Kuva: Antti Hämäläinen
Kuva: Antti Hämäläinen

Kun Arman Alizad oli lapsi, aseet ja ammukset kiehtoivat – mutta silti hän pelkäsi pimeää. Tyttärensä hän haluaa opettaa keskustelemaan peloista.

1. Pelko voi olla myös hyvä asia.

Isänä oleminen on vaikuttanut paljon minuun, työhöni ja tapaani tarkastella asioita. Haluan opettaa lapsilleni pelkojen voittamista. Kotona puhumme pelottavista asioista avoimesti, ja vahvistan lasten uskoa hyvään tarinoilla.

Jos joku asia pelottaa tyttäriäni, pyrimme aina miettimään yhdessä, mikä pelottaa ja onko syy todellinen. Pelot pitää kohdata ja niiden kanssa täytyy voida keskustella. Asiat saavat pelottaa, mutta on eri asia antaa pelon haitata elämää.

Hyvällä tavalla ymmärrettynä pelko on kunnioitusta sellaisia asioita kohtaan, jotka ovat isompia kuin itse on. Kunnioituksen kautta voi oppia ymmärtämään itseään ja tilannetta kokonaisuutena paremmin.

2. Pelko on monimutkaista, sitä pitää ymmärtää.

Olen aina ollut jakautunut rohkeuden ja itsetunnon suhteen. Lapsena minua houkuttelivat vaaralliset asiat, ja saatoin kiivetä mihin vain ilman pelkoa. Ennen kuin Iranissa tuli vuonna 1979 vallankumous, kaduilla oli partioita ja ammuskelua. Aseet ja ammukset kiehtoivat minua, ja rakastin lapsena tulta. Saatoin istua tunteja nuotiolla, mutta silti pelkäsin pimeää.

Olen ylpeä siitä, että lapseni ovat kilttejä, empaattisia ja rohkeita. Mietin usein, miten vahvoja omat vanhempani olivat. Ukkini oli paras kaverini, shakin opettaja, tarinoiden kertoja ja sankarihahmo. En tiedä, mitä lapseni puhuvat minusta 20 vuoden päästä, mutta mietin sitä paljon.

3. Sadut opettavat, että vaikeudet voi voittaa.

En niinkään lue kirjoja, mutta kerron ukkini tavoin tarinoita lapsilleni. Yleensä he valitsevat aiheen ja minä improvisoin.

Tarinoissani on klassisen sadun hyvän ja pahan asetelma. Niissä tyttäreni ovat sankareita, jotka taistelevat lohikäärmeitä vastaan ja yrittävät taivuttaa pahan hyvän puolelle.

Joskus tarinat ovat tosi jännittäviä ja saattavat jäädä kohtaan, jossa paha voittaa. Sellaisena ne jäävät päähän muhimaan. Luvassa on myöhemmin kuitenkin jatkotarina, ja lopulta kaikki muuttuu hyväksi.

Vauva 6–7/2016

Mitä lapsesi pelkää? Ja miten häntä rauhoitat? Kommentoi alle!

Arman Alizad on toimittaja ja tv-esiintyjä, tuottaja, luennoitsija, ennätysnuori suomalainen vaatturimestari ja kolmen tytön isä. Kaksi heistä on alle kouluikäisiä, vanhin juuri teini-ikäinen.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

Jos perheellämme olisi enemmän rahaa käytössä, olisimme onnellisempia, kertoo 79 prosenttia Meidän Perheen rahakyselyyn vastanneista.

Raha mahdollistaa helpomman elämän. Voisi mennä ja tehdä laskematta, montako maitolitraa sillä rahalla saisi.

Noin 60 prosenttia vastaajista kuvailee kuitenkin perheensä taloudellista tilannetta hyväksi tai melko hyväksi. Epävarmuutta aiheuttaa eniten se, että kaikki mikä tulee, myös menee.

Vaikka perheet ovat 2000-luvulla vauraampia kuin koskaan ennen, raha ei silti tunnu riittävän.

”Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea."

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska tunnistaa ristiriidan.

– Elintason nousu lisää painetta, että pitää olla kaikkea. Esimerkiksi kännykät lapsille ovat uusia välttämättömyyksiä.

Yksi tällainen ”uusi välttämättömyys” on lapsille säästäminen.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo.

Eräs vastaaja kertoi kyselyssä näin:

Haluaisimme säästää lapsille. Emme uskalla luottaa, että opiskelijoille maksetaan tukia enää 15–20 vuoden päästä.

Aikuisten menoista tingitään ensimmäisenä, lasten harrastuksista viimeisenä.

– Etenkin äideille on tyypillistä, ettei kuluteta itseen, vaan laitetaan lapsi edelle.

”Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

”Tavallisen tiukka rahatilanne” otetaan lapsiperheissä Wilskan mukaan pääosin elämänvaiheeseen kuuluvana. Se, että lähipiirikin venyttää senttiä, voi jopa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Köyhyys ja pienituloisuus taas aiheuttavat henkistä stressiä, varsinkin jos ne jatkuvat pitkään.

Tutkimusten mukaan rahasta ei kanneta huolta, jos tilillä on puskurina muutaman kuukauden palkka. Mutta tuoko muhkeampi pankkitili mielenrauhan lisäksi onnea? Tiettyyn rajaan asti kyllä.

– Noin 70 000–80 000 euron käteen jääviin yhden ihmisen vuosituloihin saakka lisäraha kasvattaa onnellisuutta. Sen jälkeen ei.

 

Näin Meidän perheen lukijat kertoivat verkkokyselyssä:

Jos rahaa olisi enemmän...

  • Olisin huomattavasti vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Elämässä on tarpeeksi muitakin murheita ilman rahahuoliakin.
  • Olisi varaa laadukkaampaan ruokaan ja mahdollisuus käydä yksityisellä lääkärillä.
  • Ei tarvitsisi joka asian kohdalla miettiä, voiko ostaa vai ei.
  • Voisi ostaa parempikuntoisen talon eikä tarvitsisi remontoida niin paljon.
  • Voisi keskittyä elämiseen ja arkeen. Tietäisi, että saa kaiken mitä tarvitsee, saa syödä terveellisesti ja voi hankkia erilaisia elämyksiä matkailusta ulkona syömiseen.
  • Voisi vaikka ostaa lohta kaupasta useammin kuin kerran kuussa!
  • Voisin hoitaa lastamme kotona, kunnes hän on kaksivuotias.
  • Asuisimme tilavammin ja meillä olisi varaa palkata apua (esim. siivoja). Voisimme tehdä koko perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja. Elämä olisi huolettomampaa.
  • Pystyisimme säästämään, ja lapset saisivat joskus omat huoneet.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.