Maailma ei kaadu töiden loppumiseen.

Maailma ei kaadu töiden loppumiseen. Muutos voi olla mahdollisuus.

Irtisanominen vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavalla luonteesta ja elämäntilanteesta riippuen. Usein irtisanottu käy kuitenkin läpi kriisikäyrän, jota työn ja organisaatioiden erikoispsykologi Titi Heikkilä Työterveyslaitoksesta nimittää vuoristoradaksi.

Ensin tulevat shokki, lamaantuminen ja epäusko, sitten pelko, viha ja pettymys. Surun jälkeen voi alkaa irtautua menneestä. Tilalle tulee hyväksyminen ja ehkä helpotus: asiat ovatkin paremmin kuin uskalsi odottaa. Alkaa uusien suunnitelmien teko.

"Useimmille käy hyvin. Kun alun järkytyksestä selvitään, muutos saattaakin osoittautua mahdollisuudeksi. Potkut voivat olla kokonaan uuden alku. Mutta on myös niitä, jotka eivät koskaan hyväksy tapahtunutta. He jäävät siihen psyykkisesti kiinni, katkeroituvat ja saattavat sairastua."

Raha luo turvallisuuden tunnetta. Jos työorganisaatio tukee irtisanomisia erilaisilla järjestelyillä, on irtisanotuilla aikaa hengähtää ja katsella ympärilleen.

Vaikka lapsiperheillä on paljon pelissä, kun potkut sattuvat kohdalle, Heikkilä näkee heidän tilanteessaan myös myönteisiä puolia.

"Vanhemmat ovat useimmiten vielä nuoria, terveitä ja vahvoja. Heillä on potentiaalia rakentaa jotain uutta tilalle. Ikääntyneempien saattaa olla hankalampaa löytää töitä tai kouluttautua uuteen ammattiin."

Perheet selviytyvät yleensä sitä paremmin, mitä enemmän he ovat kokeneet vastoinkäymisiä. Jos elämä on ollut kovin tasaista, ei selviytymiskeinopakkiin ole karttunut työkaluja kriisejä varten.

Meidän Perhe 1/2009

Tunnekasvatuksesta on puhuttu jo pitkään, mutta tähän asti vastuu on sälytetty äideille. Vankiladokumentti osoitti, että myös isien pitää opetella tunnetaitoja.

Docventuresissa eilen nähty The Work -dokumentti herätti vilkkaan keskustelun sekä ohjelman jälkiosuudella että somessa. Dokumentissa vankilakundit istuvat terapiapiirissä puhumassa tunteistaan, pääteemana että kovinkin mies voi paljastaa heikkoutensa.

Dokumentin jälkipuinnista päätellen meillä on kasvatettu ja kasvaa edelleen poikia, joista tulee aikuisena kivikasvoisia miehiä. Monelle somessa asiaa kommentoineelle tuntui olevan täysin mullistava ajatus, että isäsuhteella on merkitystä omien tunteiden käsittelyssä, ja että isän esimerkki ja omat tunnetaidot vaikuttavat valtavasti seuraavan sukupolven empatiakykyyn ja tunteiden säätelytaitoihin. Kommenteista oli pääteltävissä, että miehen itkeminen muiden nähden tai feminiinisiksi ajateltujen tunteiden näyttäminen ylipäätään on yhä tabu.

Vauva.fissä on julkaistu lukematon määrä artikkeleita tunnepuheesta ja -kasvatuksesta, mutta lukijamme ovat valtaosin naisia. Jos tieto tunnekasvatuksen tärkeydestä ei välity naisten kautta miehille, eiväthän he edes tiedä, että tunnekasvatusta voi ja pitää tehdä! 

Tunnekasvatus ei ole mitään hihhulihömppää tai monimutkaista kasvatustiedettä, jota vain akateemiset naiset harrastavat.

