Hae apua ajoissa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äidin masennus vaikuttaa myös vauvaan.

Synnytyksen jälkeistä masennusta on tärkeä hoitaa, ja siihen on kaksi hyvää syytä: äiti ja vauva.

Äidin oireilu on aina vähintään kahden ihmisen ongelma, muistuttaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Hanna Manninen Turun yliopistollinen keskussairaalasta.

Masennuksen sairastuneen äidin suurimpia pelkoja onkin hänen masennuksensa vaikutus vauvaan. Äidin hyvinvointi on oleellista lapsen kehityksen kannalta.

1. Paraneeko synnytyksen jälkeinen masennus itsestään?

Oireet voivat ajan myötä lievittyä, mutta harvoin masennus hoitamatta paranee. Lieväkin masennus kannattaa hoitaa, sillä muuten se voi pitkittyä kuukausien, jopa vuosien mittaiseksi.

Lapsen kannalta äidin hoitamaton masennus on suuri riski. Masentunut äiti ei jaksa huomata vauvansa viestejä ja aloitteita. Lopulta torjutuksi tuleva vauva lakkaa yrittämästä. Näin hän suojautuu kivulta, jonka vastausta vaille jäävä yritys saada yhteydenkokemus äitiin aiheuttaa.

Vauva voi alkaa säädellä kontaktia äitiin myös omalta puoleltaan, mikä johtaa jatkuessaan vuorovaikutuksen ongelmaan.Tällainen vuorovaikutussuhteen häiriö aiheuttaa vauvalle merkittävän psyykkisen kehityksen häiriintymisen riskin.

2. Mistä synnytyksen jälkeinen masennus johtuu?

Synnyttäneen äidin masennus liittyy usein aikaisempaan masennukseen, tuoreisiin menetyksiin ihmissuhteissa tai omiin lapsuusiän kokemuksiin, jotka puhkeavat äidiksitulon myötä.

Myös vaikea synnytys, vaativa ja itkuinen vauva sekä ongelmat parisuhteessa voivat vaikuttaa. Aina syytä masennuksen puhkeamiseen ei tiedetä.

Uusi elämäntilanne sinällään altistaa. Hormonit heittelevät, ja lapsen hoitaminen voi tuntua raskaalta.

3. Mistä tietää, koska kääntyä ammattiauttajan puoleen?

Apua pitää hakea heti, kun tulee huoli omasta jaksamisesta. Se on riittävä merkki, mitään romahdusta ei kannata jäädä odottamaan.

Masennus voi pahetessaan vaikuttaa helposti myös esimerkiksi parisuhteeseen.

Masennusta ei ole aina helppo huomata itsekään saati muiden, edes puolison. Äiti voi ajatella, että olen vain väsynyt, tai valitan turhasta.

Äitien on vaikea hyväksyä negatiivisia tunteitaan, varsinkin jos niiden kohteena on vauva.

Masennukseen liittyy usein syyllisyyttä ja häpeää. Ihannekuva täydellisestä äidistä häämöttää taustalla, ja kynnys ottaa asia puheeksi voi olla korkea. Useimmiten huoli vauvan voinnista kuitenkin voittaa.

4. Mistä löytää apua?

Kannattaa ottaa yhteyttä ensin omaan neuvolaan. Sieltä avuntarvitsija ohjataan mahdollisesti neuvolapsykologin vastaanotolle ja edelleen psykiatriseen ja psykoterapeuttiseen hoitoon tarpeen mukaan.

Joillakin tilannetta helpottaa jo se, että siitä kertoo muille. Lievään masennukseen voivat  auttaa tavallista tiheämmät käynnit neuvolassa tai esimerkiksi ryhmäkeskustelut. Joissakin neuvoloissa perhetyöntekijä voi tulla avuksi kotiin.

Jos äiti ei pysty tai jaksa ottaa kontaktia vauvaan, tarvitaan varhaisen vuorovaikutuksen arviointia ja -tukea. Äiti ja vauva tulevat ammattiauttajan luokse silloin yhdessä.

