Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Näin voit suojella lasta seksuaaliselta häirinnältä netissä.

Lapset ovat uteliaita netin käyttäjiä, mutta heidän taitonsa eivät ole vielä täysin kehittyneet verkon tarjoaman toimintaympäristön ymmärtämiseen.

Lapset voivat törmätä mieltään painavaan sisältöön tai tulla johdatelluksi vahingolliseen vuorovaikutukseen, mistä syystä vanhempien apu ja opastus ovat tarpeen.

Tässä 9 ohjetta, joilla voit suojella lasta seksuaaliselta häirinnältä verkossa.

1. Ole läsnä lapsesi elämässä. Ole kiinnostunut hänen asioistaan, seuraa mitä hän puuhaa, keiden kanssa viettää aikaansa kodin ulkopuolella, internetissä, tietokoneen, pelikoneen tai kännykän kautta.

2. Kerro netin käyttöön liittyvistä riskeistä. Ennen kuin otat puheeksi seksuaalisen hyväksikäytön, varmista että lapsella on myönteistä tietoa omasta seksuaalisesta kehityksestään ja seksuaalisuudesta ylipäätään. Ota ensin itse selville, mitä seksuaalinen hyväksikäyttö netissä tarkoittaa.

3. Valista, älä pelottele. Kerro lapselle, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat netin kautta päästä seksuaaliseen kontaktiin lasten tai nuorten kanssa.

Seksuaalissävytteisten viestien lähettäminen, paljastava esiintyminen web-kamerayhteydessä ja johdatteleminen katsomaan pornografiaa ovat rikoksia, kun aikuinen pyrkii tällaiseen toimintaan alle 16-vuotiaan kanssa.

4. Älä syyllistä. Kun välit lapsen kanssa ovat luottamukselliset, lapsi uskaltaa ja haluaa puhua myös ikävistä ja hankalista asioista. Älä syyllistä, vaan kannusta ja kiitä häntä rohkeudesta. Älä tuomitse netin käyttöä sinänsä. Aikuisen vastuulla on kuunnella, tukea ja auttaa.

5. Kuuntele lasta. Lapsi saattaa kertoa suoraan tai vihjaillen tapahtuneesta, tai huoli voi herätä lapsen muuttuneen käyttäytymisen tai oireiden perusteella. Lapsi saattaa myös masentua tai ahdistua. Vetäytyminen kaveripiiristä sekä tietokoneen tai kännykän käytön välttäminen voivat myös olla merkkejä.

Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn heräämiseen on suhtauduttava vakavasti, mutta kannattaa muistaa, että mitään yksittäistä fyysistä tai psyykkistä oiretta ei voi suoraan pitää seksuaalisen hyväksikäytön merkkinä.

6. Kerro lapselle, että tuntemattomille ei kannata paljastaa itsestään liikaa tietoja, kertoa yhteystietojaan, lähetellä valokuviaan tai olla web-kamerayhteydessä.

7. Varmistu siitä, että lapsellasi on ikäistänsä seuraa. Ikätovereiden ja kodin ulkopuolisten suhteiden merkitys korostuu, kun lapset teini-iässä harjoittelevat itsenäistymistä vanhemmistaan.

8. Opeta lasta huolehtimaan salasanoistaan ja käyttäjätunnuksistaan.

9. Tue lapsesi itsetuntoa.  Kerro, että aina ei tarvitse miellyttää muita, ja opeta sanomaan EI. Jokaisella lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja oikeus kasvaa rauhassa ilman seksuaalisen häirinnän tai hyväksikäytön kokemuksia.

