Kuolemanväsymys iskee usein juuri silloin, kun siihen on tilaisuus. Keho on sillä tavalla viisas. Kuva: iStockPhoto
Kuolemanväsymys iskee usein juuri silloin, kun siihen on tilaisuus. Keho on sillä tavalla viisas. Kuva: iStockPhoto

Olen koko ajan väsynyt eikä mikään jaksa kiinnostaa.

Lapseni, nyt 5 kk, ensimmäiset kuukaudet olin yksin, kun mieheni oli ulkomaankomennuksella. Nyt mies on kotona ja meillä menee hyvin, tai kaiken ainakin pitäisi olla hyvin.

Minä vain olen koko ajan väsynyt eikä mikään jaksa kiinnostaa. Itken ihan turhastakin, välillä jään vain tuijottamaan kunnes joku tönäisee kyljestä. Vauvalla oli koliikkia kaksi ensimmäistä kuukautta, mutta jaksoin silti hyvin hoitaa häntä. Nyt lapsi on kiltti ja nauravainen, mutta minä en!

Haluaisin alkaa nauttia perheestä, jonka olen aina halunnut. En vain pysty siihen. Miksi?
 

Psykologi Essi Juvakka vastaa:

Sinun kannattaa ehdottomasti hakea pikaisesti apua. Kuvailemasi tuntemukset viittaavat uupumukseen ja jopa masennukseen, joista todellakin on mahdollista toipua ja nauttia siitä perheestä, jota olet aina halunnut.

On hyvin ymmärrettävää, että olet alkanut vasta nyt kokea uupumusta ja masennusta, sillä ollessasi vauvan kanssa yksin, sinun oli jaksettava ainoana aikuisena. Koliikkivauvan kanssa jouduit koville, mutta silloinkin sinun oli jaksettava. Nyt on sinun aikasi uupua, kun siihen on tilaisuus.

Koliikkivauvan kanssa jouduit koville, mutta silloinkin sinun oli jaksettava. Nyt on sinun aikasi uupua, kun siihen on tilaisuus.

Monet tuntemuksesi viittaavat masennusoireisiin. Et jaksa, kuten ennen. Olet äiti, jolle uupumus- ja masennusoireita tulee vasta lapsen ollessa vähän isompi. Ne voivat tulla vielä paljon myöhemminkin, jos uupumiselle ei ole ennen sitä tilaa. Kuolemanväsymys iskee usein juuri silloin, kun siihen on tilaisuus. Keho on sillä tavalla viisas.

Älä anna tilanteen mennä enää yhtään pitemmälle, jotta voit nauttia lapsesi nauruista ja ilosta. Toivon, ettei avun hakeminen tunnu sinusta nololta tai liian suurelta kynnykseltä. Apua on nyt viisasta hakea, kun omat voimat eivät riitä.

On hienoa, että nautit lapsesi naurusta. Jotta voit nauttia siitä täysin siemauksin, puhu tilanteestasi neuvolassa tai oman lääkärisi kanssa. Keskusteluapu ammatti-ihmisen kanssa olisi nyt varmasti sinulle hyväksi. Myös mahdollista lääkityksen tarvetta voisi samalla arvioida hoitosi tukena.

Nyt on järkevää satsata omaan jaksamiseesi koko perheenne hyvinvoinnin takia.

Jos et nyt kuuntele itseäsi ja hae itsellesi apua, tilanteesi voi jatkua valitettavan pitkään. Voit aloittaa avun hakemisen halutessasi myös nimettömänä. Kerro avoimesti tuntemuksistasi myös miehellesi, jotta hän voi tukea sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi voisit purkaa tunteitasi päiväkirjalle. Usein se helpottaa.

Nyt on järkevää satsata omaan jaksamiseesi koko perheenne hyvinvoinnin takia. Ole myös itsellesi armollinen ja tee vain välttämätön. Älä odota itseltäsi liikoja, äläkä vaadi täydellistä äitiyttä tai aina siistiä kotia.

 

Ovelta ei kannata enää kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeamman.

Sano iloiset heipat, näytä luottavaista naamaa ja suunnista reippaana ulos päivähoitopaikan ovesta, vaikka kyyneleet puskisivat omiinkin silmäkulmiin. Näinhän meitä vanhempia yleensä opastetaan, kun taapero ei haluaisi päästää äitiä tai isää silmistään hoitopäivän alkaessa.

Ihan näin ehdoton ei tarvitse olla, lohduttaa MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama.

– Lapsen rauhoittamiseen voi käyttää hetken ja kertoa, että ’nyt pyyhin kyyneleesi ja rauhoitutaan, sitten sanotaan hei hei’.

Sen jälkeen ovelta ei kuitenkaan enää pidä kääntyä takaisin, sillä edestakaisin sahaaminen tekee erosta lapselle vain vaikeampaa.

Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Reippautensa rippeet on hyvä kaivaa esiin siksi, että epävarmuus tarttuu helposti lapseen. Taaperolle voi vielä huikata, että tulossa on varmasti kiva hoitopäivä ja illalla taas nähdään.

