Ystävät katosivat vauvakuplaan ja äitikerhot tuntuivat vierailta, Anna Nummisto kirjoittaa.

”Istumme penkillä joen rannassa. On heinäkuu 2013 ja helle. Mieheni syöttää muutaman viikon ikäistä tytärtämme, ja turistit räpsivät kuvia Porvoon pastellinsävyisistä puutaloista.

Vauva-arki tuntuu epätodellisen helpolta. Tytär nukkuu suurimman osan päivästä, matkustaa tyytyväisenä autossa ja vaunuissa. Reissaamme koko kesän mökeillä ja sukulaisissa. Kaikki haluavat nähdä vauvan, ja totun siihen, että ympärillä on hälinää.

Kesän lopussa mies palaa töihin, ja minä alan järjestää ristiäisiä. Aavan ensimmäisen juhlan jälkeen pidän itseni kiireisenä suunnittelemalla matkaa New Yorkiin. Kun palaamme Suomeen, edessä on ensimmäinen joulumme perheenä. Loppiaisen jälkeen hulina päättyy.

Tulee arki – ja odottamaton tyhjyys.

Asumme pienessä kylässä neljänkymmenen kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta, sukulaisista ja ystävistämme. Matka ei ole pitkä, mutta yhtäkkiä Helsinki tuntuu olevan valovuosien päässä. Talvi on pimeä ja märkä.

Toppapuvut, lämpöpussit ja villakerrastot tekevät lähtemisestä helvettiä. Lapsi huutaa autossa kuumissaan. Minulla virtaa tuskanhiki. Puolivuotiaan raahaaminen toppavaatteissa on kamalinta mitä tiedän.

Lakkaamme lähtemästä mihinkään. Mies käy töissä, minä pyörin lapsen kanssa kotona. Päiväuniajat käytän tehokkaasti siivoamiseen. Imuroin ja moppaan päivittäin.

Jynssään kylpyhuoneen kaakelinsaumat ja järjestän kaapit kuukauden aikana useammin kuin elämäni aikana yhteensä. Saattaa kulua useita päiviä ilman, että puhun kenenkään muun aikuisen kuin mieheni kanssa.

Kaipaan kipeästi aikuiskontakteja. Tajuan, etten ole niitä äitejä, jotka viihtyvät koko päivän sängyssä vauvaa imettäen ja loruillen.

Muutama hyvä ystäväni on äitiyslomalla samaan aikaan. Harvat tapaamisemme ovat kaoottisia. Vauvat huutavat ja vaativat huomiota vuorotellen. Ajatus ei pysy kasassa minuuttiakaan, keskustelun seuraaminen on mahdotonta.

Eteisessä naurahtelemme vaivaantuneina: No, tää oli nyt taas tällaista. Ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.

Puhelimessa puhuminen on lähes yhtä toivotonta. Vauvojen päiväuniajat eivät osu yksiin. Iltaisin minä ja ystäväni olemme niin väsyneitä, ettemme jaksa jutella. Soittelemme viikkokausia ristiin ja podemme huonoa omatuntoa, kun emme kykene vastaamaan toistemme puheluihin.

Tapaan ystäviäni harvoin ilman vauvoja. Ensimmäistä illanviettoa suunnittelemme pitkään, ja odotan sitä enemmän kuin kehtaan myöntää. Olen kaivannut kiireettömiä keskusteluja viinilasin äärellä. Sovin ystäväni kanssa treffit trendikkääseen sushiravintolaan.

Ravintolassa ystäväni vilkuilee puhelintaan ja selittää, että hänen on pakko tarkistaa, miten kotona pärjäillään. Pikaisen ruokailun jälkeen hän kysyy anteeksipyytävän näköisenä haittaako minua, jos lähdetään jo kotiin.

Esitän ymmärtäväistä, vaikka kihisen kiukusta. Kotona mietin, olenko huono äiti, kun en stressaa siitä, miten mies pärjää kotona vauvan kanssa. Totta kai hän pärjää, hänhän on Aavan isä.

Olen väsynyt ja yksinäinen. Keskityn entistä tiukemmin kotitöihin. Päivät noudattavat samaa kaavaa, joka huipentuu siihen, kun mies palaa töistä. Kuunneltuani koko päivän vauvan lähinnä pitkistä vokaaleista koostuvia kiljahduksia en malta odottaa kahden aikuisen järkevää keskustelua.

Kun mies astuu ovesta, aloitan maanisen räpätyksen päivän tapahtumista. Hän murahtelee vastaukseksi ja pakenee suihkuun tai päiväunille.