Tunnekasvatus ei ole mitään hihhulihömppää tai monimutkaista kasvatustiedettä, jota vain akateemiset naiset harrastavat. Se on ehjän minäkuvan ja mielenterveyden lahja, jonka aikuinen voi omalla käytöksellään antaa lapselleen. 

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteita. Esimerkiksi suuttumusta on opittava ilmaisemaan niin, ettei siitä aiheudu merkittävää harmia itselle tai muille. Arjessa se on tunteiden näyttämistä ja niistä puhumista ilman suurempaa draamaa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän oppii mallista.

Annatko itkun tulla, kun surettaa? Annatko lapselle luvan itkeä, vaikka se tuntuisi epämiellyttävältä tai ajankohta väärältä. Miten teidän perheessä ilmaistaan hellyyttä? Näytätkö vanhempana, miten sykähdyttävältä tuntuu, kun pienet kädet tarttuvat kaulasta kiinni?

Suomen Mielenterveysseuran projektikoordinaattori Susanna Kosonen on perehtynyt lasten mielenterveyden edistämiseen neuvoloissa ja päiväkodeissa. Hän kehottaa puhumaan lapselle tunteista jo ihan pienestä vauvasta alkaen.

Mirja Könkään väitöstutkimus päiväkotien arjesta selvitti, miten iso merkitys kotien tunnekasvatuksella on. ”Lasten käytöksestä näki, miten heitä on kotona kohdeltu. Eräskin lapsi koki, ettei kaveri kuunnellut häntä. Sen sijaan, että olisi huutanut, että taaskaan sä et kuuntele, lapsi otti kaveriaan lempeästi kädestä ja kysyi: kuulitko, mitä mä sanoin”, Köngäs kertoo Vauva.fissä.

Olisiko vihdoin aika ymmärtää, että puhe tunnetaidoista ei tarkoita, että vain äitien on puhuttava tunteista lapselle. Myös isien pitää.

On myös tärkeää näyttää, että tunteet tulevat ja menevät. Vaikka suututtaisi, elämä jatkuu, tilanne korjataan ja mennään eteenpäin. Positiivisen kasvatuksen kouluttajalla Tiia Trogenilla on mullistava ajatus siitä, että kun lapsi hiertää vanhemman hermoja ja tekisi mieli huutaa, voi sen sijaan opetella olemaan rauhallisempi. Nimeomaan opetella – sitä ei tarvitse olla sisäsyntyisesti. Se on taito, jonka voi oppia!

Tunnetaitoja osaava lapsi on empaattisempi, kestää paremmin stressiä, osaa toimia paremmin sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtää ja tunnistaa omien tunteidensa lisäksi myös muiden tunteita.

Miksi siis kasvatamme pojistamme edelleen miehiä, jotka eivät itke, tanssi tai osaa hallita vihan tunteitaan? Olisiko vihdoin aika ymmärtää, että puhe tunnetaidoista ei tarkoita, että vain äitien on puhuttava tunteista lapselle. Myös isien pitää. Vain siten annamme pojille taidon ymmärtää omia ja toisten tunteita, lahjoitamme vapauden olla tuntevia, tasapainoisia miehiä, vapaita edellisten sukupolvien solmuista. 

Tilaajille
”Tämä aika tarvitsee empaattisia ja rakastavia poikia”, sanoo Kalle Laanterä. Kuva: Outi Pyhäranta
”Tämä aika tarvitsee empaattisia ja rakastavia poikia”, sanoo Kalle Laanterä. Kuva: Outi Pyhäranta

Pojat kaipaavat mallia miehestä, joka puhuu tunteistaan ja myöntää mokansa, sanoo Poikien talon johtaja ja kolmen pojan isä Kalle Laanterä.

”Mitä teet, kun poika itkee? Otatko syliin, halaatko? Vai taputatko karskisti olalle ja toteat, että olet reipas poika, kyllä se siitä?

Ilmassa on nyt paljon vastakkainasettelua ja vihapuhetta. Tämä aika tarvitsee ihania empaattisia ja rakastavia poikia. Mutta miten...