Saatuani lapset illalla nukkumaan iskee usein syyllisyys: esikoiselle huutaminen kaduttaa ja murehdin sitä, että kuopus joutui taas leikkimään yksin lattialla eikä saanut olla tarpeeksi vuoro­vaikutuksessa äitinsä kanssa.

Olen 27-vuotias kahden lapsen äiti. Vanhempi lapsistamme on kohta 3-vuotias ja nuorempi 4 kk. Mieltäni on pitkään painanut riittämättömyyden tunne ja syyllisyys. Jo esikoisen vauva-aikana koin voimakasta syyllisyyttä siitä, etten seurustele riittävästi hänen kanssaan. Nyt kuopuksen synnyttyä syyllisyydentunteeni on vielä voimakkaampi, koska joudun jakamaan huomioni kahden lapsen kesken.

Vanhempi lapsemme on voimakas persoonallisuus, ja uhmaikä on ollut erittäin hankala. En aina­ jaksa kohdata uhmaa aikuismaisesti, vaan komennan huutamalla.­ En ole koskaan satuttanut lasta, mutta koen huutamisesta­ syyllisyyttä. Kuopus tuntuu usein jäävän toiseksi mukautuvan luonteensa­ takia. Hän tosin herättää minut jopa 10 kertaa yössä, joten kärsin jatkuvasta väsymyksestä.

En ole koskaan satuttanut lasta, mutta koen huutamisesta­ syyllisyyttä.

Objektiivisesti katsottuna ymmärrän, että perheemme näyttää normaalilta lapsiperheeltä, lapset ovat hyvin hoidettuja ja kehittyvät normaalisti. En kuitenkaan tiedä, miten pääsisin eroon tästä syyllisyyden tunteesta, joka kuluttaa huomattavasti voima­varojani. Syyllisyys liittyy nimenomaan vuorovaikutukseen lasten kanssa, kodin epäsiisteydestä tai vastaavasta en koe niin voimakasta syyllisyyttä.

Psykologi Essi Juvakka vastaa:

Haluan onnitella sinua siitä, että vaikka koet lähes kaikille äideille ja vanhemmille tyypillistä syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta, sotkuinen koti ja tekemättömät kotityöt eivät tuo sinulle paineita. Olet äitinä jo pitkällä.

Kuten itsekin sanot, te olette aivan tavallinen lapsiperhe. Samasta riittämättömyyden tunteesta kärsii lähes jokainen naapurinne. Asioista ei vain aina niin julkisesti puhuta hiekkalaatikolla – ainakaan repostellen.

Tilanne on perheessänne haastava, sillä lapset ovat erilaisia persoonia. Suosittelenkin, että huomioit rauhallisempaa kuopusta jatkossa vaikka 30 minuuttia päivässä ihan yksin ja yksilönä. Anna esikoisen leikkiä samaan aikaan omia leikkejään desibeleistä välittämättä.

Muista ottaa itsellesi myös omaa aikaa ainakin tunti päivässä.

Muista ottaa itsellesi myös omaa aikaa ainakin tunti päivässä. Lähde vaikka kävelylle, ystäviä tapaamaan. Oma kauppareissukin riittää hätätilanteessa. Olisi­ myös viisasta jakaa äiti- ja isäiltoja kerran viikossa. Vaikka keskiviikkoisin voisi­ vuoroviikoin olla toisella lapsella isäilta ja toisella äiti-ilta kello 17–19.­ Silloin voi mennä vain toisen lapsen kanssa puistoon, uimaan tai lukea satuja ja antaa jakamatonta huomiota.

Sinäkin olet hyvä äiti. Syyllisyys on myös terveellinen tunne, kunhan se ei kaada tai kuormita liikaa.

Huolehdi nyt joka päivä omasta jaksamisestasi, ettei kotonanne asu useampi kuin yksi tahtoikäinen. Kiukun keskellä on lapsellekin turvallista, ettei äiti heittäydy lapseksi, vaikka lapsi koettelee rajojaan kuinka paljon.

Suosittelen sinun lukevan myös kirjoittamani kirjan Omalla tavallani äiti (WSOY, 2000). Moni äiti on kirjan luettuaan saanut varmuutta omaan äitiyteensä ja ymmärtänyt olevansa itsekin ihan hyvä äiti.

Sinäkin olet hyvä äiti. Syyllisyys on myös terveellinen tunne, kunhan se ei kaada tai kuormita liikaa.

 

Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström
Illat pimenevät mutta vauvalle paistaa aurinko. Kuva: Ninna Lindström

Saiko ystäväsi vauvan? Ilahduta pienokaista ja tuoreita vanhempia aurinkoisella hymynaamakortilla.