Jos epäilet, että lapsesi on joutunut seksuaalisen häirinnän tai hyväksikäytön kohteeksi netissä, ota yhteys poliisiin

Netissä havaituista alle 16-vuotiaisiin kohdistuvista seksuaalisista kontakteista voi ilmoittaa myös Pelastakaa Lapset ry:n ylläpitämään Nettivihjeeseen osoitteeseen www.nettivihje.fi. Tieto välitetään sieltä edelleen poliisille arviointia ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Lähde: Pelastakaa Lapset ry:n opas ”Ota puheeksi – internet ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö”

Asiantuntijana Sari Valoaho, lasten suojelu digitaalisessa mediassa, Pelastakaa Lapset ry

Tyttärensä yksinhuoltaja Jani Toivola sai uusperheen samaan aikaan, kun toipuminen uupumuksesta oli kesken. – Opettelemme nyt omaa arkea, Jani sanoo.

”Tänään oli huono aamu: tyttäreni Aili ei olisi halunnut nousta ja kiukutteli kaikesta. Puuro oli pahaa, vaatteet väärät ja toppahousut tuntuivat huonoilta.

Taputin silti itseäni olalle, että selvisin hyvin. En hermostunut vaan ymmärsin, että Aili on vasta nelivuotias ja toimii sen mukaan.

Vuosi sitten syksyllä hermostuin lähes kaikesta. Vaikka arki uhmaikäisen kanssa on täynnä kieltoja ja käskyjä, meillä se oli myös riitoja ja huutamista. Kun Aili heittäytyi maahan päiväkodin edessä, huusin, että tiedätkö, miten rankkaa minulla on. Lapsen normaali käytös, jossa hän ei hahmota tunne-elämäänsä ja hakee rajojaan, tuntui minusta kohtuuttomalta, ja purin häneen muuta pahoinvointiani.

Tunsin häpeää, että olen epäonnistunut vanhempana, ja mietin pitkään, milloin olen tarpeeksi sairas hakemaan apua. Joka päivä kotiin saapui ohuempi versio minusta. En halunnut, että ilottomuuteni ja laahaava mieleni tarttuu tyttäreeni.

Mietin myös, tuleeko vastaan hetki, jolloin ylitän rajan, josta en voi palata. En usko, että esimerkiksi kukaan lastaan lyövä kuvittelee kykenevänsä sellaiseen, mutta uskon, että meissä on kaikki ne puolet. Täytyy itse pitää huolta, ettei elämä kärjisty sellaiseksi, että pahimmat puolet tulevat esiin.

Oli helpotus, kun lääkäri sanoi, että minulla on keskivaikea masennus ja työuupumus. Jäin sairauslomalle seitsemäksi kuukaudeksi.

”Kyllä pärjään, vastasin. Oikeasti olisin kaivannut, että joku olisi vain ilmoittanut, että tulen sinne, ja vallannut kodin ruokakassin kanssa.”

Kaikki pysähtyi kuin leikaten. Aamulla sain keskittää voimani siihen, että saan Ailin tarhaan. Kun pyöräilin kotiin, aamuruuhka tuntui epätodelliselta. Päivällä en tehnyt mitään. Keräsin voimia, että jaksoin hakea Ailin ja olla hänen kanssaan.

Äiti, siskot ja lähimmät ystävät auttoivat paljon. He tarjoutuivat hakemaan Ailia tarhasta ja ottivat hänet hoitoon muutamaksi tunniksi.

Laajemmassa piirissä jäin kuitenkin aika omilleni, sillä ystävillä oli kiire omissa ruuhkavuosissaan. He kyllä laittoivat viestejä, miten jaksat ja pärjäätkö. Kyllä pärjään, vastasin. Oikeasti olisin kaivannut, että joku olisi vain ilmoittanut, että tulen sinne, ja vallannut kodin ruokakassin kanssa. Jälkikäteen ajatellen olen itsekin ohittanut samanlaisia tilanteita: kysynyt vointia ja uskonut vastausta, kun olisin voinut vain soittaa ovikelloa.

”Jos minulla on puoliso, sen täytyy tapahtua koko elämäni ehdoilla.”

Paljon auttoi se, etten käynyt tätä läpi yksin. Tapasin kumppanin juuri ennen kuin jäin sairauslomalle. Hän ei säikähtänyt vaan sanoi heti, että auttaa niin paljon kuin pystyy. On vapauttavaa olla heti parisuhteen alussa paljaimmillaan. Kokemus lähensi meitä, ja muutimme kesällä yhteen.

