Sami Minkkinen haluaa rohkaista tytärtään olemaan omaa mieltä, ei samaa.

"Junamatkalla tyttäreni lauleli Jyväskylästä Tampereelle. En pyytänyt olemaan hiljaa, vaikka vieressä olevat katselivatkin meitä.

Ajattelin, että onpa mahtavaa, kun lapsi uskaltaa laulaa ja rikkoa hiljaisuutta. Itse asustelin koko lapsuuteni hiljaisuuden sisällä.

Olin liian kiltti ja pelokas poika. Annoin karkkipäivinä puolet suklaapatukoista äidille ja isälle, vaikka he eivät edes pitäneet suklaasta. Istuin joka ilta puoli kuudelta yöpuvussa television edessä odottamassa Pikku Kakkosta, enkä mennyt enää ulos.

Ei kukaan käskenyt, keksin säännöt itse. Se oli minun tapani saada arki pysymään kasassa. Jos ei muuten kehuttu ja huomattu, huomattiinpa ainakin kiltteys.

En kasvata lastani varta vasten kiltiksi. Vääränlainen kiltteys on omien toiveiden hukkaamista. Olen itse joutunut aikuisena opettelemaan itsekkyyttä. Pelkään, että lapsestani tulisi onneton, jos hän olisi liian kiltti. Rohkeana pärjää paremmin.

Tyttäreni on nyt yhdeksänvuotias. Kyselen häneltä paljon: Millaista koulussa oli? Mitä teit kavereiden kanssa? Yritän saada keskustelua arkisista asioista, koska silloin tulee usein sanoneeksi jotain isompaakin. Toiveita ja pelkoja. Haluan rohkaista häntä olemaan omaa mieltään.

Uskon, että saan kannustamalla aikaan parempaa kuin vaatimalla. Ilahdun, jos lapsi alkaa tehdä asioita, joista on sanonut, ettei osaa. Kävelyttää vaikka koiraa siitä huolimatta, ettei se aina tottele. Kun jaksan sanoa, että pystyt kyllä, hentoon tyttöön alkaa tulla jämäkkyyttä.

Voi sitä ilmettä, kun hän sitten onnistuu komennossaan ja koira kulkee vetämättä vierellä!

Tytär asuu vuorotellen minun ja äitinsä luona. Jos olisimme lapsen kanssa aina yhdessä, olisin ehkä tiukempi. En laittaisi tahnaa tyttäreni hammasharjaan valmiiksi. Nyt on pelkästään ihanaa puristaa tahnaa tuubista.

Ikävä iskee, kun näen lapsen sängyssä pelkät pehmolelut.

Kahden kodin lapsilla on varmasti taipumus yrittää miellyttää molempia vanhempiaan, ja se aiheuttaa välillä ristiaallokkoa lapsen sisällä. Yritän olla erityisen tarkka, että annan lapseni tuntea vapaasti ikävää äitiä kohtaan.

Kaipaan lastani, kun olemme erossa. Pahin ikävä iskee, kun näen lapsen sängyssä pelkät pehmolelut. Kun katan lautaset vain kahdelle aikuiselle. Kun avaan vessan peilikaapin, enkä otakaan sieltä tyttären hammasharjaa.

Itken aina, kun palautan tyttären äidilleen pidemmän yhteisen ajan jälkeen. Kun hän pamauttaa auton oven perässään kiinni, jää tyhjä olo.”

Meidän Perhe 12/15

Bloggaaja ja autonkuljettaja Sami Minkkinen asuu vaimonsa kanssa Tampereella. Hänellä on edellisestä liitostaan 9-vuotias tytär. Lue Samin blogi vauva.fi/havaintojaparisuhteesta.

Vierailija

Bloggaaja Sami Minkkinen: ”En kasvata lastani kiltiksi”

Sami, sun jutut on yleisesti ottaen ihania ja tykkään niistä facessa ja blogissa. Mutta teepä lapsellesi palvelus ja opeta häntä kunnioittamaan muita ihmisiä, esim. sanoalla, että hei, laulaminen junassa saattaa häiritä jos joku haluaa vaikka nukkua tai tehdä töitä. Että lauletaan sitten omassa autossa vaikka yhdessä ja lujaa. Omaa mieltä saa ja pitää olla, mutta muiden kunnioittaminen ei ole oma mielipde -asia. Lapsesta kannattaa kasvattaa empaattinen, kunnioittava ja omilla aivoillaan...
Lue kommentti
Vierailija

Bloggaaja Sami Minkkinen: ”En kasvata lastani kiltiksi”

Juuri näin. Kasvatatetaan tieten tahtoen nenäkkäitä ja itsekkäitä lapsia, joiden kanssa opettajat joutuvat taistelemaan koulussa. Vanhemmat sitten puolustelevat kynsin hampain näitä kersojaan, kun yrittää laittaa heitä ruotuun. Busseissa metrossa saa kärsiä näiden pienten terroristien häiriköinnistä väsyneenä työmatkalla. Mistä lahtien kiltteydestä on tullut pahe? Toivottavasti äiti on isää viisaampi ja opettaa lapsen tavoille kunnioittamaan muita ihmisiä.
Lue kommentti

Kalapuikoista tulee minulle vieläkin mieleen äitiysvapaa. Niiden äärellä käytiin monta tärkeää keskustelua.

Pian siellä. Tuon kalapuikkoja!

Ystävän viesti pelastaa päivän. Minä ja vauva saamme seuraa.

Äitiysvapaalla on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kepeältä. Vaunukoppaan mahtuu tämä kaikki uusi ja ihana, ja päiväkahvi maistuu poikkeukselliselta vapaudelta. Sitten on niitä päiviä, jolloin väsymys harmauttaa mielen, ja koko maailma kutistuu kahvikuppiakin pienemmäksi.

Äitiystävälle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä.

On helppo sanoa, mikä äitiystävässä on kullan­arvoista: hän tietää tunteen. Hänelle voi avata oven yöpuvussa, ilman että on siivonnut tai laittanut ripsiväriä. Hän selättää ihan samaa sekamelskaa ja valvottuja öitä.

Toisilla on hätäkahvit, minulla ja ystävälläni oli kalapuikot. Hänen pakastimestaan niitä löytyi aina, minä puolestani taioin lautasille lisukkeet. Keittiönpöydässä jaoimme vauvojen vaiheet, puimme parisuhteen senhetkistä tolaa ja pohdimme, mitä töihin paluu toisi tullessaan.

Näinä iltapäivinä kello ei pysähtynyt kuten niin usein kaksin vauvan kanssa.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan.

Kotona ollessa moni asia tuntuu arkisemmalta kuin onkaan. Jälkeenpäin kaipaan montaa asiaa, kuten sitä, että oli aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Tiesin tarkalleen, mitä heille kuului.

Samanlaista mahdollisuutta istahtaa alas, kysyä ja kuunnella, löytää harvoin, kun koko kaveripiiri tempoilee ruuhkavuosissaan. Käyttöä olisi jopa niille hitaasti kuluville tunneille.

Kirjoitus on Vauva-lehden 8/2018 pääkirjoitus.

Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.