Blondi tuli taloon

Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on ehdotonta. Näin väitetään, mutta en suostu uskomaan sitä.

Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on ehdotonta. Näin väitetään, mutta en suostu uskomaan sitä. Moni vanhempi ei pidä lapsestaan. Jos vanhemman rakkaus olisi niin jaloa kuin uskotaan, maailma olisi toisenlainen: huostaanottoja ja hyväksikäyttöjä ei olisi.
No pidänkö minä sitten lapsestani? En tiedä, koska en vielä tunne häntä. Toisten lapsista en ole ikinä tykännyt. Ne ovat olleet yhdentekeviä metelöitsijöitä, keskeneräisiä aikuisia. Omaani kohtaan olen viime aikoina alkanut tuntea pakahduttavaa rakkautta. Tunne yllätti itsenikin. Se, mitä ihmiset kutsuvat rakkaudeksi, näkyy järjettömänä pelkona siitä, että jotain pahaa tapahtuisi.
Mutta mistä oikeastaan tiedän, tulenko pitämään lapsestani ihmisenä? Entä jos tyttäreni onkin isompana ärsyttävä tyyppi? Tyttäreni osaa sanoa vasta ”mamma” ja ”kakka”. Sanoja on vain kaksi, mutta olen käynyt hänen kanssaan syvällisempiä keskusteluja kuin aikuisten kera keskimäärin. Pitkästä aikaa tuntuu mielenkiintoiselta tutustua uuteen ihmiseen.
Jos lapsia on useampi, tykkää vanhempi yleensä eniten siitä itseään muistuttavasta. Mikäli takana on avioero, voivat ex-puolison piirteet lapsessa ärsyttää salaa.
Olin jo pienenä varma, että vanhempani pitivät enemmän veljestäni. Veljeni oli urheilullinen, komea ja jäntevä. Itse olin pulska vätys, estynyt ja epämiehekäs itkupilli. Maaseudulla kasvanut äitini ei hyväksynyt tällaista miehen mallia. ”Olisit nyt edes vähän sporttisempi, niin tytöt tykkäävät.” Kyse ei tietenkään ollut rakkaudettomuudesta. Minun kanssani oli ehkä vain hankala puhua mistään, koska olin niin kummallinen. Ja kummallinenhan on meistä usein yhtä kuin huono. Äitimyytin mukaan vanhemmat rakastavat juuri heikkoja lapsia, mutta valitettavasti luonto toimii päinvastoin. On olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan äiti hylkää todennäköisemmin kehitysvammaisen kuin terveen lapsen.

Kaverillani on kaksi poikaa, joista toinen on rauhallisempi ja toinen villimpi. Kysyin häneltä kerran, kumman pojista hän pelastaisi palavasta talosta, jos saisi ottaa mukaansa vain toisen. Ystäväni myönsi pelastavansa rauhallisemman tapauksen. Tämä lapsi on enemmän isänsä tyyppinen. Mehän helposti pidämme ihmisistä, jotka ovat kaltaisiamme. Pidämme myös niistä, joiksi haluaisimme tulla. Jehovan todistajien lahkosta lähteneitä lapsia eivät vanhemmat aina edes moikkaa kadulla. Tätä selitetään rakkaudella, mutta totta kai
Ehdotonta rakkautta?vanhempia vain ärsyttää se, että lapset eivät olekaan heidän arvojensa jatkeita.
Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-Aho kirjoitti keväällä Hesarissa kauniisti kolmesta lapsestaan. Hän ei voisi kuvitella sellaista hirmutekoa, johon ei olisi lastensa puolesta valmis. Halla-Aho kertoi, että lapset ovat aina hänen lapsiaan, tekisivätpä he mitä tahansa. Esimerkiksi Jokelan kaltaisten tekojen jälkeen jotkut vaativat ampujien vanhemmilta lastensa ”kiroamista”. Siihen vanhemmat eivät pystyneet. Minusta halla-aholainen linja on terveempi kuin Jehovan todistajien linja. Itse en tiedä rakkaudesta tarpeeksi. En myöskään tiedä, olisinko valmis hyväksymään mitä vain.

Sanotaan, että viha on sukua rakkaudelle. Yllättävän monet vanhemmat ovat kateellisia lapsilleen. Kun itse vanhenee ja kuolema lähestyy, tuntuu jälkeläisten elämä kadehdittavalta. Rupsahtava äiti voi kadehtia kaunista tytärtään ja lihonut isä poikansa nuorta vaimoa. Suuret ikäluokat ovat rikastuneet, mutta se on vaatinut monelta elämänikäisen uran vastenmielisessä työpaikassa. Meillä 1970- ja 1980-luvuilla syntyneillä elämä on epävarmuudesta huolimatta helpompaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Olemme syntyneet toteuttamaan itseämme ja esittämään maailmalle vaatimuksia.

Toinen ääripää ovat lapsillaan leuhkijat, jotka kertovat pitkästyneille työkavereilleen lastensa huippuarvosanoista huippuyliopistoissa. Samalla vanhemmat kehuvat salaa myös itseään. Lapsihan on meidän jatkeemme. Juuri siksi pojan homous on kamala asia monelle isälle. Sitä on siis vähän hintti itsekin. Onneksi nykymaailma sallii jo monenlaisia miehen malleja.