Loukkaannun, koska hän ei jaksa keskustella kanssani. Viimein mies saa sanotuksi, että hän kokee puheripulini hyökkäävänä. Hän selittää haluavansa työpäivän jälkeen nauttia hetken hiljaisuudesta.

Minä puolestani yritän saada miehen ymmärtämään, että kaipaan seuraa. Hänellä on työkaverinsa, minulla vauva. Haluan puhua aikuisen kanssa.
– Onhan tuolla piha mammoja täynnä, mies ärähtää.
– Mene sinne.

Pihalla kokoontuu aamupäivisin lauma minulle mystisiä olentoja, joita vakoilen salaa ikkunasta. Reippaat hiekkalaatikkoäidit näyttävät viihtyvän taloyhtiön leikkipaikalla säässä kuin säässä. He puuhastelevat lastensa kanssa iloisesti hymyillen, Sorelit jalassa ja heijastimet heiluen.

Yritän ujuttaa hiekkalaatikolla hengailun päivärytmiimme. Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi kököttäessäni laatikon reunalla lapsen lapioidessa hiekkaa housuillensa. Tytär tuijottaa minua hämmentyneenä, kun hoen hermostuneesti tule hyvä kakku.

Juttelen kömpelösti toisen äidin kanssa lastenvaatteiden hinnoista. Suurimman osan ajasta räplään puhelinta ahdistuneena. Huokaisen helpotuksesta, kun Aava osoittaa olevansa yhtä kiinnostunut hiekkaleikeistä kuin minä.

Keväällä sama naapurirapun äiti pysäyttää minut pihallamme ja kutsuu meidät mukaan vauvakerhoon. Yritän paeta selittämällä Aavan olevan kovin aamu-uninen. Se pitää osittain paikkansa: monena aamuna keittelemme vasta puuroa, kun toiset jo suunnistavat perhekerhoihin.

Naapuri kehottaa nappaamaan vauvan kainaloon ja syömään aamupalan kerhossa. Kotioveltamme on kerhohuoneelle matkaa sata metriä, joten selitykset alkavat olla vähissä.

Enkä ymmärrä itsekään, miksi kutsu tuntuu ahdistavalta.

Ajatuksissani muut äidit ovat imetyksestä ja kantoliinoista hössöttäviä supermutseja, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Koen olevani outolintu, sillä minulla ei ole tiukkaa mielipidettä täysimetyksestä tai perhepedistä. Tyttäremme sai pullomaitoa jo laitoksella, omassa sängyssään hän on nukkunut aina.

Minua ei selvästikään ole luotu kotiäidiksi. En haaveile pikkukakkosista ja -kolmosista. Kaipaan töihin ja olen lopen kyllästynyt teeskentelemään, että erityisesti nauttisin lapsen kanssa kotona olemisesta.

Kaikki muut kuitenkin tuntuvat nauttivan: vanhempainvapaalta töihin palanneet ystäväni julistavat kuorossa, kuinka haluaisivat olla vielä lasten kanssa kotona.

Olen nähnyt järkevienkin ystävieni muuttuvan vauvauinnista ja kestovaipoista hössöttäviksi superäideiksi. Miksi kerhon äidit olisivat erilaisia?

Pelkään, että kerhossa joudun tuntemattomien, äitiyden elämäntehtäväkseen kokevien yliolentojen arvostelun kohteeksi. Minun arkista jaksamistani auttaisi kerho, jossa voisin ilman häpeää myöntää äitiyden olevan välillä ihan kamalaa.

Muutun pahantuuliseksi ja katkeraksi, koska tunnen jämähtäneeni kotiin. Ajantajuni sekoaa ja huomaan selittäväni vuosi sitten tapahtuneita asioita kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Kyttään kateellisena mieheni menoja ja marisen hänen kuntosalikäynneistään.

Tajuan, että tarvitsen itse harrastuksen, jossa voin olla vain minä. Minun on saatava muuta ajateltavaa kuin lapsenhoito ja kotityöt.

Aloitan monen vuoden tauon jälkeen ratsastuksen. Tallilla on ihanaa. Hevosen kanssa puuhatessani en mieti lastani tai miestäni. Kehityn ratsastajana ja voin paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Pitkästä aikaa tunnen olevani innostunut.

Tallilla tapaan äitejä, jotka ajattelevat kuten minä. Hekin tulevat tallille nautiskelemaan omasta ajasta ja puhumaan hevosista – eivät imetyksen lopettamisesta, kestovaipoista tai hampaiden puhkeamisesta.

