevat. Lasten suhteen olisi mukava ajatella, että lasten hyvinvointia.

Pienen lapsen vanhemman pelot voivat olla naurettavia, mutta on surkeaa, miten paljon ne varjostavat ainutlaatuista aikaa.

Värisevän vanhemman on kuitenkin vaikea opettaa lastaan rohkeaksi. Kun lapsi kasvaa, yritän kasvattaa itseäni kohtaamaan ainakin väistämättömät: korvatulehdukset, punkin korvan takana, leikissä syntyneet ruhjeet, riidat kavereiden kanssa, ulkonäköpaineet.

Vähimmäistavoitteeni on, että kestän ne paremmin kuin lapseni.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Maitohappobakteereista ja muista probiooteista on paljon hyötyä, mutta jatkuvasti niitä ei tarvitse syödä, sanoo lastenlääkäri ja probioottitutkimusta tekevä dosentti Samuli Rautava

1. Haluan parantaa lasteni vastustuskykyä. Auttaako maitohappo­bakteerikuuri?

Arkikielessä puhutaan usein maitohappobakteereista ja probiooteista sekaisin. Maitohappobakteerit ovat yksi probioottien laji.

Probiootit saattavat vähentää infektioita lapsilla, joiden vastustuskyky on muita heikompi. Esimerkiksi lapset, joita ei ole vauvoina imetetty, ovat alttiimpia muita heikommalle vastustuskyvylle. Silloin probiootit voivat auttaa vähentämään korvatulehduksia ja flunssia.

Näyttö ei ole aukotonta, joten tutkimusten perusteella ei voi suositella rutiininomaista probioottikuuria flunssa-aikaan. Niitä voi kuitenkin hyvin käyttää tukemaan vastustuskykyä, jos tulossa on esimerkiksi koejakso koulussa tai tärkeä matka. Hyvä tuote silloin on esimerkiksi Lactobacillus rhamnosusta sisältävää Gefilus.

2. Onko probioottikuurista hyötyä, jos koulussa jyllää vatsatauti?

Tietyistä probioottikannoista on apua. Saccharomyces boulardii- ja Lactobacillus rhamnosus -kannat lyhentävät tutkimusten mukaan ripulitaudin kestoa keskimäärin yhden päivän. Niiden käyttö kannattaa aloittaa heti oireiden alettua ja jatkaa noin viikko taudin loppumisen jälkeen. Näitä bakteerikantoja myydään muun muassa nimillä Precosa ja Gefilus.

Samat probiootit saattavat myös ehkäistä vatsatauteihin sairastumista. On hyvä käytäntö, että koko perhe aloittaa probioottien käytön, jos yksi perheenjäsen sairastuu tai tautia on lähipiirissä.

3. Lapsi sai antibioottikuurin. Annanko hänelle myös probiootteja?

Probiootit ehkäisevät antibioottiripulia. Niitä kannattaa siis käyttää lääkekuurin aikana, jos vatsa on aiemmin mennyt antibiooteista sekaisin, mutta rutiininomaisesti tarvetta ei ole. Probiootteja kannattaa käyttää vielä noin viikon verran kuurin jälkeen. Kun kuuri on päällä, niitä ei syödä samaan aikaan lääkkeen kanssa, etteivät antibiootit kumoa probiootin vaikutusta.

4. Voivatko probiootit ehkäistä allergioita?

Jos lapsella on riski sairastua atopiaan tai allergioihin, äidin raskauden- ja imetyksenaikainen probioottien käyttö saattaa suojata niiltä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana annetut probioottilisät vaikuttavat kouluikään saakka.

Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että kun lapsilla tyypillinen maitoallergia alkaa helpottaa 2–3 vuoden iässä, probioottien käyttö saattaa nopeuttaa allergian väistymistä.

5. Voiko probioottien käytöstä olla haittaa?

Pitkäaikainen käyttö tuskin heikentää probioottien tehoa, mutta säännöllinen käyttö on turhaa. Tärkeää on myös syödä probioottia, joka on tutkitusti hyväksi juuri tähän vaivaan. Mikä auttaa yhteen tilanteeseen, ei välttämättä tepsi toiseen.

Probiootteja ei voi syödä liikaa, kun noudattaa annostus­ohjetta. Valmisteet kannattaa ostaa ennemmin apteekista kuin ruokakaupasta, sillä niitä markkinoidaan välillä hyvinkin löysillä väitteillä, ja apteekin henkilökunta osaa neuvoa, mitkä ovat oikeasti tutkittuja ja tehokkaita. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kaupan tuotteissa ei välttämättä ole sitä probioottia tai ainakaan siinä määrin kuin purkin kyljessä sanotaan.

Elintarvikkeissa käytetään samoja probiootteja kuin ravintolisissäkin, mutta vaikutuksia elintarvikkeisiin lisättynä on tutkittu melko vähän. Probioottijogurtit ovat kuitenkin turvallisia. Ruokaa syömällä ei saa yliannostusta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.