Jos taaperon itkuinen aamu tuntuu itsestä lohduttomalta, se kannattaa ottaa puheeksi hoitajien kanssa.

– Voi vaikka pyytää, että otattehan lapseni syliin vilkuttamaan ja laitattehan viestin, miten päivä lähtee käyntiin.

Matkalla töihin onkin sitten aikaa rauhoitella itseään: Totumme tähän kyllä. Vaikea alkukin menee ohi.

Näin hoitoon jääminen helpottuu:

  1. Tutustukaa päivähoitopaikkaan etukäteen. Olisi hyvä, että lapsi on ehtinyt kokeilla siellä olemista ilman vanhempaa jo ennen hoidon varsinaista alkamista.
  2. Varaa etenkin ensimmäisiin aamuihin aikaa. Jos olet itse kiireinen tai ärtynyt tulevasta työpäivästä, tunne tarttuu helposti lapseen.
  3. Jutelkaa jo ennen lähtöä siitä, mitä päiväkodilla tapahtuu. Ensin riisutaan vaatteet, sitten laitetaan tossut jalkaan ja pestään kädet. Sitten äiti/isä antaa halin ja sanotaan heipat. Vaikka aamuihin mahtuisi itkuakin, niistä tulee kuitenkin pikkuhiljaa rutiinia.
  4. Kerro lapselle, että tulossa on kiva päivä, ja illalla äiti/isä hakee hänet kotiin.
  5. Jos lapsi on eronhetkellä kovin itkuinen, luota siihen, että itku yleensä hellittää pian vanhemman poistuttua paikalta. Voit myös kokeilla ottaa hänet vielä hetkeksi syliin ja kertoa, että ”äiti/isä pyyhkii vielä kyyneleesi ja rauhoitutaan, ja sitten äiti/isä sanoo hei hei ja lähtee. Jos taas lapsi menee tästä entistä enemmän pois tolaltaan, on parempi olla lähdöissään ripeä.
  6. Pysy itse rauhallisena. Jos hätäilet, lapselle voi tulla tunne, ettei hoitoon jääminen olekaan turvallista.
  7. Kun olet sanonut, että lähdet, lähde. Lapsen ja hoitajien kannalta pahinta on vanhemman epävarma sahaaminen edestakaisin. Älä myöskään livahda pois lapsen huomaamatta.
  8. Hoitopäivän rutiineista on hyvä jutella lapsen kanssa varsinkin ensimmäisinä päivinä, mutta ei kuitenkaan toitottaa asiasta niin paljon, että se kasvaa lapsen mielessä liiankin isoksi asiaksi.
  9. Kysy, voisiko lapsi tuoda hoitopaikkaan oman lelun tai perheensä kuvan, joka toisi turvaa ikävän hetkillä. Voit kertoa lapselle, että sinäkin ajattelet häntä päivän aikana ja sinulla on hänen kuvansa mukanasi.
  10. Jos lapsen jättäminen itkuisena tuntuu itsestäsi pahalta, juttele asiasta hoitajien kanssa. Voit pyytää heitä ottamaan lapsen syliin lähdönhetkellä ja laittamaan päivän aikana viestin, miten hoitopaikassa sujuu. Useimmiten hyvin, vaikka eronhetki olisikin ollut haikea.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jenni tunnetaan mm. Rakas, sinusta on tullut pullukka- ja Suurin pudottaja -ohjelmien juontajana. 

Juontaja ja liikunnan ammattilainen Jenni Levävaara, 40, sai eilen esikoispoikansa. Jenni julkaisi Instagramissa suloisen kuvan, jossa vastasyntynyt pötköttelee isänsä rinnalla.

– Tänään hän syntyi ja mullisti elämämme, Jenni kirjoittaa kuvan yhteydessä.

Lasten saaminen ei ollut Jennille itsestäänselvyys. Keväällä hän kirjoitti Instagram-tilillään, miten paljon oli kipuillut perheen perustamista. 

– Lapsen saaminen ei ollut helppo päätös. Tässä ylikansoitetussa maailmassa, jossa ihmiset tuhoavat luontoa ja aiheuttavat lajien sukupuuttoa minusta ei aina ole tuntunut järkevältä saada lasta. Kuitenkin uskon, että tulevat sukupolvet voidaan opettaa viisaammiksi kuin me olemme olleet planeettamme suojelussa, Jenni kirjoittaa postauksessaan.

Jennin esikoisen laskettu aika ehti jo mennä, ja viime viikolla hän kirjoitti blogissaan epäonnistuneista käynnistysyrityksistä. Samalla hän kertoi, miten raskaus on tuonut omaan vartaloon aivan uuden näkökulman. 

”Oma kehoni, mutta silti seuraan sen muutoksia kuin ulkopuolisena.”

– Raskaus on tuonut uusia näkökulmia: keho elää aivan omaa elämäänsä. Oma kehoni, mutta silti seuraan sen muutoksia kuin ulkopuolisena. Asioita tapahtuu, eivätkä ne tapahdu minun tahtoni mukaan.  

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.