Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Miten arjessa pärjää yhdellä käsiparilla? Kokeneet yksinhuoltajat jakavat vinkkinsä.

Kysyimme kokeneilta yksinhuoltajilta parhaat ­neuvot, joiden avulla arjen saa rullaamaan.

1. Kudo oma tukiverkkosi 

Onnellinen se äiti tai isä, jonka omat vanhemmat asuvat lähellä, ovat terveitä ja haluavat auttaa, mutta läheskään kaikilla sitä ylellisyyttä ei ole. Siksi tarvitaan ystäviä ja vertaistukea.

– Yksinhuoltajan paras ystävä on toinen yksinhuoltaja. Hän ymmärtää ja haluaa auttaa. Aina löytyy ringistä joku, joka ottaa muksun hoitaakseen, jotta ­vanhempi pääsee töihin, työmatkalle tai työpaikan pikkujouluun, kirjoittaa Eija, kahdeksanvuotiaan tytön yksinhuoltaja.

Kannattaa siis tutustua muihin samanikäisten lasten vanhempiin ja luoda hoitorinki, jossa lapsillakin on mukavaa. Jos talous suinkin sallii, kannattaa etsiä vakituinen lapsenvahti arjen joustovaraksi.

– Meillä kävi pitkään sama ihana opiskelijatyttö, joka haki parin ­viikon välein lapsen päiväkodista, ruokki ja leikitti pari tuntia. Sekä lapselle että äidille oli iso helpotus, että hoitaja oli tuttu ja luotettava, kuusivuotiaan tytön äiti Annikka kertoo.

2. Mielenrauhaa suunnitelma B:stä

On raskasta tietää olevansa korvaamaton. Mitä jos liukastun bussin alle, kun käväisen pissattamassa koiraa? Miten pitkään menee, ennen kuin joku löytää lapsen kotoa?

Sekä perusteltuihin että perusteettomiin pelkoihin auttaa se, että sopii varasuunnitelmista läheisten kanssa. Niitä ei ehkä koskaan tarvita, mutta omaa mieltä se rauhoittaa.

– Kerran lapsi sairastui kuumeeseen, enkä uskaltanut lähteä hänen kanssaan kovaan pakkaseen, vaikka olisi pitänyt päästä kauppaan. Vauva oli ­onneksi ­vielä rintaruokinnalla, ja itse söin sitä, mitä pakastimesta löytyi. Sen jälkeen meillä on aina ollut kaapit täynnä ruokaa monen päivän tarpeeseen, kuvailee kaksivuotiaan pojan äiti Merja.

Myös lääkekaappi on syytä pitää ajan tasalla, sillä kuumeet ja vatsataudit alkavat aina ­yllättäen.

3. Happinaamarisääntö

Yksinhuoltajan elämään pätee lentokoneen turvasääntö: jos matkustat pienen lapsen kanssa, aseta ensin happinaamari itsellesi, ­auta sitten vasta lasta. Ei ole lasten etu, jos perheen ainoa aikuinen on jatkuvasti napsahtamispisteessä.

Kolmen lapsen isä Veli-Matti vie silloin tällöin lapsensa päiväkotiin, vaikka itsellä olisi vapaapäivä.

– Silloin voin käydä vaikka hierojalla, parturissa, salilla tai vaikka vain rauhassa kaupassa. Oma aika on tärkeää, koska minua on vain ­yksi. Joskus on relattava, että arjessa taas jaksaa.

Jos rahatilanne sallii, liity kuntosalille, ­jossa on lapsiparkki. Tai ehkä lapset innostuisivat partiosta tai muusta harrastuksesta, jossa lähdetään välillä muutamaksi päiväksi leirille?

4. Selvitä oma pää

Joku päätyy yksinhuoltajaksi vakaan harkinnan jälkeen, mutta monille se on elämäntilanne, jota ei ole toivonut eikä valinnut. Arkiset vastoinkäymiset on helpompi kestää, kun on sinut oman tilanteensa kanssa.

Annikka neuvoo puhumaan asiat selviksi myös lapsen kanssa, sillä hänkin saa todennäköisesti osansa uteluista.

– Meillä ensimmäinen "miksei teillä oo isää" -kysymys tuli vastaan jo kolmevuotiaana päiväkodissa. Kun lapsen kanssa juttelee avoimesti oman perheen tilanteesta ja erilaisista ­perheistä, lapsi löytää sopivat vuorosanat kavereiden ja uteliaiden aikuisten kysymyksiin.

