Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Lukija kysyy

Meillä on kolmevuotias tyttö, joka ei suostu pitämään vaatteita päällään. Kun tulemme esimerkiksi ulkoa, lähtevät kaikki vaatteet päältä. Ja jos vaatteet saataisiinkin laitettua päälle, hetken päästä tyttö on taas alasti. Alkaa jo väsyttää, kun pitkin päivää pitää pyytää laittamaan vaatteet päälle ja vaatteita on vain huiskittu ympäriinsä.

Mistä tässä voi olla kyse? Olen toki kysynyt, miksi hän riisuu, mutta en ole saanut selvää vastausta.

Taina

Janna vastaa

Pariterapiassa käytetään hauskaa, tutkimuksiinkin perustuvaa hokemaa: parisuhteen ongelmista 70 prosenttia on ratkaisemattomia. Niiden kanssa on vain elettävä. Toisen mielestä vessanpöntön kansi tulee olla alhaalla, toisen mielestä ylhäällä. Samoin on lasten kanssa.

Sekä sinulla että tyttärellänne on jumiutunut, väsyttävä tapa, jota toinen ei voi käsittää. Asiaa voi silloin pohtia kääntämällä asetelman nurin niskoin: jospa lapsesi olisikin kirjoittanut kysymyksen minulle.

”Minulla on äiti joka vaatii minua pitämään vaatteet päällä. Ulkoa tullessa saan kyllä riisuttua kaikki vaatteet, mutta hetken päästä hän on taas minua pukemassa. Alkaa jo väsyttää, kun hän pitkin päivää pyytää pukemaan, vaikka olen juuri riisunut vaatteet ympäri asuntoa. Mistä voi olla kyse? En ole saanut selvää vastausta.”

En minäkään osaa sanoa, miksi vaatteiden päällä pitäminen ja niiden siististi asetteleminen on sinulle tärkeää ja tyttärellenne ei. Vaatteiden käyttö on yksi kulttuurimme tapa, joka tuskin olisi pienen lapsen valinta.

Monet lapset viihtyvät alasti. Heitä eivät rasita ulkonäkö-, siisteys-, kulttuuri- tai ties mitkä paineet samalla tavoin kuin meitä aikuisia. On vain mahtavaa viilettää nakuna koko oman vartalonsa voimaa, hallintaa ja suurenmoista ihanuutta kuuluttaen!

Joten jos asia on sinulle todella tärkeä, voitte jatkaa siitä taistelua. Jos ei ole, anna hänen vielä nakuilla. Kolmevuotias tarvitsee paljon ihailua, ja vain välttämättömissä asioissa rajaamista.

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa Meidän Perheen lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi meidanperhe.kysely@sanoma.com otsikolla ”Janna vastaa”.

Lue lisää

Miten saan lapsen yöheräilyn vähenemään?

Energinen lapsi koetaan häiritsevänä – mitä tehdä?

Mitä tehdä, kun lapsi syö herkkuja salaa?

Miksi lapsi puhuu rumasti? Janna vastaa (video)

Vierailija

Äidin kysymys: Miksi lapsi haluaa nakuilla?

Tjaa..tuleepa mieleeni,että ehkä nakuilu on alkanut joskus siitä eetä on ollut kuuma tai ahdistavat vaatteet, ja sitten kun lapsi on oppinut että riisumisella saa huomiota niin hän käyttää sitä hyväkseen. Riisuuntuminen saattaa loppua kun et kiinnitä siihen huomiota. Suurin virhe on se että sanot tai käyttäydyt jotenkin niin että lapsi saisi käsityksen että alastomuudessa tai omassa vartalossa on jotain hävettävää. Meillä kotona käskettiin aina hävetä jos juokseni tai roikisteli ilman vaatteita...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...

Toinen on väsynyt ja kyllästynyt, toinen loukkaantunut. Älkää ainakaan erotko vauvavuonna, kirjoittaa Outi Kaartamo.

Haluatko lisää lapsia?

Ehkä.

Mitä miehesi ajattelee?

Varmaan olisi ihan tyytyväinen, saisi vielä tämän vuoden puolella seksiä.

Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat aina samat, laskettavissa yhden käden sormilla. Ei ole yhteistä aikaa. Toinen tekee ”huonommin”. Toinen ei tajua, mitä kaikkea toinen tekee. Parisuhde jää pienen jalkoihin. Pian yhteistä aikaa ei enää edes halua.

On hauskaa huomata olevansa osa stereotyyppistä jatkumoa. Lähes kaikki ovat vauvavuoden jälkeen samassa jamassa. Se ei ole parisuhteen syy, vaan asetelman syy.

Siitä vanhemmasta, joka on hoitanut lasta enemmän, on tullut työnjohtaja. Hän on väsynyt ja kyllästynyt, noin niin kuin kaikkeen. Toinen ei ymmärrä sitä, koska ei ole yhtä väsynyt, vaan loukkaantunut siitä, että on jäänyt ulkopuolelle.

Tilanne on sama anoppien, miniöiden, ex-puolisoiden ja bonuslasten kanssa. Kaikki ovat mukavia ihmisiä, mutta asetelma aiheuttaa hankaluuksia. On aivan selvää, että myös minusta, ihanasta ihmisestä, tulee kauhea anoppi. Kauhea vaimo olen jo nyt.

Ero tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Suuri osa pariskunnista eroaa, kun lapset ovat pieniä. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, sillä toinen on niin vaikea. Silti nämä samat rasittavat ihmiset onnistuvat seuraavissa suhteissaan.

Asiantuntijat kannustavatkin pienten lasten vanhempia tekemään erityistä parisuhdetyötä. Eräs tuttu isä valitti, että jos suhteen eteen täytyy työskennellä, siinä on jo lähtökohtaisesti jotain vikaa. Mainitsinko jo, että tämä ajattelija oli juuri eronnut pienen lapsensa äidistä?

Parisuhdetyö tuntuu tietenkin työläältä. Kun hinkkaa ahteri pystyssä sedimenttikerroksia lattiasta neljättä kertaa päivässä silmä kipeänä sinne lentäneestä perunasta samalla, kun puoliso laiskottelee töissä, hänen tunteensa ja omat väärät teot tai sovintoseksi eivät kauheasti kiinnosta. Niillä ei paranneta pitkään muhinutta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Parisuhdetyytyväisyyttä parantaa tutkitusti se, että pystyy näkemään kiistat ulkopuolisen näkökulmasta: syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä, vaan yhteen näkökulmaan jumittumisessa.

Ajatus on kiinnostava. Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa. Se on suloista ja liikuttavaa.   

Jos parisuhteen perusongelma on kaikille yhteinen, niin ehkä ratkaisukin on.

Syy erkaantumiseen ei olekaan minussa tai hänessä vaan ajatusmallissa.

Vaihtamalla paranee varmasti vain muuttofirman tulos.

Vauvanhoitosuhteen palautuminen parisuhteeksi vaatinee parisuhdetyötä, mutta en väheksyisi myöskään liioiteltujen huomionosoitusten, ankaran sekstailun ja ansiotyöhön palaamisen merkitystä.

Outi Kaartamo on toimittaja ja vuoden ikäisen lapsen äiti. Hän ostaa Facebook-kirppiksiltä lastenvaatteita, joita ei tarvitse, koska haluaa kirjoittaa kuvan alle ensimmäisenä av yv. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollillan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.