Myös vertaistuki, esimerkiksi netin keskustelupalstoilla toisten samassa tilanteessa olevien kanssa, on usein hyödyksi. Kokemusten jakaminen auttaa jaksamaan: en olekaan ainoa, joka masentuu.

Puolison osuus vauvan hoitajana ja äidin tukijana on luonnollisesti tärkeää.

5. Voiko masennuksesta toipua ilman lääkehoitoa?

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta voi toipua ilman lääkehoitoa. Joskus lääkehoito on kuitenkin välttämätöntä.

Tärkeintä on, ettei masennus tuhoa mahdollisuutta kokea tärkeää elämänvaihetta ilman ylimääräistä vaikeutta  nauttia äitiydestään ja lapsestaan. Lääkehoidon tarpeen arvioi aina lääkäri.

Lääkehoitona voi toimia esimerkiksi estrogeenihoito tai masennuslääkkeet, joista osaa voi käyttää myös imetysaikana.

Artikkelin kysymyksiin vastasi lastenpsykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Hanna Manninen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Manninen on myös varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, perheterapeutti ja lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko.

Vierailija

5 kysymystä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta

Sen olen oppinut etten IKINÄ enää hae apua missään virallisella tasolla tässä maassa!:( Itselläni alkoi tästä vuosien lastensuojeluhelvetti.. Ja ei. Avunpyyntöä ei merkitty "hyväksi vanhemmuudeksi" se käännettiin minua vastaan hyvinkin taitavasti. Ystäväni, jolla oli 1.5vuotias ja vastasyntynyt, sekä avioero vastoin omaa tahtoa kun yhtäkkisesti lähti mies kävelemään, pyysi apua jaksamiseen..häneltä huostaanotettiin vauva pariksi viikoksi! Tosin silloin ei raukka tiennyt kuinka pitkäksi aikaa...
Lue kommentti

Turvaistuintestissä arvioitiin yhteensä 29 istuinta tai istuimen ja telakan yhdistelmää.

Euroopan eri maiden autoliittojen ja kuluttajajärjestöjen yhteistyössä toteutetun turvaistuintestin tulokset julkaistiin tänään. Peräti 21 istuinta sai hyvän kokonaisarvosanan. Kolme istuinta jäi tyydyttävään arvosanaan, yksi arvioitiin välttäväksi ja neljä sai heikon kokonaisarvosanan.

Heikon kokonaisarvosanan saivat seuraavat mallit: Jané GravityAvionaut Ultralite IQ-telakallaGiordiani Evolution Isofix ja Concord Ultimax i-Size. Kaksi ensimmäistä reputtivat liian suuren kemikaalikuormituksen takia: Jané Gravityn verhoilussa oli liikaa naftaliinia ja Avionautissa liikaa palonestoainetta.

Loput kaksi istuinta arvioitiin heikoksi niiden epäonnistuttua etutörmäystestissä. Giordiani Evolution Isofix -istuimen etutörmäystestissä mitatut kuormitusarvot ylittivät raja-arvot ja lantiovyö liukui ylöspäin kohti koenuken vatsan aluetta aiheuttaen lapselle suuren loukkaantumisvaaran.

”Huonon arvosanan saanutta istuinta ei ole syytä hankkia.”

Concord Ultimax i-Size ei puolestaan kestänyt etutörmäystestin rasitusta vaan särkyi, kun istuin oli asennettuna kasvot menosuuntaan 15 kilon painoisella koenukella. Kun testi tehtiin pienemmällä Q3-koenukella selkä menosuuntaan asennettuna, istuimen takaosa irtosi telakasta. Molemmat tilanteet aiheuttavat vakavan loukkaantumisriskin.

– Testissä huonon arvosanan saanutta istuinta ei ole syytä hankkia, Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen kertoo.

Integroitu turvatyyny oli hyödyksi

Turvaistuintestissä oli mukana ensimmäistä kertaa turvatyynyillä varustettuja turvaistuimia. Bébé Confort Axissfix Air ja Maxi-Cosi Axissfix Air -istuimissa valjaiden olkatoppauksiin on integroitu turvatyynyt. Järjestelmä aktivoituu, kun isofix-kiinnikkeet lukittuvat autoon.

