Viisas vanhempi ottaa vastuun omasta käytöksestään ja pyrkii toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, vaikkei aina onnistuisi.

Vanhempi, joka on sinut itsensä kanssa, ei:

1. Haaskaa aikaa itsesääliin

Henkisesti vahvat vanhemmat eivät aina ajattele: ”Ei ole reilua, etteivät lapseni osaa käyttäytyä hyvin” tai ”Lapseni käyttäytyy huonosti, koska hän haluaa saada minut suuttumaan”.

Itsesäälissä kieriskelyn sijaan he yrittävät ymmärtää, mitä lapsen ei-toivotun käyttäytymisen taustalla on ja miten tilannetta voisi helpottaa.

2. Pakene vastuutaan

Fiksut vanhemmat eivät hoe jatkuvasti: “Lapseni ärsyttää minua” tai “Lapseni tekee minut hulluksi”. He ymmärtävät, että kantavat itse vastuun omista tunteistaan ja käytöksestään.

Vanhemmat pyrkivät välttämään valtataisteluita lapsen kanssa ja yrittävät olla menettämättä malttiaan, vaikka tiukkaa tekisi. He ymmärtävät, että vastuu kiperän tilanteen selvittämisestä on aikuisella, ei lapsella.

3. Välttele muutosta

Lapset kasvavat ja muuttuvat. Myöskään vanhemman ja lapsen välinen suhde ei pysy aina samana.

Viisaat vanhemmat hyväksyvät nämä muutokset, vaikka se haikealta tuntuisikin, ja ovat valmiita muuttamaan omaa tapaansa toimia.

4. Tuhlaa aikaa asioihin, joita eivät voi hallita

Henkisesti vahvat vanhemmat yrittävät vaikuttaa lapsensa käyttäytymiseen, eivät hallita sitä.

Vanhemmat pyrkivät saamaan lapsen ymmärtämään, mitä seurauksia lapsen tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on. Silti he hyväksyvät, etteivät voi tehdä valintoja lapsensa puolesta.

5. Yritä miellyttää muita

Henkisesti vahvat vanhemmat pyrkivät käyttäytymään omien arvojensa mukaisesti, vaikka muut toimisivat toisin.

Näitä vanhempia ei yleensä hetkauta, vaikka heidän leimataan ankariksi tiukkiksiksi. Lasten valitus ”te olette maailmankaikkeuden ilkeimmät vanhemmat” kaikuu näissä perheissä kuin kuuroille korville, ainakin suurimman osan ajasta.

6. Pelkää ottaa hallittuja riskejä

Lasta ei voi suojella kaikelta. Henkisesti vahvat vanhemmat tekevät työtä sen eteen, että hyväksyisivät tämän.

Samalla he yrittävät valita viisaasti ne taistelut, joihin panostavat, ja ne, jotka eivät ole elintärkeitä.

Neljätoistavuotias haluaa lähteä illalla ulos, eikä oikein mistään asiasta päästä yksimielisyyteen. Lopulta vanhemmat päästävät hänet lähtemään ilman hanskoja ja pipoa, vaikka ilma on viileä. Sen sijaan he keskittyvät siihen, että saavat sovittua teinin kanssa järkevän kotiintuloajan.

7. Tee samoja virheitä aina uudelleen

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä, mutta viisaat yrittävät oppia omista mokistaan. Ainakin joka toisesta.

Joskus maltti menee hetkessä ja tulee sanottua muksuille asioita, joita ei tarkoita. Henkisesti vahvat vanhemmat käyvät näitä tilanteita läpi mielessään ja miettivät, mitä voisivat tehdä toisin.

8. Kadehdi muiden menestystä

Fiksut vanhemmat eivät jatkuvasti vertaa itseään, lapsiaan tai puolisoaan muihin.

Sen sijaan he näkevät vahvuudet omissa lapsissaan ja auttavat näitä hyödyntämään ne niin hyvin kuin mahdollista.

