Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Avioerojen riitatilanteissa auttaa uusi sovittelumalli.

Joka vuosi 30 000 suomalaislasta kokee vanhempiensa eron. Valtaosalla elämä asettuu uusiin uomiinsa hyvin, mutta osa vanhemmista ei pääse lastensa asioista sopuun. Käräjäoikeuksiin tulee vuosittain vireille noin 2000 uutta lasten huoltoa ja tapaamista koskevaa riitaa. Kukin oikeusjuttu voi koskea useampaa kuin yhtä lasta, ja pahimmillaan riitely kestää vuosia. Huoltokiistan keskellä elää siis useita tuhansia lapsia.

Oikeudenkäynti usein syventää vihanpitoa, kun kumpikin vanhempi korostaa toisen kelvottomuutta, jotta saisi omat vaatimuksensa läpi. Jos lähipiiriä kuullaan todistajina, kiista leviää sukujen väliseksi. Jokainen voi kuvitella, miltä se tuntuu riidan kohteena olevista lapsista.

Oikeusprosessin hitaus lisää piinaa. Sosiaalitoimen olosuhdeselvitystä joutuu odottamaan pahimmillaan 10 kuukautta. Päälle tulevat käräjäoikeuksien pitkät käsittelyajat. Lapselle se on kohtuuton aika elää katkerien vanhempien välissä. Kenen luona asun? Milloin tapaan toista vanhempaani?

Osassa käräjäoikeuksia on kokeiltu kolmen vuoden ajan uutta sovittelumallia, jossa riitaisten vanhempien välille yritetään virittää puheyhteys. Sovittelua vetää käräjä­tuomarin ja psykologin tai sosiaalityöntekijän muodostama työpari. Mukana voivat olla myös vanhempien lakimiehet, mutta he pysyttelevät istunnossa taustalla. Tarkoitus on auttaa vanhempia löytämään lasten kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

Yli 60 prosentissa jutuista vanhemmat saivat aikaan sovinnon muutamassa kuukaudessa. Asiantuntija-avusteinen huolto­riitojen sovittelu on tarkoitus saada vakituiseksi käytännöksi kaikkiin Suomen käräjäoikeuksiin. Kuulostaa miltei kummallisen hyvältä, kun lähtökohtana on kaksi vihan sokaisemaa vanhempaa.

Mitä sovittelussa tapahtuu?

Käräjätuomari Eeva Tikka Espoon käräjäoikeudesta:

"Olen istunut perheoikeusjuttuja käräjätuomarina parikymmentä vuotta. Olen usein tuntenut olevani voimaton ja aseeton. Prosessi kulkee määrätyllä tavalla, eivätkä erillisneuvottelut vanhempien kanssa ole mahdollisia. Vanhemman puolesta äänessä on usein asianajaja, enkä voi kysyä vanhemmilta suoraan, ovatko he miettineet asiaa tältä tai tuolta kantilta. Minun on tehtävä iso päätös joskus tietämättä, mitä kaikkea riidan taustalla on.

Sovittelussa pääsemme kysymään oikeita kysymyksiä. Mitkä ovat vanhempien todelliset huolenaiheet? Sovittelijat eivät ratkaise konfliktia vanhempien puolesta, vaan päämääränä on saada vanhempien välille sellainen luottamus, että he pystyvät sopimaan lastensa asioista itse.

Kipeä erokriisi saa vanhemman joskus unohtamaan lapsen näkökulman. On satuttavaa tulla petetyksi tai jätetyksi. Sitten pitäisi vielä antaa lapset sille toiselle, vaikka vain osaksi aikaa. Minun ja työparini tehtävä on auttaa vanhempia näkemään, että päättynyt parisuhde on yksi asia ja vanhemmuus toinen.

Sovittelussa kumpikin vanhempi saa kertoa näkökulmansa ja joutuu kuuntelemaan toista. Suuntaamme keskustelua niin, että vanhemmat muistaisivat lapsensa koko ajan. Mitään takuukysymyksiä ei ole, mutta yksi toimii melkein aina. Millainen lapsesi on? On hienoa nähdä, miten ihminen muuttuu, kun hän puhuu lapsestaan.

Sovittelu kestää yleensä koko päivän. Keskustelut ovat luottamuksellisia, kukin puhuu vuorollaan, tunteita saa näyttää, mutta keskeyttää ei saa. Usein vanhemmat kyräilevät ensin toisiaan, ja välillä tunteet kuumenevat. Yleensä lounastauon jälkeen tunnelma muuttuu ja pääsemme puhumaan käytännön järjestelyistä. Miten Kaisan kulkeminen olisi helpointa järjestää? Päivän päätteeksi tehdään usein määräaikainen koesopimus ja sovitaan uusi tapaaminen kolmen tai neljän kuukauden päähän. Siinä ajassa vanhemmat huomaavat, mikä toimii ja mikä ei.

Jos huomaamme, että osapuolista toinen on manipuloiva ja toinen alistuva, ohjaamme tapauksen oikeudenkäyntiin. Emme voi väittää, että huomaisimme kaikki persoonallisuushäiriöt, mutta kun istuu koko päivän saman pöydän ääressä, kyllä siinä jotain paljastuu. Muita sovittelun esteitä ovat vakavat päihde- tai mielenterveyden ongelmat. Emme voi vahvistaa sopimusta, joka on selvästi lapsen edun vastainen.”

Huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua valmistellut työryhmän vetäjä, käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltonen:

"Olisi parasta, jos eroriitojen kärjistyminen voitaisiin ehkäistä ennalta, mutta eroauttamisjärjestelmät toimivat vaihtelevasti. Riippuu paljolti kotikunnasta, millaista apua vanhempi saa.

Jos riitaa päädytään ratkomaan oikeudenkäynnissä, lasta ei useinkaan tueta sen aikana. Esimerkiksi perheneuvolat eivät yleensä aloita työskentelyä, jos vanhemmilla on riita kesken oikeudessa. Myös lastensuojelu on varovainen puuttumaan perheen asioihin, jos oikeudenkäynti on vireillä. Käytännössä se voi tarkoittaa, ettei kukaan ota vastuuta lapsen hyvinvoinnista. Perhe saattaa asioida tuomioistuimen, lastensuojelun, poliisin ja koulukuraattorin kanssa, mutta kukin toimii vain omalla sektorillaan eikä kukaan ota kokonaisvastuuta lapsen tilanteesta.

On selvää, ettei sovittelu ratkaise kaikkia ongelmia. Esimerkiksi jos vanhemmalla on vakava päihde- tai mielenterveysongelma, jota hän itse ei myönnä eikä hae siihen apua, neuvottelu ei ole oikea työkalu. Silloin on parasta, että tuomioistuin harkitsee oikeudenkäynnissä, mikä on lapsen edun mukainen ratkaisu.”

Psykologi ja oikeusministeriön huoltoriitasovitteluprojektin erityisasiantuntija Päivi Mäntylä-Karppinen:

Eroon liittyy joskus niin rankkoja tunteita, että ihan tavalliset hyvää tarkoittavat vanhemmat juuttuvat riitelemään lastaan vahingoittavalla tavalla. He jäävät jumiin riitaisuuden uralle, voittaja-häviäjäasetelman vangeiksi.

Toinen syy riitaan on se, että kumpikin vanhempi haluaisi jatkaa arkea lasten kanssa. Ei ole helppo kestää ajatusta, että menettää osan siitä. Riidasta luopuminen vaatii vanhemmilta suurta epäitsekkyyttä ja kykyä laittaa omat tunteensa syrjään.

Sovittelussa meidän asiantuntijoiden tehtävä on auttaa vanhempia eläytymään lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Miten minun lapseni tämän kaiken kokee? Mikä olisi hänen mielestään paras tapa ­ratkaista asia? Mitä hän tarvitsee voidakseen hyvin? Mitä lähemmäs konkretiaa keskustelussa päästään, sitä paremmin vanhempien silmät aukeavat.
Samalla vanhemman on pohdittava, mitä hän itse tarvitsee päästäkseen yli riidasta. Jos vanhemmalla on tinkimätön halu saada oma näkökulma läpi, sovittelu ei tuota tulosta. Tärkeintä on aito tahto löytää ratkaisu.”

Psykologi Kari Nieminen Helsingin perheneuvolasta:

"Minulle psykologina on ollut hyvin yllättävää, miten nopeasti lapset hyötyvät vanhempiensa sovusta. Jo koesopimuksen päätteeksi kolmen tai neljän kuukauden kuluttua monet vanhemmat kertovat, että lasten oireet, kuten itkuisuus, ahdistuneisuus tai käyttäytymisongelmat, ovat vähentyneet.

Kun vanhemmat riitelevät lapsesta, lapsen näkökulmasta se on hänen syynsä. Hänen on ­mahdotonta ymmärtää, että riidan todelliset syyt ovat aikuisten vastuulla, sillä riidalle on annettu hänen nimensä. Pahimmillaan lapsi kokee menettävänsä molemmat vanhempansa. On vaikea arvostaa myöskään sitä vanhempaa, joka on kulloinkin lähellä, jos hän puhuu pahaa toisesta vanhemmasta.

Pitkittynyt huoltoriita vaurioittaa lapsen luottamusta ihmissuhteisiin ja tulevaisuuteen. Riitely kuormittaa myös vanhempien jaksamista. Kotona on väsynyt ja hermostunut aikuinen.
Sovittelun avulla vanhemmat ovat löytäneet aidosti toimivia ratkaisuja lasta koskeviin käytäntöihin. Lapselle nopea apu on paras apu.”

Tilaajille
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?”  Kuva: Milka Alanen
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?” Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuoren resepti pikkulapsiajan vaaran vuosiin on tämä: pitkä isyysvapaa, oma jumppatauko ja megaleveä sänky. – Tiedämme, että elämme nyt vaikeinta aikaa.

Kolme pientä lasta, isä ja eteinen. Ile Uusivuori on viemässä lapsia puistoon. Esikoispojalla, 4, on sukka huonosti, keskimmäisellä haalari ja kolmen vuoden uhma, ja kaikilla pinnassa hiki.

Kun pojat ovat valmiita, Ile laittaa heidät rappukäytävään, koska...

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.