5. Etsi kultareunus

Myönteinen ajattelu kuulostaa ehkä huonolta vitsiltä siinä vaiheessa, kun lapsi on viidettä päivää kipeänä eikä perheen ainut aikuinen ole päässyt edes viemään roskia. Silti moni yksinhuoltaja kertoo saavansa voimaa uhmakkaan myönteisestä asenteesta: Minä pärjään! Läpi harmaan kiven! Huonomminkin voisi olla!

Keskity siihen, mikä elämässä on hyvää. Vaikkapa siihen, että yksinhuoltaja saa itse päättää omista asioistaan ja tekemisistään. Kun ei ole parisuhdetta, ei ole parisuhderiitojakaan.

Neljän lapsen yksinhuoltaja Pia saa voimaa ajatellessaan omaan äitiään.

– Ikivanha äitini auttaa muutaman ­kerran vuodessa. Hän tulee junalla 500 kilometrin päästä, pesee pyykkivuoren ja jääkaapin, ­järjestää vaatekomeron, leipoo sämpylöitä ­pakastimeen ja matkustaa sitten kotiinsa lepäämään, mun rakas äiti.

6. Kysy töissä joustoja ja jousta myös itse

Jos sinulla on työpaikka, säilytä hyvä keskusteluyhteys esimiehiisi. Kerro elämäntilanteestasi­ ja ehdota ratkaisuja, jotka helpottavat arkea. Moni työnantaja on valmis joustamaan. Vastavuoroisesti jousta itse silloin, kun voit.

7. Taistele palveluiden puolesta

Kun vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan lapsi tulee kouluikään, edessä on yleensä alanvaihdos tai työttömyys. Alle kouluikäisen saa vuoropäiväkotiin, mutta kuka huolehtii eka- tai tokaluokkalaisesta ilta- ja yövuorojen ajan?

Kannattaa kuitenkin pitää asiasta ­meteliä omalla paikkakunnalla. Joissakin kunnissa vuoropäiväkodit hoitavat myös koululaisia.

Myös kunnan järjestämää kotiapua saa ja pitää vaatia jämäkästi.

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan velvollisuus on tarjota käytännön apua kodin ja lasten hoitoon, jos kotona ­tarvitaan auttavia käsiä perhetilanteen, sairauden tai uupumuksen takia. Jos oma kotikunta­ ei pyynnöistä huolimatta järjestä kotiapua, kielteinen päätös kannattaa pyytää kirjallisena, jolloin siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Lisäksi voi tehdä kantelun aluehallintovirastoon.

Eräs äiti kertoo joutuneensa työttömäksi, koska ei saanut mistään apua lapsen hoitoon.

– Kun lapsi oli reilun vuoden, menin töihin ja hän hoitoon. Pian alkoi sairastelu: kahdeksan viikkoa meni niin, että viikossa oli ehkä kaksi tervettä päivää, jolloin pääsin töihin. Sain potkut koeajalla. Tuntui niin väärältä.

Lähde: Sanna Sommers, Yksin lasten kanssa – näin siitä selviää, Meidän Perhe 5/2013

Halu ymmärtää tehoaa melkein kaikkiin kodin konfliktitilanteisiin, sanoo tunnekouluttaja ja kolmen pojan äiti Camilla Tuominen.

”Lasten ruma kielenkäyttö saa minut välillä hermostumaan. Meillä on kolme melkein teini-ikäistä poikaa, ja arkea on, että kun pyydän laittamaan kännykän pois tai lopettamaan pelaamisen, joku inttää vastaan. Lapsi tuntee, että rajoitan hänen itsemääräämisoikeuttaan, ja siitä saattaa syntyä konflikti.

Jos heittäytyisin tunteiden vietäväksi, lähtisin ärsytykseni mukaan ja suuttuisin. Tunteita ei voi hallita, mutta niitä voi oppia johtamaan. Ensimmäiseksi hengitän syvään. Otan tavallaan aikalisän, rauhoitan itseäni fyysisesti ja yritän nähdä lapsen kiukun taakse. Sen sijaan, että pitäisin tiukasti pääni, yritän olla utelias. Miksi pelaaminen on juuri nyt niin tärkeää, että keskeytys saa pojan hermostumaan noin paljon?

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Kiukku tai marina on usein vain jäävuoren huippu, jonka alle piiloutuu käytöksen oikea syy. Jos löydän sen, minun on helpompi ymmärtää uhmakastakin käytöstä. Pikkulapsella voi olla vaikka pikkarit huonosti tai leikin maailma täysin kesken.

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Poikani ei voi lähteä nettipelistä kesken siksi, että hän saisi pelissä rangaistuksen. Se on joukkuepeli, ja rangaistus olisi kurja sekä hänelle että tiimille. Siksi olemme sopineet tarkat peliajat, ja jos kohta syödään, hän osaa varautua siihen.