Alan ymmärtää, ettei äitiyttä ole vain yhtä oikeanlaista.

Tulee kesä, ja vien tyttären tallille katsomaan vuokrahevostani.

Aava täyttää vuoden eikä ole enää vauva. Hän oppii kävelemään ja puhumaan. Liikkuminen helpottuu, kun lyhyillä matkoilla ei tarvitse enää rattaita. Kurapuvut vaihtuvat shortseihin ja t-paitaan.

Samaan aikaan myös ystävien vauvakuplat puhkeavat. Puhelin alkaa taas soida, ja siihen on aikaa vastata sillä aikaa, kun lapsi katsoo Muumeja tai harjoittelee sormiruokailua.

Sovin ystävieni kanssa uusia tapaamisia ilman lapsia. Tapaamisia, joista pidetään kiinni, vaikka lapsella olisikin kiukkupäivä.

Sitten tutustun tallilla äitiin, jonka kanssa ajatukset tuntuvat kohtaavan. Kun puhe kääntyy perhekerhoihin, paljastan hänelle ennakkoasenteeni muita kerhoäitejä kohtaan.

Hän purskahtaa nauruun ja kertoo monen tallilta tutun äidin käyvän kerhossa. Naiset, joiden kanssa olen jutellut hevosista, ovat pelkäämiäni kerhoäitejä ja supermutseja.

Tämä äiti pyytää minua ja tytärtäni mukaan kerhoon. Enää en keksi yhtään syytä, miksi emme menisi.”

Vierailija

Äitiyslomalla yksinäinen: "En kuulunut kenenkään kerhoon"

Minusta olisi mukavaa tutustua perhekerhossa muihin äiteihin, oma 1 vuotiaani kun ei vielä muiden lapsien seurasta niin ymmärrä, eikä heistä leikkikaveria kaipaa. Ihmettelen kuitenkin kerhon väkeä, josta kukaan ei oiken edes tervehdi, rohkeimmat mutisevat hein takaisin. Suurin osa tuijottaa lapsiaan ja leikkii omien lastensa kanssa. Osa tulee juttelemaan vain kaverinsa kanssa, pesiydytään jonnekin nurkkaan juttelemaan ja käännetään muille selkä. Kyse on mll perhekahvilasta, jossa pitäisi olla...
Lue kommentti
Vierailija

Äitiyslomalla yksinäinen: "En kuulunut kenenkään kerhoon"

Kirjoitus muistutti hyvin paljon omia kokemuksiani äitiysloman ajoilta. Minäkin olin todella ahdistunut ja yksinäinen monta kuukautta, kunnes naapurin rohkaisemana menin perhekerhoon. Se olikin positiivinen kokemus, kerhoäidit eivät olleet mitään supermammoja eikä siellä koskaan puhuttu imettämisestä tai kantoliinoista. Minä ja lapseni viihdyimme kerhossa todella hyvin ja saimme ihania ystäviä. Mutta asiat muuttuivat, kun muutimme toiseen kaupunkiin lapseni ollessa 1,5 vuotias. Sain todeta,...
Lue kommentti

Heiluta, töni ja tutki. Tukesin ylitarkastaja neuvoo, mihin vaunuostoksilla kannattaa kiinnittää huomiota.

Vaunuostoksilla on helppo hurahtaa: ihana kuosi, vau miten ketterät, onpa kepeät kääntää! Käyttömukavuuden ja tyylin lisäksi on fiksua tarkistaa tärkeimmät turvallisuuteen liittyvät ominaisuudet.

Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja -lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset. EU-säädöksiä tuntemattakin voi kuitenkin tehdä hyviä valintoja.

Hinta ei suoraan takaa laatua. Myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä häikkää.

Kovin halpa on harvoin paras, ja se pätee myös vaunuihin ja rattaisiin. Silti korkea hinta ei aina suoraan takaa laatua.

– Jos kokonaisuudessa on vaikkapa vaunukoppa, rattaat ja turvakaukalo sekä valtavasti lisäosia ja hyvin matala hinta, niin kyllä se vähän epäilyttää, mistä on valmistuskustannuksissa säästetty, Merenkivi sanoo.

– Toisaalta myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä jotakin häikkää.

Suomessa myytävistä malleista pitäisi löytyä eurooppalaisen standardin numero EN 1888. Merenkivi neuvoo lisäksi 7 asiaa, jotka kannattaa vaunuja tai rattaita hankkiessa tarkistaa.

