Lapsen kanssa puuhailu on palauttanut mieleen muistoja lapsuudestani, Kimmo Norokorpi kertoo.

Vielä muutama päättäväinen taputus. Suhahdus, ja ämpäristä solahtaa kakku. Kiljahdus, ja muutama päättäväinen taputus. Kakku on taas kasa hiekkaa. Hiekkalaatikolla minä olen innoissani leipomisesta ja lapsi tuhoamisesta.

Lapsen kanssa puuhailu on palauttanut mieleeni muistoja omasta lapsuudestani. Lapsen touhuilu on jatkuva show and tell -esitys kokemuksista, jotka olin jo unohtanut. Pieniä tapahtumia, ääniä, tuoksuja ja tuntemuksia.

Hänen ähistessään ja vaappuessaan metsässä muistan, miten jännittävää eteneminen oli, kun jokainen polulla pullisteleva juuri oli erikseen ylitettävä este.

Lasta pukiessa muistan, että 70-luvulla paita jäi aina ryppyyn haalarin hihaan ja että hihan suusta rypyn perään tunkeva äidin sormi tuntui joskus tungettelevalta.

Märän hiekan rahina muovilapion pohjassa palauttaa mieleeni, että rauhoittavin koskaan kuulemani ääni on lumen suhina pulkan alla isäni kiskoessa päiväunista poikaansa kotiin pilkkiretkeltä.

Lapsi on saanut minut muistamaan myös, millaisena näin vanhempani. Kolmekymppiset liehulahkeet, joita rakastin ja ihailin rajattomasti. En koskaan saanut tarpeekseni isäni seurasta. En varsinkaan kun kopittelimme
ensimmäistä kertaa uudella pesäpalloräpylälläni.

En voinut ymmärtää isääni, kun hän jonkin ajan kuluttua ehdotti, että menisimme syömään kotona varmaankin jo odottavaa ruokaa. Miksi kukaan menisi mieluummin syömään kuin heittäisi vielä sata ja taas sata koppia?

Tunnistan nyt saman hämmästyksen tyttäreni katseessa, kun en millään jaksaisi tanssia Boom Kah’ta vielävielävielävielä kerran.

Tyttäreni minulle lahjoittamat muistot tekevät yhteisistä iloista ja suruista suurempia. Menneisyydellä maustettuna arki herää. Lapsen kanssa olen vahvemmin elossa. Hänen seurassaan olen samalla myös lapsuuteni isä: peloton, uupumaton ja kaikkivoipa.

Ei ole mitään, mitä en olisi valmis tekemään tai uhraamaan lapseni vuoksi. Jopa nousemaan sohvalta juuri nyt. Laiskuudella on helppo varastaa itseltä, puolisolta tai työnantajalta. Pettyneeltä tyttäreltä se on vaikeaa.

Tämä on tällä erää viimeinen Vauva-kolumnini. Isän ja lapsen ensimmäisten yhteisten tapahtumien ja ajatusten kirjaamisesta ja käsittelystä on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä. Suosittelen lämpimästi. Milloinkaan ei ehkä tapahdu yhtä paljon yhtä nopeasti kuin vauvavuotena. Hajanaisiinkin
merkintöihin­ ja valokuviin on vuosikymmenten mittaan aikaa palata. Ne auttavat muistamaan.

Iriksen vauva-aika oli raskas kokemus. Varsinkin vaimolleni, joka vietti joskus loputtoman pitkiltä tuntuneet päivät kotona. Minä pääsin paljon helpommalla viettämällä nuo päivät töissä.

Raskausaikana päätimme, että lapsi saa sisaruksen. Nyt on selvää, että ei saa. Emme jaksa samaa uudelleen. Emme koskaan enää vapaaehtoisesti luovu nukutuista öistä tai edes muutamasta hetkestä huoletonta omaa aikaa.

Olkoon kummien, Kauniaisten kaupungin ja lähipiirin lasten velvollisuutena osaltaan huolehtia siitä, ettei ainoasta tyttärestämme kasva pikkuvanhaa prinsessaa.

Silti, näihin ensimmäisiin ja ainutkertaisiin 18 kuukauteen liittyvät tunteet ovat lämpimiä. Kiitos vaimo, kiitos lapsi. Ja kiitos lukijat.

Tyttärelläni on edelleen punertavat, niskasta kihartuvat hiukset. Hän on poikkeuksellisen kaunis. Ihmeellisen ihanasta vauvasta on kasvanut uskomattoman rakas lapsi. Hän vaikuttaa usein onnelliselta. Ehkä on olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että palaamme vielä asiaan.

Kimmo Norokorpi, 42, on Helsingin Sanomien uutistuottaja, joka asuu vaimonsa Helin ja maaliskuussa 2012 syntyneen Iris-tytön kanssa­ Kauniaisissa. Kolumnisti kertoo, kuinka vauvan kanssa kehitytään täydellisestä amatööristä isyyden ammattilaiseksi. Tai sitten ei.

Vauva 10/2013

Ethän anna lapsesi nimitellä ketään vammaiseksi edes huumorin nimissä, äläkä tee niin itsekään.

Senkin separi. Kääpiö. Autisti, asperger, ADHD.

Ethän anna lapsesi nimitellä ketään näin edes huumorin nimissä, äläkä tee niin itsekään. Vitsikkääksi tarkoitettu kielenkäyttö loukkaa noin 15:tä prosenttia maailman väestöstä.

