Hae apua ajoissa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äidin masennus vaikuttaa myös vauvaan.

Synnytyksen jälkeistä masennusta on tärkeä hoitaa, ja siihen on kaksi hyvää syytä: äiti ja vauva.

Äidin oireilu on aina vähintään kahden ihmisen ongelma, muistuttaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Hanna Manninen Turun yliopistollinen keskussairaalasta.

Masennuksen sairastuneen äidin suurimpia pelkoja onkin hänen masennuksensa vaikutus vauvaan. Äidin hyvinvointi on oleellista lapsen kehityksen kannalta.

1. Paraneeko synnytyksen jälkeinen masennus itsestään?

Oireet voivat ajan myötä lievittyä, mutta harvoin masennus hoitamatta paranee. Lieväkin masennus kannattaa hoitaa, sillä muuten se voi pitkittyä kuukausien, jopa vuosien mittaiseksi.

Lapsen kannalta äidin hoitamaton masennus on suuri riski. Masentunut äiti ei jaksa huomata vauvansa viestejä ja aloitteita. Lopulta torjutuksi tuleva vauva lakkaa yrittämästä. Näin hän suojautuu kivulta, jonka vastausta vaille jäävä yritys saada yhteydenkokemus äitiin aiheuttaa.

Vauva voi alkaa säädellä kontaktia äitiin myös omalta puoleltaan, mikä johtaa jatkuessaan vuorovaikutuksen ongelmaan.Tällainen vuorovaikutussuhteen häiriö aiheuttaa vauvalle merkittävän psyykkisen kehityksen häiriintymisen riskin.

2. Mistä synnytyksen jälkeinen masennus johtuu?

Synnyttäneen äidin masennus liittyy usein aikaisempaan masennukseen, tuoreisiin menetyksiin ihmissuhteissa tai omiin lapsuusiän kokemuksiin, jotka puhkeavat äidiksitulon myötä.

Myös vaikea synnytys, vaativa ja itkuinen vauva sekä ongelmat parisuhteessa voivat vaikuttaa. Aina syytä masennuksen puhkeamiseen ei tiedetä.

Uusi elämäntilanne sinällään altistaa. Hormonit heittelevät, ja lapsen hoitaminen voi tuntua raskaalta.

3. Mistä tietää, koska kääntyä ammattiauttajan puoleen?

Apua pitää hakea heti, kun tulee huoli omasta jaksamisesta. Se on riittävä merkki, mitään romahdusta ei kannata jäädä odottamaan.

Masennus voi pahetessaan vaikuttaa helposti myös esimerkiksi parisuhteeseen.

Masennusta ei ole aina helppo huomata itsekään saati muiden, edes puolison. Äiti voi ajatella, että olen vain väsynyt, tai valitan turhasta.

Äitien on vaikea hyväksyä negatiivisia tunteitaan, varsinkin jos niiden kohteena on vauva.

Masennukseen liittyy usein syyllisyyttä ja häpeää. Ihannekuva täydellisestä äidistä häämöttää taustalla, ja kynnys ottaa asia puheeksi voi olla korkea. Useimmiten huoli vauvan voinnista kuitenkin voittaa.

4. Mistä löytää apua?

Kannattaa ottaa yhteyttä ensin omaan neuvolaan. Sieltä avuntarvitsija ohjataan mahdollisesti neuvolapsykologin vastaanotolle ja edelleen psykiatriseen ja psykoterapeuttiseen hoitoon tarpeen mukaan.

Joillakin tilannetta helpottaa jo se, että siitä kertoo muille. Lievään masennukseen voivat  auttaa tavallista tiheämmät käynnit neuvolassa tai esimerkiksi ryhmäkeskustelut. Joissakin neuvoloissa perhetyöntekijä voi tulla avuksi kotiin.

Jos äiti ei pysty tai jaksa ottaa kontaktia vauvaan, tarvitaan varhaisen vuorovaikutuksen arviointia ja -tukea. Äiti ja vauva tulevat ammattiauttajan luokse silloin yhdessä.

Myös vertaistuki, esimerkiksi netin keskustelupalstoilla toisten samassa tilanteessa olevien kanssa, on usein hyödyksi. Kokemusten jakaminen auttaa jaksamaan: en olekaan ainoa, joka masentuu.

Puolison osuus vauvan hoitajana ja äidin tukijana on luonnollisesti tärkeää.

5. Voiko masennuksesta toipua ilman lääkehoitoa?

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta voi toipua ilman lääkehoitoa. Joskus lääkehoito on kuitenkin välttämätöntä.

Tärkeintä on, ettei masennus tuhoa mahdollisuutta kokea tärkeää elämänvaihetta ilman ylimääräistä vaikeutta  nauttia äitiydestään ja lapsestaan. Lääkehoidon tarpeen arvioi aina lääkäri.

Lääkehoitona voi toimia esimerkiksi estrogeenihoito tai masennuslääkkeet, joista osaa voi käyttää myös imetysaikana.

Artikkelin kysymyksiin vastasi lastenpsykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Hanna Manninen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Manninen on myös varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, perheterapeutti ja lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko.

Vierailija

5 kysymystä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta

Sen olen oppinut etten IKINÄ enää hae apua missään virallisella tasolla tässä maassa!:( Itselläni alkoi tästä vuosien lastensuojeluhelvetti.. Ja ei. Avunpyyntöä ei merkitty "hyväksi vanhemmuudeksi" se käännettiin minua vastaan hyvinkin taitavasti. Ystäväni, jolla oli 1.5vuotias ja vastasyntynyt, sekä avioero vastoin omaa tahtoa kun yhtäkkisesti lähti mies kävelemään, pyysi apua jaksamiseen..häneltä huostaanotettiin vauva pariksi viikoksi! Tosin silloin ei raukka tiennyt kuinka pitkäksi aikaa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.