Näitä tarvitset:

  • keltaista kartonkia
  • muovisia tai pahvisia mehupillejä
  • yleisliimaa tai kuumaliimapistoolin .
  • Tee näin:

  1. Leikkaa kartongista kaksi ympyrää, halkaisijaltaan noin 10 senttimetriä. Pätki mehupillit noin 5 sentin pituisiksi palasiksi niin, että niitä on yhteensä 30–40 kappaletta. Liimaa pillit alimmaisen ympyrän reunaan siten, että reunan yli jää pilkistämään noin pari kolme senttiä.
  2. Jos haluat, että hymynaaman voi ripustaa, kiepauta nauhasta tai nyöristä lenkki ja liimaa se pahvin reunaan.
  3. Liimaa mehupillien päälle toinen kartonkiympyrä siten, että mehupillit jäävät auringonsäteiksi kartonkien väliin.
  4. Tee hymynaama liimaamalla auringolle mustasta kartongista silmät ja suu ja punaisesta paperista posket.

 

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet tehnyt vauvalle? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Ovelta ei kannata enää kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeamman.

Sano iloiset heipat, näytä luottavaista naamaa ja suunnista reippaana ulos päivähoitopaikan ovesta, vaikka kyyneleet puskisivat omiinkin silmäkulmiin. Näinhän meitä vanhempia yleensä opastetaan, kun taapero ei haluaisi päästää äitiä tai isää silmistään hoitopäivän alkaessa.

Ihan näin ehdoton ei tarvitse olla, lohduttaa MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama.

– Lapsen rauhoittamiseen voi käyttää hetken ja kertoa, että ’nyt pyyhin kyyneleesi ja rauhoitutaan, sitten sanotaan hei hei’.

Sen jälkeen ovelta ei kuitenkaan enää pidä kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeampaa.

Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Reippautensa rippeet on hyvä kaivaa esiin siksi, että epävarmuus tarttuu helposti lapseen. Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Jos taaperon itkuinen aamu tuntuu itsestä lohduttomalta, se kannattaa ottaa puheeksi hoitajien kanssa.

– Voi vaikka pyytää, että otattehan lapseni syliin vilkuttamaan ja laitattehan viestin, miten päivä lähtee käyntiin.

Matkalla töihin onkin sitten aikaa rauhoitella itseään: Totumme tähän kyllä. Vaikea alkukin menee ohi.

Näin hoitoon jääminen helpottuu:

  1. Tutustukaa päivähoitopaikkaan etukäteen. Olisi hyvä, että lapsi on ehtinyt kokeilla siellä olemista ilman vanhempaa jo ennen hoidon varsinaista alkamista.
  2. Varaa etenkin ensimmäisiin aamuihin aikaa. Jos olet itse kiireinen tai ärtynyt tulevasta työpäivästä, tunne tarttuu helposti lapseen.
  3. Jutelkaa jo ennen lähtöä siitä, mitä päiväkodilla tapahtuu. Ensin riisutaan vaatteet, sitten laitetaan tossut jalkaan ja pestään kädet. Sitten äiti/isä antaa halin ja sanotaan heipat. Vaikka aamuihin mahtuisi itkuakin, niistä tulee kuitenkin pikkuhiljaa rutiinia.
  4. Kerro lapselle, että tulossa on kiva päivä, ja illalla äiti/isä hakee hänet kotiin.
  5. Jos lapsi on eronhetkellä kovin itkuinen, luota siihen, että itku yleensä hellittää pian vanhemman poistuttua paikalta. Voit myös kokeilla ottaa hänet vielä hetkeksi syliin ja kertoa, että ”äiti/isä pyyhkii vielä kyyneleesi ja rauhoitutaan, ja sitten äiti/isä sanoo hei hei ja lähtee. Jos taas lapsi menee tästä entistä enemmän pois tolaltaan, on parempi olla lähdöissään ripeä.
  6. Pysy itse rauhallisena. Jos hätäilet, lapselle voi tulla tunne, ettei hoitoon jääminen olekaan turvallista.
  7. Kun olet sanonut, että lähdet, lähde. Lapsen ja hoitajien kannalta pahinta on vanhemman epävarma sahaaminen edestakaisin. Älä myöskään livahda pois lapsen huomaamatta.
  8. Hoitopäivän rutiineista on hyvä jutella lapsen kanssa varsinkin ensimmäisinä päivinä, mutta ei kuitenkaan toitottaa asiasta niin paljon, että se kasvaa lapsen mielessä liiankin isoksi asiaksi.
  9. Kysy, voisiko lapsi tuoda hoitopaikkaan oman lelun tai perheensä kuvan, joka toisi turvaa ikävän hetkillä. Voit kertoa lapselle, että sinäkin ajattelet häntä päivän aikana ja sinulla on hänen kuvansa mukanasi.
  10. Jos lapsen jättäminen itkuisena tuntuu itsestäsi pahalta, juttele asiasta hoitajien kanssa. Voit pyytää heitä ottamaan lapsen syliin lähdönhetkellä ja laittamaan päivän aikana viestin, miten hoitopaikassa sujuu. Useimmiten hyvin, vaikka eronhetki olisikin ollut haikea.