Kysymykseni koskee lapsen ja isän tapaamisten tiheyttä ja kestoa.

Olemme mieheni kanssa eroamassa, ja meillä on kohta yksivuotias tytär. Lapsi jää asumaan minun luokseni. Kysymykseni koskee lapsen ja isän tapaamisten tiheyttä ja kestoa. Tyttäremme elää tällä hetkellä äitiriippuvaista vaihetta. Omat lähtemiseni ovat vaikeita, sillä tyttö ei jäisi millään isän kanssa ja itkee perääni. Kuitenkin isä on hoitanut tyttöä paljon ja hoitaa mielellään. Tiedän, että kun itse en ole paikalla, heidän arkiaskareensa ja  vuorovaikutuksensa sujuu hyvin. Kuitenkin kun palaan kotiin, lapsi selvästi oirehtii poissaoloani.

En halua rajoittaa isän ja tyttären tapaamisia, mutta asia mietityttää tyttäreni kannalta. Me jäämme asumaan yhteiseen kotiimme, eli isän luokse mentäessä paikka ei ole tuttu. Kuinka pitkän ajan lapsi voi viettää isän luona ja kuinka usein? Yritän aina hyvästellä lapsen lähtiessäni. Joskus hän on kuitenkin päiväunilla, kun minun on lähdettävä menoihini, ja hänen herätessään minun sijaan paikalla onkin isä. Voiko tästä olla haittaa lapsen  turvallisuudentunteelle?

Psykologi Essi Juvakka vastaa: On hienoa, että mietit eron jälkeisiä ratkaisuja lapsen tapaamisten suhteen jo tässä vaiheessa. On viisasta miettiä lapsen etua, vaikka vanhempien tunteet olisivat minkälaisessa myllerryksessä tahansa.

Tyttönne on nyt iässä, jossa toinen vanhempi voi olla takertumisen kohde. Onneksi kasvu ja iän karttuminen on koko ajan puolellanne, ja jo muutamien viikkojen ja kuukausien päästä voimakkain eroahdistusvaihe on ohi.

Tyttönne saattaa olla varuillaan toisen vanhemman katoamisesta myös sen takia, että hän vaistoaa keskinäiset kireät välinne. Mahdollinen riitely ja jännittynyt tunnelma tuovat myös epävarmaa oloa.

On hienoa, että arvostat miehesi tapaa olla lapsen kanssa. Se on hyvä pohja onnistuneille toimintatavoille. Alkuaikoina tytön ollessa vielä hyvin pieni, on viisasta, että isä ja tytär tapaavat mahdollisimman usein, ainakin kaksi kolme kertaa viikossa vaikka muutaman tunnin kerrallaan. On erittäin tärkeää jatkon kannalta, ettei lapsen side isään katkea. Samalla hän saa mahdollisuuden tutustua isän kotiin ja uusiin kuvioihin omassa tahdissaan. Pienen lapsen muisti kun ei ole vielä kovin pitkä.

Kun tilanne näyttää vakiintuneen, tyttö voi hyvin viettää isän luona esimerkiksi yhden yön kerrallaan. Tytön kasvaessa myös pidemmät isäpäivät ja -yöt ovat hyvä ratkaisu.

Teet aivan oikein, kun ilmoitat lähdöistäsi. Myös päiväunille mennessä on hyvä kertoa lapselle, että äiti lähtee unien aikana ja isä on paikalla hänen herätessään. Tyttönne ymmärtää paljon enemmän kuin osaatte aavistaa, joten asioiden kertominen kannattaa.

Toivon, että saatte sovittua tytön tapaamisista hyvässä hengessä. Luottakaa siihen, että pieni lapsi on hyvin sopeutuvainen, kun eroatte mahdollisimman aikuismaisesti lapsen hyvää miettien.

Vauva 3/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?