Vammainen ei ole haukkumasana. Esimerkiksi kehitysvamma tarkoittaa vammaa, joka vaikuttaa ihmisen kykyyn oppia. CP-vamma on pysyvä vaurio aivoissa. Se voi vaikeuttaa puhumista ja liikkumista ja aiheuttaa pakkoliikkeitä. Kääpiöitä taas on vain saduissa. Poikkeuksellisen lyhyttä aikuista sanotaan lyhytkasvuiseksi.

Jokaisesta ihmisestä tulisi käyttää sitä sanaa, mitä hän itse itsestään.

Mieti, millaista mallia näytät erilaisuuden kohtaamisessa. Lapsen eteen voidaan tuoda vihreä mies, jonka lapsi hyväksyy varauksetta. Samalla tapaa lapsi suhtautuu vammaiseen ihmiseen, ellei vanhempi näytä hänelle toisenlaista mallia.

Lapsi on luonnostaan utelias ja haluaa tietää, miksi kadulla vastaan tulevalla ihmisellä on vaikkapa hengityskone tai miksi hän on niin lyhyt. Jos vanhempi hyssyttelee ja vaientaa lapsen kysymykset, hän osoittaa käytöksellään, että vammaisessa ihmisessä on jotain outoa ja pelottavaa.

Lapselle voi kertoa, että ilman hengityskonetta tämä ihminen ei voi hengittää. Tai ihminen on lyhyt, koska hänellä on ehkä vamma. Vaikka hän on pienikokoinen, hän on aikuinen. Ihan samalla lailla kuin jollakin on punainen tukka ja toisella musta, yksi on lyhyt ja toinen pitkä. Ihmiset ovat erilaisia.

Jos vanhempi ei tiedä, mistä on kyse, hän voi luvata ottaa asiasta selvää. Joskus voi olla luontevaa kysyä vammaiselta suoraan. Monet vastaavat mielellään lapselle, mutta ketään ei voi velvoittaa vammansa tiedottajaksi.

Sääli on alentavaa, eikä kukaan halua sitä osakseen.

Puhu mieluummin yhtäläisyyksistä kuin eroista. Kovin helposti tulemme korostaneeksi erilaisuutta: vammainen lapsi tarvitsee avustajaa syömiseen, ja näkövammainen kuuntelee kirjaa lukemisen sijaan.

Lapset ovat kuitenkin ennen kaikkea lapsia, ja vammaiset lapset ovat paljon muutakin kuin vammansa. He leikkivät, käyvät koulua ja oppivat. He harrastavat, fanittavat ja ihastuvat.

Monella aikuisella on ikävä tapa kohdella esimerkiksi kehitysvammaisia ylhäältä alaspäin. Sanojen lisäksi aikuisen puheen sävy välittyy lapselle. Sääli on alentavaa, eikä kukaan halua sitä osakseen.

Ennakkoluulot hälvenevät, kun vamman takaa paljastuu tavallinen tyttö tai poika. Yhteisiä leikkejä löytyy aina. Kun esimerkiksi CP-vammainen Konsta ei osannut vielä kävellä, muut lapset alkoivat matkia häntä ja hippaa mentiin käteen nojaten ja peffaa vetämällä. Siinä hipassa Konsta oli nopein.

Heini Saraste on tehnyt Kynnys ry:n kanssa lapsille tarkoitetun Voihan vammainen -kuvasanakirjan vammaisuudesta.

Meidän Perhe 4/2018

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä teilä syödään vappuna? Kokosimme parhaat vinkit.

1. Kakkaemojimarengit

Kikkareen muotoiset kaakaomarengit ovat hauskaa tarjottavaa ja maistuvat ihanilta. Kun teet marengin huolellisesti, on loppu helppoa. 

2. Kakkaemojikuppikakut

Vielä marenkeja helpommin syntyvät kuppikakut, joiden vaikutus tarjoilupöydässä on yhtä ilahduttava. Tee kuppikakut valmismuffineista tai leivo ne itse. Kuorrute valmistuu nopsasti tuorejuustosta ja suklaasta. 

Kuva: Soile Saarelainen
Kuva: Soile Saarelainen

3. Popcornkakku

Tämä popcornkakku on valmistettu alun perin synttäreille, mutta se toimii yhtä hienosti vappupöydän hittijälkkärinä. Valmistukseen ei tarvita uunia, vaan se saa jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli ennen tarjoilua. 

Kuva: Pia Inberg
Kuva: Pia Inberg

4. Minihodarit

Mitä olisi vappu ilman hodareita? Tee ne joko lihaisina tai vegenä ja viimeistele halutessasi itse tehdyllä ketsupilla. Kaupankin kelpaa. 

Kuva: Päivi Ristell
Kuva: Päivi Ristell

5. Paras perunasalaatti

Nakkien perinteinen kaveri on perunasalaatti, jonka voi valmistaa sopivaksi myös kaikkein pienimmille vappuvieraille. 

Kuva: Päivi Ristell
Kuva: Päivi Ristell

6. Nakkipitsa

Lapsivieraat ovat siitä kiitollista sakkia, että tietyt ruuat toimivat aina. Nakkipitsa on yksi niistä, ja se sopii erinomaisesti myös vapun juhlapöytään.

Kuva: Pia Inberg
Kuva: Pia Inberg

7. Suklaapullavuori

Jos munkit tuntuvat tylsältä vaihtoehdolta, leivo suklaapullia. Ne voit koristella värikkäillä nonpareilleilla villiin vappuun sopiviksi. 

Kuva: Päivi Ristell
Kuva: Päivi Ristell

8. Pinkit munkit

Ja valmiiden munkkien kanssa voi hyvin olla vitsikäs. Imetyksenkin juhlistamiseen sopivat munkit käyvät erinomaisesti vappupöytään. 

Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen
Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.