Se oli iso muutos: olin lapsen ensimmäiset vuodet yksinhuoltajana. Oli ihmeellistä, että nyt pääsin käymään spontaanisti ruokakaupassa tai saatoin pyytää häntä katsomaan Ailia tunnin.

Yhden asian ymmärsin nopeasti. En voi pitää yllä rinnakkain kahta elämää, uutta rakkaussuhdetta ja lapsiarkea. Se olisi liian raskasta eikä edes todellista. Jos minulla on puoliso, sen täytyy tapahtua koko elämäni ehdoilla.

Enkä voi varjella toista ihmistä todellisuudeltani, sillä kumppanille olisi ihan yhtä raskasta elää kahta elämää: olla uudessa suhteessa ja vieraskorea lapselle. Kävimme ihan konkreettisen keskustelun, että sinä saat ja sinun täytyy asettaa rajoja lapselleni. Keskustelimme myös, että sinun ei tarvitse koko aikaa viihdyttää lasta ja olla kiva setä, vaan elämää on, että lapselle voi sanoa, että nyt sii-votaan tai katso hetki iPadia, kun minulla on töitä.

”Olemme sopineet, että puolisoni hakee Ailin tarhasta kaksi kertaa viikossa.”

Olemme puhumalla hakeneet rajoja uudelle arjellemme, sillä ei ole mallia, miten toimii kahden miehen uusperhe. Me luomme sen itse. Olemme sopineet, että hän hakee Ailin tarhasta kaksi kertaa viikossa. Selkeys on helpompaa puolisollenikin.

On silti iso opettelu, mitä tarkoittaa oikeasti, että minulla on lapsi ja vierelleni tulee uusi kumppani. Paljonko voin nojautua toiseen? Mitä voin pyytää häneltä suhteessa lapseen? Ja vaikka toinen sanookin, että tässä olen, miten pitkä tie on luottaa, että toinen jakaa tämän ihan oikeasti?

Se on varmasti vielä kesken. Minulla on omat pelkoni, ja olen tottunut kannattelemaan itseäni. Minun on vaikea pyytää apua, ja joka kerta minusta tuntuu, että tämä on viimeinen kerta, kun voin pyytää. Se tuli vastaan niin sairastumisessa kuin suhteessa.

”Tätä se rakkaus on: toinen ihminen sanoo, että älä huoli, kyllä me pärjätään.”

Viime kesänä, kun palasin töihin, tarvitsin puolisoni apua Ailin kanssa. Minua jännitti työ ja miten he pärjäävät kahdestaan kolme päivää, ja etsin valmiiksi hätänumerot ja hätänumeroiden hätänumerot, jos mökillä tapahtuisi jotakin.

Kun jätin heidät kahdestaan, liikutuin tosi paljon. Tajusin, että minulla on ihminen, joka jakaa kaiken kanssani. Ensimmäistä kertaa en tuntenut, että jäisin velkaa vaan että tämä menee yhteiseen pottiimme. Sillä hetkellä tajusin, että tätä se rakkaus on. Että toinen ihminen sanoo, että älä huoli, kyllä me pärjätään.”

Juttu on julkaistu Meidän Perheen numerossa 2/2018.

Tilaajille
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?”  Kuva: Milka Alanen
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?” Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuoren resepti pikkulapsiajan vaaran vuosiin on tämä: pitkä isyysvapaa, oma jumppatauko ja megaleveä sänky. – Tiedämme, että elämme nyt vaikeinta aikaa.

Kolme pientä lasta, isä ja eteinen. Ile Uusivuori on viemässä lapsia puistoon. Esikoispojalla, 4, on sukka huonosti, keskimmäisellä haalari ja kolmen vuoden uhma, ja kaikilla pinnassa hiki.

Kun pojat ovat valmiita, Ile laittaa heidät rappukäytävään, koska...