9. Anna heti periksi

Kuten muussakin elämässä, vanhemmuudessa tulee joskus onnistumisen, joskus epäonnistumisen tunteita.

Henkisesti vahvat vanhemmat eivät luovuta heti, vaan yrittävät hetken päästä uudelleen. Jos jokin kasvatusmenetelmä tai -ajatus ei toimi, vanhempi kokeilee toista keinoa. 

10. Odota nopeita tuloksia

Kenenkään, ei lapsen eikä aikuisen, käytös muutu yhdessä yössä. Viisas vanhempi ymmärtää tämän.

Hän tietää, että säännöllinen harjoittelu ja asioiden toistaminen takaa parhaat tulokset.

Lähde: aboutparenting.com

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Henri ymmärtää, että ruutuaika kuulostaa  hyvältä idealta heistä,  jotka eivät itse pelaa. ”Minusta tärkeämpää on, mitä siellä ruudussa pyörii.” Kuva: Amanda Aho

Pelihetket ovat lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa, sanoo Henri Huittinen.

Kun Henri Huittinen, 30, oli nelivuotias, olohuoneeseen tuli 8-bittinen Nintendo, jota hän sai pelata yhdessä äidin kanssa. Nyt peliohjain on siirtynyt seitsemänvuotiaalle Leolle, jonka kanssa isä kirjoittaa Skidi ja Faija -blogia ja kuvaa Youtube-videoita.

– Ennen lasten syntymää olin aktiivinen pelaaja ja tein videoita Youtube-kanavalle. Kun Leo syntyi, pelaamiselle oli vähemmän aikaa. Nyt vuosien jälkeen huomasin, että lapsille on siellä turvallista sisältöä hyvin vähän. Siksi halusin tarjota kanavan, jossa voi hyvillä mielin katsella pelivideoita, Henri kertoo.

Henri näkee pelimaailmassa niin paljon hyvää, että hän haluaa jakaa innostuksensa lastensa kanssa. Hänen mukaansa pelaaminen tukee lapsen mielikuvituksen kehittymistä ja syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä.

– Se vaatii vanhemman läsnäoloa ja keskustelua peleistä. Samalla pelihetket tarjoavat helpon harrastuksen yhdessä lapsen kanssa.

Leo saa pelata niin paljon kuin haluaa.

– Jos muksulla hoituvat sosiaaliset suhteet, liikkuminen, läksyjen teko ja ruokailut, en näe syytä rajoittaa ruutuaikaa. Toki jos istuu jatkuvasti ruudun äärellä, on vanhempien tehtävä patistaa muiden leikkien äärelle.

”Pelaaminen aktivoi ajattelemaan ja haastamaan itseään.”


Pelejä ei tarvitse pelata vain sisätiloissa. Huittisten harmaa sohva saa usein olla rauhassa, kun Leo metsästää pokémoneja pihalla.

– Kirjojen jälkeen pelit ovat ehkä opettavaisin tapa käyttää viihdettä. Sen lisäksi, että pelaaminen on hauskaa, se myös aktivoi ajattelemaan ja haastamaan itseään. Peleistä oppii myös kieliä ja ne auttavat kehittämään pidempää pinnaa.

Kun edessä on tiukka kohta, voivat peliohjaimet ja hurjat sanat lentää. Näin käy joskus myös Leolla, ja silloin on hieman pidemmän pelitauon paikka. Henrin mielestä Leo on kuitenkin oppinut hallitsemaan hermojaan entistä paremmin.

– Tosin muutama viikko sitten olimme perheen kesken ulkona ja Leo kiukustui pelaamalleen pelille. Hän heitti puhelimen jonnekin jorpakkoon, ja siitä halkesi näyttö. Sen jälkeen oli kyllä semmoiset keskustelut, että puhelimella ei pelata nyt ihan vähään aikaan.

Meidän Perhe 12/2017

Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.