Saatuani lapset illalla nukkumaan iskee usein syyllisyys: esikoiselle huutaminen kaduttaa ja murehdin sitä, että kuopus joutui taas leikkimään yksin lattialla eikä saanut olla tarpeeksi vuoro­vaikutuksessa äitinsä kanssa.

Olen 27-vuotias kahden lapsen äiti. Vanhempi lapsistamme on kohta 3-vuotias ja nuorempi 4 kk. Mieltäni on pitkään painanut riittämättömyyden tunne ja syyllisyys. Jo esikoisen vauva-aikana koin voimakasta syyllisyyttä siitä, etten seurustele riittävästi hänen kanssaan. Nyt kuopuksen synnyttyä syyllisyydentunteeni on vielä voimakkaampi, koska joudun jakamaan huomioni kahden lapsen kesken.

Vanhempi lapsemme on voimakas persoonallisuus, ja uhmaikä on ollut erittäin hankala. En aina­ jaksa kohdata uhmaa aikuismaisesti, vaan komennan huutamalla.­ En ole koskaan satuttanut lasta, mutta koen huutamisesta­ syyllisyyttä. Kuopus tuntuu usein jäävän toiseksi mukautuvan luonteensa­ takia. Hän tosin herättää minut jopa 10 kertaa yössä, joten kärsin jatkuvasta väsymyksestä.

En ole koskaan satuttanut lasta, mutta koen huutamisesta­ syyllisyyttä.

Objektiivisesti katsottuna ymmärrän, että perheemme näyttää normaalilta lapsiperheeltä, lapset ovat hyvin hoidettuja ja kehittyvät normaalisti. En kuitenkaan tiedä, miten pääsisin eroon tästä syyllisyyden tunteesta, joka kuluttaa huomattavasti voima­varojani. Syyllisyys liittyy nimenomaan vuorovaikutukseen lasten kanssa, kodin epäsiisteydestä tai vastaavasta en koe niin voimakasta syyllisyyttä.

Psykologi Essi Juvakka vastaa:

Haluan onnitella sinua siitä, että vaikka koet lähes kaikille äideille ja vanhemmille tyypillistä syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta, sotkuinen koti ja tekemättömät kotityöt eivät tuo sinulle paineita. Olet äitinä jo pitkällä.

Kuten itsekin sanot, te olette aivan tavallinen lapsiperhe. Samasta riittämättömyyden tunteesta kärsii lähes jokainen naapurinne. Asioista ei vain aina niin julkisesti puhuta hiekkalaatikolla – ainakaan repostellen.

Tilanne on perheessänne haastava, sillä lapset ovat erilaisia persoonia. Suosittelenkin, että huomioit rauhallisempaa kuopusta jatkossa vaikka 30 minuuttia päivässä ihan yksin ja yksilönä. Anna esikoisen leikkiä samaan aikaan omia leikkejään desibeleistä välittämättä.

Muista ottaa itsellesi myös omaa aikaa ainakin tunti päivässä.

Muista ottaa itsellesi myös omaa aikaa ainakin tunti päivässä. Lähde vaikka kävelylle, ystäviä tapaamaan. Oma kauppareissukin riittää hätätilanteessa. Olisi­ myös viisasta jakaa äiti- ja isäiltoja kerran viikossa. Vaikka keskiviikkoisin voisi­ vuoroviikoin olla toisella lapsella isäilta ja toisella äiti-ilta kello 17–19.­ Silloin voi mennä vain toisen lapsen kanssa puistoon, uimaan tai lukea satuja ja antaa jakamatonta huomiota.

Sinäkin olet hyvä äiti. Syyllisyys on myös terveellinen tunne, kunhan se ei kaada tai kuormita liikaa.

Huolehdi nyt joka päivä omasta jaksamisestasi, ettei kotonanne asu useampi kuin yksi tahtoikäinen. Kiukun keskellä on lapsellekin turvallista, ettei äiti heittäydy lapseksi, vaikka lapsi koettelee rajojaan kuinka paljon.

Suosittelen sinun lukevan myös kirjoittamani kirjan Omalla tavallani äiti (WSOY, 2000). Moni äiti on kirjan luettuaan saanut varmuutta omaan äitiyteensä ja ymmärtänyt olevansa itsekin ihan hyvä äiti.

Sinäkin olet hyvä äiti. Syyllisyys on myös terveellinen tunne, kunhan se ei kaada tai kuormita liikaa.