Karvanaama ja vauva

Yhdeksänkuisemme viettää parhaillaan liikunnan juhlaa. Lapsi tuntuu viihdyttävän itseään uusilla taidoilla joka päivä.

Tämä lapsi ei konttaa. Tytär hinailee polviaan ja läpsyttelee käsiään sen verran tarmokkaasti pitkin lattiaa,­ että tavallisen konttauksen sijaan kuvaavampi askellaji on jonkinlainen passage.

Yhdeksänkuisemme viettää parhaillaan liikunnan juhlaa. Lapsi tuntuu viihdyttävän itseään uusilla taidoilla joka päivä. Tänään nousemme seisomaan, huomenna otamme tukea vain toisella kädellä, kunnes seisomme vihdoin hetken kokonaan omin voimin ja pääsemme ihastelemaan peilistä ensimmäistä kuhmua. Tyttärellä on nopeutta, ulottuvuutta ja ehdottomasti voimaa.

Myös sosiaalinen osaaminen on kehittynyt huimasti. Tyttären kanssa voi keskustella pärisemällä tai huudahtelemalla vuorotellen ”a!”  Hänen kanssaan voi laskea pulkalla, ajaa rallia kävelykärryllä ja heitellä tavaroita!

Tytär nauttii seurasta ja  huomiosta loputtomasti. Ja musiikista. Kun Cheekillä on bileet, tyttären kanssa voi grindata vaipan irti. Lapsi on nyt hauskempi ja parempi kuin koskaan – jotenkin enemmän ihminen. Pieni, rakas ihminen, jossa yhdistyvät ihastuttavasti kylän juoppo ja sirkusponi.

Leikin ja liikunnan lisäksi jokaisen lapsen pitäisi hallita vielä kaksi muuta taitoa: syöminen ja nukkuminen.

Täällä Helsinki, saammeko Iriksen pisteet, kiitos!”

”Leikki: douze points, kaksitoista pistettä! Nukkuminen: zéro point, nolla!”

Syömisestä tytär suoriutuu jonkinlaisena apukoulun primuksena. Suurella vaivalla yhdeksänkiloiseen on saatu ahdettua sen verran maitoa, velliä ja marjasosetta, että posket ovat pysyneet hyvinkin pyöreinä.

Mutta lapsi ei osaa nukkua. Ehkä kunnollisten vauvojen valmistus lopetettiin 70-luvulla.

Päivällä nukuttaminen on vielä lastenleikkiä. Kaikki vaatteet päälle, potilas kärryihin ja puoli kierrosta järven ympäri. Ensimmäisillä päiväunilla tuloksena on jopa toista tuntia omaa aikaa. Alkuillasta samalla vaivalla saa enemmän huutoa ja lyhyemmät unet.

Taistelu alkaa, kun päällä on pyjama. Tuntuu kuin lapsi haluaisi kokeilla kaikkia uusia taitojaan vielä kerran ennen yötä. Iris pärisee, rähisee, maiskuttaa ja hihkuu. Iris kiipeilee, taputtaa ja tanssii. Vanhemmat voivat vuorotellen vain esittää ihmishirviötä, joka kippaa elämäniloa juhlivan vekaran taas tyynylle. Ilo on poissa, tulee suru. Uni ei tule. Lapsi kiepsahtaa hyttyssarjalaisen vikkelyydellä ylös.

Tytär menee nukkumaan kahdeksalta. Useimmiten hän on kymmeneltä valveilla.

Hyvinä öinä lapsi nukkuu ensin kolme tuntia. Joskus hän nukahtaa isän sormea puristaen. Se on hellyttävintä mitä ihminen voi tehdä. Ja mikään ei ole kauniimpi näky kuin nukkuva lapsi. Mutta ennen aamua hän herää kymmenen kertaa.

Sellainen tytär nyt on ja sellaisen me olemme hänestä tähän mennessä opettaneet. Unikoulua kokeilemme ehkä, kun tulee sopiva hetki. Ja kun ehdimme ennen sitä levätä vähän.

Uupuneena ja hetkittäin epätoivoisena vanhempana tulevaisuuteen pitäisi  suhtautua kuin koulun ainoan teinihomon: Kaikki muuttuu paremmaksi. Kunhan jaksaa nämä vaikeat ajat.

Joka päivä lapsi muistuttaa siitä ilosta, onnesta ja rakkaudesta, jonka hänen kanssaan saa jakaa. Ja päivät muuttuvat koko ajan yhä paremmiksi ja paremmiksi.

Kimmo Norokorpi, 42, on Helsingin Sanomien uutistuottaja, joka asuu vaimonsa Helin ja maaliskuussa 2012 syntyneen Iris-tytön kanssa­ Kauniaisissa. Kolumnisti kertoo, kuinka vauvan kanssa kehitytään täydellisestä amatööristä isyyden ammattilaiseksi. Tai sitten ei.

Kurpitsalle ei maistunut, mutta vieraille varmasti maistuu. Kuva: Maija Koski

Halloween-bileiden näyttävin herkku syntyy helposti ja maistuu myös aikuisille.

Asuimme taannoin vuoden Kaliforniassa ja pääsimme tutustumaan läheltä amerikkalaiseen halloweenin viettoon. Vaikutuksen tekivät paitsi uskomattomat, viikkoja ennen juhlaa viritellyt pihakoristeet, myös juhliin tuodut kekseliäät tarjottavat.

Suosikkimme oli lasten koulun kekkereissä bongattu oksentava kurpitsa, josta riitti nacholastujen kanssa dipattavaa isolle joukolle.
Näyttävä tarjottava valmistuu helposti – ja melkein samalla vaivalla, puuhaan ryhtyessäsi, kaiverrat kurpitsat hienoihin kynttilälyhtyihin.

Oksentavan halloween-kurpitsan resepti on julkaistu alun perin Apukokki maailmalla -keittokirjassa ja -sivustolla.

Tarvikkeet

1 oranssi kurpitsa

maissilastuja

Haluamasi määrä valmista tai itse tehtyä guacamolea

  1. Leikkaa kurpitsan kannan ympäriltä kurpitsan laki irti työntämällä teräväkärkinen veitsi 45 asteen kulmassa sisään. Älä yritä leikata tai sahata kovaa kurpitsankuorta vaan tee aina uusi ja riittävän syvä pisto vanhan viereen, niin monta kertaa, että olet kiertänyt täyden ympyrän, jolloin hattu irtoaa kannasta nostamalla.
  2. Poista kurpitsan siemenet ja kuituinen sisus käsin, jäätelökauhalla tai lusikalla.
  3. Voit halutessasi raaputtaa varovasti osan kurpitsan sisuksesta jäätelökauhalla tai lusikalla muita ruokalajeja varten. Leikkaa kurpitsalle kolmikulmaiset silmät ja hymyilevä suu samalla menetelmällä kuin irrotit hatun.
  4. Aseta kurpitsa tarjottimelle tai isolle, laakealle lautaselle. Lusikoi guacamole kurpitsan päälaesta sisään. Auta tarvittaessa lusikalla, jotta osa tahnasta pääsee valumaan suusta alustalle. Nosta hattu paikoilleen.
  5. Nosta koko komeus tarjoilupöydän keskelle, ja viereen iso kulhollinen nacholastuja.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.