No, tulenko sitten pitämään lapsestani? Varmasti, koska hän on kuitenkin geeniperimältään puolet minusta. Hän näyttääkin, raukka, ihan minulta. Ja sen toisen puolen geeneistä olen vapaaehtoisesti valinnut. Olen varma, että tyttäreni kapinoi teini-iässä ryhtymällä kiihkeäksi mormoniksi. Yritän tyrkyttää hänelle viinaa, tupakkaa ja kortsuja, mutta hän käyttäytyykin ilkeyttään kunnollisesti. Olen päättänyt, että tervehdin häntä kadulla silti.

Tuomas Enbuske on 31-vuotias helsinkiläinen toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat avovaimo ja reilun vuoden vanha Elaisa-tytär.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 6/2010.

Oman tai kummilapsen lahja vielä hankkimatta? Nappaa tästä parhaat ideat!

1. Klassikkosäästölipas. Norsulipas tuli markkinoille jo vuonna 1975 mutta sopii edelleen lastenhuoneen sisustukseen. Palaset-lipas, 5 e (pieni) ja 21 e (iso), MK-Tresmer.

2. Taaperokeinu. Sisäkäyttöön tarkoitetussa taaperokeinussa pääsee kiikkumaan, kun ikää on vähintään kolme kuukautta ja korkeintaan kolme vuotta, 269 e, Lillagunga.

3. Pussilakanasetti. Hyvät unenlahjat pakettiin? Pussilakanasetti 27,90 e (vauvan koko) ja 36,90 e (lasten koko), Familon.

4. Soiva kuvakirja. Papu ja ystävät tekevät matkaa kuka mönkien, kuka kipitellen tai sujuvasti soutaen. Ääninappeja painelemalla selviää, millaista ääntä kukin pitää. Minne matka, pikku Papu? 15 e, Tammi (2017).

5. Suloinen tyynyliina. Lasketaan lamp… ei kun pupuja! Tyynynpäällinen, 29 e, Mini Rodini Rabbit.

6. Sukat. Niitä ei ole koskaan liikaa! Klassikkoraitaa ja kolme väriä, koot 25–33, 5,50 e/pari, Marimekko Verna.

7. Reppu. Tyylikkäässä pikkurepussa ilakoivat Peppi Pitkätossu ja Herra Tossavainen, 32,90 e, Ellos.

8. Pehmoista ylle. Suomalaismerkin collegehaalari on valmistettu luomupuuvillasta. Kuvan kuosi Smudge. Milan-jumpsuit, koot 50 –104 cm, 47 e, Blaa.

9. Luukkukirja. Hauska luukkukirja vastaa, kun kakka herättää kysymyksiä. Tutki! Kakkaa. Oppi & ilo, 10 e (2017)

10. Talviasuste. Merinovillapipon puuvillavuori ei kutita. Viisi väriä, kuvassa Burgundy. Koot 0–5-v., 36,90 e, Metsola.

11. Juomapullo. Korkki hohtaa pimeässä, joten aikuisen ei (ehkä) tarvitse herätä etsimään pulloa yöaikaan, 20 e Sigg Little Pirates. Kahva 8 e.

12. Tossut. Erittäin pehmeät tossut ovat konepestävät, ja niissä on pitävä ja ilmastoitu kumipohja. Koot 18–25, 27 e, Collegien.

13. Lorukirja. Lapsi pääsee leikittelemään sanoilla ja oivaltamaan uutta eläimistä. Jännät hännät, 16 e, Lasten Keskus (2017).

14. Kylpypyyhe. Luomupuuvillaisessa huppupyyhkeessä kelpaa kuivatella, 40 e, Augusta Towel Rabbit Dumbo Grey.

15. Klassikkoreppu. Miniversio on tilaihme, joka palvelee myös hoitolaukkuna. Kuvan uutuusväri on Royal Blue & Pinstripe Pattern, 79 e, Fjällräven Kånken Mini.

16. Kuvakirja. Opettavainen tarina kertoo yllätystä valmistelevasta Herra Pandasta ja hänen kärsivällisestä ystävästään pingviinistä. Kirjassa on hurmaavat, isot kuvat. Herra Panda leipoo, 15 e, Otava (2017)

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 11/17.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

”Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen”, Essi Pöysti kertoo.

Missinä tutuksi tullut Essi Pöysti, 30, ja hänen miehensä, ex-koripalloillija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet kolmannen lapsen. Ville Mäkäläinen kertoi vauvan syntymästä Facebookissa lauantaina, jonka perään Essi Pöysti julkaisi tulokkaasta suloisen Instagram-kuvan.

”Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään”, postauksessa lukee.

Essillä ja Villellä on ennestään kaksi lasta, Armi, 2, ja kaksi vuotta vanhempi Aaro. Helmikuussa 2015 syntyneen Armin synnytys eteni niin vauhdilla, että tyttö syntyi yllättäen eteiseen.

Essi kertoi kotisynnytyksestään Meidän Perheen jutussa keväällä 2015.

Essi oli vanhempiensa luona, kun synnytys käynnistyi, ja joutui pyytämään isäänsä soittamaan hätäkeskukseen.

– Hätäkeskuksesta neuvottiin, ettei saa ponnistaa. Koeta nyt siinä olla ponnistamatta.

”Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin.”

Kun ambulanssi saapui kahdeksan minuuttia myöhemmin neljältä yöllä, vauvan pää näkyi jo. Syntyi terve tyttö – 3670 g ja 51 cm.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi kertoo.

Pariskunta ehti toivoa kolmatta lasta pitkään. Odotusta varjosti pelko keskenmenosta.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa, Essi kirjoitti Instagramissa aiemmin syksyllä. Asiasta kertoi Me Naiset.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.