Testi osoitti, että turvatyyny tukee etutörmäyksessä eteenpäin retkahtavaa niskaa ja vähentää siihen kohdistuvaa kuormitusta. Sekä Bébé Confort Axissfix Air että Maxi-Cosi Axissfix Air saivat hyvän kokonaisarvosanan.

Katso koko tuloslista pdf-muodossa tästä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ole kuten kasvatusguru Jari Sinkkonen neuvoo: kuulostele lapsen tunnelmia, juttele ja utele. Saatte siitä molemmat paljon.

Pienet lapset kysyvät, kysyvät ja kysyvät vielä vähän – satoja kertoja päivässä. Kyselyvaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia, ja yhtäkkiä huomaat, että jutteluyhteyden ylläpito on vähän vanhemmankin hommaa. Silloin viimeistään on aika ryhtyä kyselemään itse.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen neuvoo, että yhteisten rupatteluhetkien avulla pysyt perillä siitä, onko lapsella kaikki hyvin. Myös sävyllä on väliä: hyvissä keskusteluissa ei ole äitiä tai isää tenttaamassa, vaan tasa-arvoisia ihmisiä juttelemassa toistensa kanssa. Rennon höpöttelyn lomassa on helpompi puhua myös niistä asioista, joiden kertominen tuntuu vaikealta.

Lapsen pitää saada kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä.

– Kun lapsi on saanut kokea, että aikuinen oikeasti haluaa kuulla ja ymmärtää häntä, hänellä itsellään kehittyvät valmiudet kuulla ja ymmärtää toisia, Sinkkonen sanoo Meidän Perheen videolla.

– Meistä ihmisistä harva asia on yhtä ihana kuin se, että toinen on vilpittömästi kiinnostunut siitä, mitä minulla on sanottavana.

Aikuisen esittämät kysymykset opettavat lapselle myös kysymisen, vastaamisen ja keskustelun taitoja, Parents.com neuvoo.

Mitä sitten kysyisi? Yksi ihana tapa on opetella yhteinen iltarituaali: kysy lapselta kolme kivaa asiaa päivästä, ja kerro itsekin omasi. Kiitollisuusharjoitus auttaa teitä molempia huomaamaan hyvät arjen tilanteet ja opettaa sinulle, mistä lapsesi tykkää. Se kehittää myös vaikkapa ongelmanratkaisua, keskittymistä ja sinnikkyyttä.

Mutta muutakin voi ja kannattaa lapselta kysellä. Ihan mitä vaan! Esimerkiksi näillä pääsee liikkeelle:

  1. Mistä haaveilet juuri nyt?
  2. Jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa, mitä se olisi?
  3. Mitä kaverisi tykkäävät nykyään tehdä?
  4. Jos unilelu voisi puhua, mitä se kertoisi?
  5. Ketä haluaisit kaikista eniten halata?
  6. Mille nauroit viimeksi?
  7. Mikä saa sinut tuntemaan olosi rohkeaksi?
  8. Mitä pelasit viimeksi? Mitä siinä pelissä tehdään?
  9. Mikä olisi supersankarinimesi? Mitä erityistaitoja sillä on?
  10. Kenelle haluaisit lahjoittaa sata euroa ja miksi?
  11. Mitä piirsit viimeksi?
  12. Minne haluaisit kaikista eniten matkustaa? Miksi juuri sinne?
  13. Jos saisit luoda maailman ihan alusta, millainen siitä tulisi?
  14. Mikä ääni tai musiikki saa sinut hyvälle tuulelle?
  15. Mikä asia sinua harmittaa? Mitä sille voisi tehdä?
  16. Mistä tunnistaa kivan kaverin?
  17. Minkä kivan asian olet viimeksi tehnyt jollekin toiselle?
  18. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi?
  19. Jos voisit olla yhden päivän ajan jokin eläin, mikä haluaisit olla?
  20. Mitä ihan oikeasti haluaisit kesälomalla tehdä?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.