Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Miten arjessa pärjää yhdellä käsiparilla? Kokeneet yksinhuoltajat jakavat vinkkinsä.

Kysyimme kokeneilta yksinhuoltajilta parhaat ­neuvot, joiden avulla arjen saa rullaamaan.

1. Kudo oma tukiverkkosi 

Onnellinen se äiti tai isä, jonka omat vanhemmat asuvat lähellä, ovat terveitä ja haluavat auttaa, mutta läheskään kaikilla sitä ylellisyyttä ei ole. Siksi tarvitaan ystäviä ja vertaistukea.

– Yksinhuoltajan paras ystävä on toinen yksinhuoltaja. Hän ymmärtää ja haluaa auttaa. Aina löytyy ringistä joku, joka ottaa muksun hoitaakseen, jotta ­vanhempi pääsee töihin, työmatkalle tai työpaikan pikkujouluun, kirjoittaa Eija, kahdeksanvuotiaan tytön yksinhuoltaja.

Kannattaa siis tutustua muihin samanikäisten lasten vanhempiin ja luoda hoitorinki, jossa lapsillakin on mukavaa. Jos talous suinkin sallii, kannattaa etsiä vakituinen lapsenvahti arjen joustovaraksi.

– Meillä kävi pitkään sama ihana opiskelijatyttö, joka haki parin ­viikon välein lapsen päiväkodista, ruokki ja leikitti pari tuntia. Sekä lapselle että äidille oli iso helpotus, että hoitaja oli tuttu ja luotettava, kuusivuotiaan tytön äiti Annikka kertoo.

2. Mielenrauhaa suunnitelma B:stä

On raskasta tietää olevansa korvaamaton. Mitä jos liukastun bussin alle, kun käväisen pissattamassa koiraa? Miten pitkään menee, ennen kuin joku löytää lapsen kotoa?

Sekä perusteltuihin että perusteettomiin pelkoihin auttaa se, että sopii varasuunnitelmista läheisten kanssa. Niitä ei ehkä koskaan tarvita, mutta omaa mieltä se rauhoittaa.

– Kerran lapsi sairastui kuumeeseen, enkä uskaltanut lähteä hänen kanssaan kovaan pakkaseen, vaikka olisi pitänyt päästä kauppaan. Vauva oli ­onneksi ­vielä rintaruokinnalla, ja itse söin sitä, mitä pakastimesta löytyi. Sen jälkeen meillä on aina ollut kaapit täynnä ruokaa monen päivän tarpeeseen, kuvailee kaksivuotiaan pojan äiti Merja.

Myös lääkekaappi on syytä pitää ajan tasalla, sillä kuumeet ja vatsataudit alkavat aina ­yllättäen.

3. Happinaamarisääntö

Yksinhuoltajan elämään pätee lentokoneen turvasääntö: jos matkustat pienen lapsen kanssa, aseta ensin happinaamari itsellesi, ­auta sitten vasta lasta. Ei ole lasten etu, jos perheen ainoa aikuinen on jatkuvasti napsahtamispisteessä.

Kolmen lapsen isä Veli-Matti vie silloin tällöin lapsensa päiväkotiin, vaikka itsellä olisi vapaapäivä.

– Silloin voin käydä vaikka hierojalla, parturissa, salilla tai vaikka vain rauhassa kaupassa. Oma aika on tärkeää, koska minua on vain ­yksi. Joskus on relattava, että arjessa taas jaksaa.

Jos rahatilanne sallii, liity kuntosalille, ­jossa on lapsiparkki. Tai ehkä lapset innostuisivat partiosta tai muusta harrastuksesta, jossa lähdetään välillä muutamaksi päiväksi leirille?

4. Selvitä oma pää

Joku päätyy yksinhuoltajaksi vakaan harkinnan jälkeen, mutta monille se on elämäntilanne, jota ei ole toivonut eikä valinnut. Arkiset vastoinkäymiset on helpompi kestää, kun on sinut oman tilanteensa kanssa.

Annikka neuvoo puhumaan asiat selviksi myös lapsen kanssa, sillä hänkin saa todennäköisesti osansa uteluista.

– Meillä ensimmäinen "miksei teillä oo isää" -kysymys tuli vastaan jo kolmevuotiaana päiväkodissa. Kun lapsen kanssa juttelee avoimesti oman perheen tilanteesta ja erilaisista ­perheistä, lapsi löytää sopivat vuorosanat kavereiden ja uteliaiden aikuisten kysymyksiin.

5. Etsi kultareunus

Myönteinen ajattelu kuulostaa ehkä huonolta vitsiltä siinä vaiheessa, kun lapsi on viidettä päivää kipeänä eikä perheen ainut aikuinen ole päässyt edes viemään roskia. Silti moni yksinhuoltaja kertoo saavansa voimaa uhmakkaan myönteisestä asenteesta: Minä pärjään! Läpi harmaan kiven! Huonomminkin voisi olla!

Keskity siihen, mikä elämässä on hyvää. Vaikkapa siihen, että yksinhuoltaja saa itse päättää omista asioistaan ja tekemisistään. Kun ei ole parisuhdetta, ei ole parisuhderiitojakaan.

Neljän lapsen yksinhuoltaja Pia saa voimaa ajatellessaan omaan äitiään.

– Ikivanha äitini auttaa muutaman ­kerran vuodessa. Hän tulee junalla 500 kilometrin päästä, pesee pyykkivuoren ja jääkaapin, ­järjestää vaatekomeron, leipoo sämpylöitä ­pakastimeen ja matkustaa sitten kotiinsa lepäämään, mun rakas äiti.

6. Kysy töissä joustoja ja jousta myös itse

Jos sinulla on työpaikka, säilytä hyvä keskusteluyhteys esimiehiisi. Kerro elämäntilanteestasi­ ja ehdota ratkaisuja, jotka helpottavat arkea. Moni työnantaja on valmis joustamaan. Vastavuoroisesti jousta itse silloin, kun voit.

7. Taistele palveluiden puolesta

Kun vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan lapsi tulee kouluikään, edessä on yleensä alanvaihdos tai työttömyys. Alle kouluikäisen saa vuoropäiväkotiin, mutta kuka huolehtii eka- tai tokaluokkalaisesta ilta- ja yövuorojen ajan?

Kannattaa kuitenkin pitää asiasta ­meteliä omalla paikkakunnalla. Joissakin kunnissa vuoropäiväkodit hoitavat myös koululaisia.

Myös kunnan järjestämää kotiapua saa ja pitää vaatia jämäkästi.

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan velvollisuus on tarjota käytännön apua kodin ja lasten hoitoon, jos kotona ­tarvitaan auttavia käsiä perhetilanteen, sairauden tai uupumuksen takia. Jos oma kotikunta­ ei pyynnöistä huolimatta järjestä kotiapua, kielteinen päätös kannattaa pyytää kirjallisena, jolloin siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Lisäksi voi tehdä kantelun aluehallintovirastoon.

Eräs äiti kertoo joutuneensa työttömäksi, koska ei saanut mistään apua lapsen hoitoon.

– Kun lapsi oli reilun vuoden, menin töihin ja hän hoitoon. Pian alkoi sairastelu: kahdeksan viikkoa meni niin, että viikossa oli ehkä kaksi tervettä päivää, jolloin pääsin töihin. Sain potkut koeajalla. Tuntui niin väärältä.

Lähde: Sanna Sommers, Yksin lasten kanssa – näin siitä selviää, Meidän Perhe 5/2013