Kerran kinasin yhden kanssa kotiintulosta. Laitoin WhatsApp-viestin, että nyt pitää tulla, ja poika jankkasi pitkään, että ei vielä. Sitten tajusin kysyä, mikä siellä on niin ihmeellistä. Tytöt. Heitä oli paikalla ensimmäisiä kertoja. Se oli hyvä syy venyttää kotiintuloaikaa.

Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä.

Minusta moni kasvattaa liikaa kontrollilla ja kuuntelematta. Meillä saa olla eri mieltä, kunhan perustelee sen kunnolla. Se on lapsen kunnioittamista. Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi sellaisissa asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä. On ihan turha kinata, mistä ovesta lapsi tulee ulos autosta, kunhan tulee. ”Valitse taistelusi” on viisaus, jonka isosiskoni Carita opetti minulle vuosia sitten.

Joskus lapset eivät tiedä itsekään, mikä heitä marisuttaa. Syy tuntuu mössöltä. Silloin yritän vain kysellä ja sanoittaa sitä. Kielteisiäkään tunteita ei pidä vältellä, sillä kun syyn saa sanottua ääneen, jakaminen helpottaa oloa ja rauhoittaa tutkimustenkin mukaan aivoja.

Sama toimii aikuisella. Kerron läheisilleni omista virheistäni ja vaikeista kasvatustilanteista.

Iso riita päättyi siihen, että poikani tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Syntymäpäiväni aattona tapahtui jotain, mikä tuntui todella nololta. Meillä oli poikani kanssa iso riita, joka päättyi siihen, että hän tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Käsittelimme asian heti, ja poika oli itsekin järkyttynyt, surullinen ja pahoillaan. Minä olin surullinen vielä syntymäpäivänäkin. Tuntui kornilta, kun ystävät laittelivat onnitteluviestejä, ja uskalsin kertoa asiasta ensimmäiselle ystävälle vasta illalla. Hän vastasi täysin odottamattomasti, että ”jaa, en osaa olla kovin järkyttynyt, kun meidän pienet lapset ovat olleet aina fyysisiä”. Asian nolouskupla puhkesi heti, eikä oloni tuntunut enää niin pahalta. Tajusin, että asia taitaa olla tabu.

Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Jotta ymmärtää omia tunteitaan, on tärkeää tietää, mitä myös oman jäävuoren huipun alla on. Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Minut herätti yksi hetki. Luin läppäriltä kurjaa meiliä, kun taaperoikäiset lapset pyörivät ympärilläni. Yksi lapsista tuli viattomasti kysymään jotain, ja käännyin suoraan häneen päin ja aloin huutaa. Kaadoin meilin huonot uutiset pojan niskaan.

Se oli kamalaa, mutta mitä suurempi tunnereaktio on, sitä todennäköisemmin siitä oppii. Sen jälkeen tajusin keskittyä erikseen lapsiin ja töihin.

Näytin lapsilleni, että itseään pitää kuunnella.

Kuusi vuotta sitten huomasin, etten ole se äiti, joka haluan olla. Tulin kotiin väsyneenä ja esitin iloista, vaikka olin poikki ja ärtynyt. Lapset myös näkivät naisen, joka omalla toiminnallaan näytti, että on ok esittää muuta kuin on. Ymmärsin, että he eivät niinkään kuuntele sanojamme vaan näkevät suoraan lävitsemme, mitä olemme. Se antoi voimaa elämänmuutoksen tekemiseen.

Irtisanouduin töistäni ja aloin yrittäjäksi. Löysin taas iloisen Camillan, joka oikeasti olen. Näin näytin myös lapsilleni, että itseään pitää kuunnella ja unelmia voi tavoitella.

Opetan poikiani huomaamaan myönteiset tunteet. Silloin ne vahvistuvat. Joka ilta kysyn heiltä kolme kivaa asiaa päivästä. Jos joku vielä sen päätteeksi sanoo, että ”äiti, mulla olisi vielä yksi juttu”, tiedän tehneeni jotain oikein.

Camilla Tuominen

  • Tunnekouluttaja Camilla Tuominen, 42, asuu Espoossa.
  • Perheeseen kuuluvat pojat Joona, 14, Aleksi, 12, ja Niklas, 11, sekä aviomies, yrittäjä Pekka Tuominen.
  • Camilla on kehittänyt tunteita mittaavan Emotion Tracker -sovelluksen, kirjoittanut ja kuvittanut Tunnekuvakirjan ja luennoi tunteiden johtamisesta.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.