Video on kuvattu A-T Lastenturvan osastolla Lapsimessuilla. Kuvatuissa tuotteissa ei tiedetä olevan puutteita. Nämä tuotteet eivät ole mukana Tukesin virallisessa testissä.
  1. Heijaa vaunuja sivuttain. Jos sivuttaisliike on kovin suuri, rattaat eivät ehkä ole tukevat esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.
  2. Tarkista vaunukopan laidan korkeus. Joskus vaunukoppa on niin siro, että laita jää matalaksi. Alle 80 senttimetriä pitkässä kopassa laidan tulee olla keskikohdasta vähintään 15 senttimetriä korkea ja muualla 10 senttimetriä. Pidemmässä kopassa vastaavat luvut ovat 18 senttimetriä keskellä ja muualla 13 senttimetriä. Katso kopan kokoa myös sillä silmällä, mahtuuko vauva pötköttämään siinä toppavaatteissa. Kopasta siirrytään rattaisiin viimeistään silloin, kun lapsi osaa istua. Huomaa myös, että kopassa ei saa olla valjaita, mutta istuvalle lapselle tarkoitetussa ratasosassa valjaat pitää olla.
  3. Kokeile jarrun toimivuus, miltä sen käyttö tuntuu? Lukitse renkaat aina, kun vauva on paikallaan olevissa vaunuissa.
  4. Onko pieniä koloja? Kokeile sormin, jääkö rungon rakenteiden väliin koloja, joihin pienen lapsen sormi voisi jäädä puristuksiin.
  5. Irtoaako osia tai onko pitkiä nauhoja? Nauhoissa on kuristumisriski. Vaunuista ei myöskään saa irrota neppareita, vetimiä tai koristeita, jotka vauva voisi saada suuhunsa ja tukehtua.
  6. Kuinka helposti kippaa? Paina työntöaisaa alemmas ja kokeile, kuinka helposti vaunut lähtevät kaatumaan. Huomaa, että painopiste on erilainen silloin, kun vaunuissa on lapsi makuuasennossa. Myös työntöaisassa roikkuva hoitolaukku vaikuttaa – älä kasaa aisalle painoa!
  7. Riittääkö painoraja? Lapsen painolle asetettu raja on todellinen: sen yli ei saisi mennä, edes talvivarusteissa.

Testit näyttävät, että parantamisen varaa on

Lastenvaunujen turvallisuutta on testattu Tukesin omana projektina viimeksi vuonna 2011, jolloin kuudesta vaunusta vain yksi selvisi ilman huomautuksia. Vuonna 2014 Suomesta lähetettiin eurooppalaiseen ProSafe-projektiin neljät vaunut, joista kaikissa oli vähintään vähäisiä puutteita.

Testien perusteella myynnistä on poistettu malleja. Joitakin vaunuja on myös vedetty pois kuluttajilta turvallisuuspuutteiden takia. Tuoreimmassa yhteiseurooppalaisessa testissä huomattiin muun muassa huonosti toimivia jarruja, kiikkeryyttä, huonoa kestävyyttä, liian pitkiä nyörejä ja irtovia pikkuosia, koloja rakenteissa sekä puutteellisia merkintöjä.

Testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Ihan näin huono tilanne ei kokonaisuutena ole, koska testeihin valittiin tuotteita, joissa ounasteltiin olevan pulmia. Myös vaatimukset ovat korkeat: testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Parhaillaan Tukes on valmistelemassa lastenvaunuista uutta testausprojektia. Viralliset testit tehdään laboratoriossa Britanniassa.

Uuteen testiin on valittu seitsemät rattaat tai vaunut. Normaalista Tukesin käytännöstä poiketen kuluttajat ovat osallistuneet tuotteiden valintaan: Merenkivi on pyytänyt vinkkejä testattavista malleista Facebookin lastenvaunuryhmistä, jotta testiin päätyisi malleja, joita ostetaan paljon tai joissa on havaittu käytössä ongelmia.

– Tuotteita on tälläkin kerralla valittu myös riskiperusteisesti eli esimerkiksi merkin historian perusteella. Katsomme valmistajia, joiden tuotteissa olevista puutteista on tullut aiemmin ilmoituksia, Merenkivi kertoo.

Mukana on sekä hinnakkaampia että edullisempia merkkejä ja malleja. Tuloksia on luvassa loppuvuodesta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-hahmosta mieleisensä eläimen, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma koristaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.