Vaikka äitiys tuntuisi aluksi vaikealta, sitä voi opetella vähitellen, tutkija, kolmen lapsen äiti Eija Sevón lohduttaa.

Miksi synnytykseni oli vaikea ja muiden helppo? Miksen onnistu imetyksessä, vaikka muut onnistuvat? Miksei lapseni nuku, vaikka muiden lapset nukkuvat?

Hyvän äitiyden paineet kasautuvat monen naisen harteille silloin, kun ensimmäinen lapsi syntyy.

Äitiys saattaa yllättää – se ei olekaan sellaista kuin kuvitteli. Rakkaus vauvaan ei leimahda hetkessä, unenpuute tekee olon itkuiseksi ja kärttyiseksi, omat ajatukset ja tavat toimia tuntuvat oudoilta ja vääriltä.

– Olen epäonnistunut ja huono äiti, moni vastasyntyneen äiti ajattelee. – En olekaan äitityyppiä, vaikka toivoin niin.

Äitiys on pitkä matka

Vaikka äitiys saattaa alussa tuntua vaikealta, sitä voi opetella rauhassa ja vähitellen, lohduttaa tutkijatohtori, kolmen lapsen äiti Eija Sevón Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta.

– Vauva-aika on vain yksi lyhyt vaihe äitiyden matkalla.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, millaista arki lapsen kanssa tulee olemaan. Siksi itseään ei pidä soimata, vaikkei toimisikaan niin kuin on alun perin kuvitellut.

– Omasta lapsuudesta saadut mallit vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme vanhempina. Emme voi tietää etukäteen, millaisia tunteita äidiksi tai isäksi tulo herättää.

Äitien paineita kasvattaa se, että varhaislapsuuden merkitystä korostetaan nykyään paljon.

– Ajattelemme, että jokin menee lapsen osalta peruuttamattomasti pieleen, jos hän ei saa pienenä täydellistä hoitoa, Sevón sanoo.

– Kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että olet lapsesi vanhempi hänen loppuelämänsä ajan. Voitte rakentaa suhdettanne päivittäin vahvemmaksi. Kokonaisuus ratkaisee.

Usko itseesi, tiedät parhaiten

Hyvä äiti on mielessämme edelleen uhrautuvainen, läsnä oleva ja lämmin. Hän huolehtii lapsestaan ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.

– Tämä ei ole mitenkään mahdollista, tutkija toteaa.

Jokainen nainen on erilainen, myös äitinä. Toinen tarvitsee enemmän unta, toinen vähemmän. Toinen kaipaa enemmän omaa aikaa, toinen vähemmän. Toinen on kärsivällisempi, toinen temperamenttisempi.

– Toivon, että kaikilla äideillä olisi voimaa ja uskoa tehdä äitiydestään omanlaisensa. Jokainen tietää itse parhaiten, mikä sopii itselle ja omalle perheelle.

Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin

Joka äidistä tuntuu joskus, ettei osaa eikä jaksa. Jos huonommuuden tunteet vievät ilon koko vanhemmuudesta, Sevón neuvoo puhumaan tunteista muille: ystävälle, puolisolle, omille vanhemmille. Jos lähipiiristä ei löydy kuuntelijaa, kannattaa kertoa tunteistaan neuvolassa tai soittaa auttavaan puhelimeen.

Omassa mielessä ongelmista kasvaa helposti suurempia kuin ne ovatkaan, eikä niihin tunnu löytyvän ratkaisua.

– Ulkopuolinen näkee tilanteen toisessa valossa ja voi löytää uusia näkökulmia.

Sevónin mukaan kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan omia raskaita tunteitaan yksin.

– Kenenkään elämä ei suju aina ruusuisesti. Kun jakaa kokemuksia muiden kanssa, voi kuulla tämän lohdullisen viestin. Se helpottaa ja auttaa jaksamaan.