Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Puoliso sanoo: "En rakasta sinua enää." Voiko rakkaus varoittamatta loppua?

”Rakkaus on tunne, kuten ilo ja viha, eivätkä tunteet ole luonteeltaan pysyviä. Ne voivat muuttua tai jopa loppua.

Rakkauden tunne on kuitenkin eri asia kuin rakastaminen, joka tarkoittaa tekemistä. Se on pysyvämpää ja tarkoittaa sitoutumista yhteiseen elämään myös silloin, kun päällimmäisenä on jokin muu tunne kuin rakkaus. Tästä syystä vihkikaavassa puhutaan toisen rakastamisesta, ei rakkaudesta tunteena.

Rakastaminen voi saada erilaisia muotoja, kuten pitäminen ja välittäminen. Joillekin nämä ovat riittäviä syitä pysyä yhdessä. Toisille tämä ei riitä, vaan he kaipaavat suhteeseen myös eroottista vetovoimaa. Ilman vetovoimaa suhde saatetaan kokea väljähtyneeksi: 'Olemme kuin kavereita.'

Kun toinen puolisoista ilmoittaa, että haluaa erota, jäljelle jäävän mielessä pyörii miksi-kysymyksiä. Lähtijällä ei välttämättä ole niihin vastauksia – hän ei aina tiedä syitä itsekään.

Vastaus 'en rakasta sinua enää' kuulostaa armottomalta, mutta joskus se on totta. Lause voi pitää sisällään monia asioita. Kumpikin puolisoista on voinut muuttua paljon siitä, kun yhteinen elämä alkoi. Aina suhde ei kestä näitä muutoksia.

Rakkaus ei yleensä lopu yllättäen vaan hiljalleen vuosien kuluessa. Lähtijä saattaa havahtua siihen äkillisesti, eikä pysty varoittamaan puolisoaan. Tällöin ero tulee puolisolle suurena järkytyksenä.

Joissain tapauksissa rakkaus voi syttyä uudelleen. Parisuhteessa on kriisi tai puolisot elävät erillään työn tai muiden syiden vuoksi. Tällöin he saattavat huomata, ettei toinen olekaan itsestään selvyys. Puolisot kokevat menettämisen pelkoa ja ymmärtävät, kuinka paljon yhä välittävät toisistaan. He päättävät valita toisensa ja yhdessä olemisen uudelleen. Se on hieno kokemus.

Rakkautta voi ja sitä kannattaa ruokkia hyvillä asioilla: ottaa toinen huomioon ja kohdella häntä hyvin. Myös rakkaudelliset teot, kuten kaunis katse, hellä kosketus ja mukavat sanat vahvistavat puolisoiden yhteyttä.

Tärkeintä on, että molemmat tulevat suhteessa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Puolisoiden pitää tehdä valintoja suhteen puolesta, ei sitä vastaan. Suhteelle pitää antaa aikaa ja osoittaa, että arvostaa sitä. Myös henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen kannattaa panostaa. Henkistä läheisyyttä pidetään yllä puhumalla ja fyysistä hellyydellä, kosketuksella ja rakastelulla."

Kysymykseen vastasi perheneuvoja, seksuaali- ja pariterapeutti Paula Ruotsalainen Vantaan seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskuksesta.

Vierailija

Voiko rakkaus yllättäen loppua?

Kun rakkaus loppuu, loppuu myös rakastaminen. Rakastaminen nimittäin ei ole vain mukavia tekoja, vaan rakkaudesta ja rakkaudella tehtyjä tekoja. Vihkikaavassa puhutaan siis hölynpolyä, kun vaaditaan lupaamaan jotain sellaista, mitä ei voi edes luvata. Tekoja voi luvata, muttei rakkautta ...vai haluaisiko joku puolison, joka kohtelee hyvin velvollisuudesta, muttei enää lainkaan rakkaudesta?
Lue kommentti
Vierailija

Voiko rakkaus yllättäen loppua?

Vierailija kirjoitti: Kun rakkaus loppuu, loppuu myös rakastaminen. Rakastaminen nimittäin ei ole vain mukavia tekoja, vaan rakkaudesta ja rakkaudella tehtyjä tekoja. Vihkikaavassa puhutaan siis hölynpolyä, kun vaaditaan lupaamaan jotain sellaista, mitä ei voi edes luvata. Tekoja voi luvata, muttei rakkautta ...vai haluaisiko joku puolison, joka kohtelee hyvin velvollisuudesta, muttei enää lainkaan rakkaudesta? Vihkikaava onkin hyvin ovela sanakäänteissään. Kysytään "tahdotko rakastaa". Siihen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mykkäkoulu voi olla tapa rauhoittaa riitaa, jos ei osaa käsitellä sitä, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä neljä vuotta. Riidellessä meistä kumpikaan ei oikein osaa selvittää asiaa, vaan keskustelu vain pahentaa tilannetta. Lähes joka kerta minä olen se, joka aloittaa keskustelun riidan jälkeen. Menen keskustelemaan vasta kun olen kunnolla rauhoittunut ja mieleni on hyvä. Alkuun keskustelu sujuu hyvin, mutta todella nopeasti mieheni hyökkää vastaan ja ottaa kaiken sanomani syytöksinä.

Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten puhun hänelle etten vaan vahingossakaan loukkaisi häntä. Olen yrittänyt lukea mm. Väestöliiton sivuilta rakentavasta riitelystä ja koitan parhaani mukaan toimia neuvojen mukaan. Olen epätoivoinen, koska tuntuu, että vaikka kuinka yritän, niin kaikki menee silti vikaan.

Olen aikaisemmin ollut todella huono puhumaan tunteista, mutta mieheni kanssa olen voinut olla täysin avoin. Joskus kun olemme riidelleet ja olen kokenut tulleeni loukatuksi, olen vain päättänyt, että odotan, kunnes mies tulee juttelemaan. Kuitenkin yleensä minä aloitan keskustelun. Pisimmillään mykkäkoulua on kestänyt viikon. Se on itselleni ja varmasti myös miehelleni henkisesti todella kuluttavaa. Mitä vielä voin tehdä?

Kiitos kysymyksestäsi, jossa on kuvaat hyvin melko tavallisen riitatilanteen. Hienoa, että olet osaltasi yrittänyt saada muutosta samana pysyvään riidan kaavaan eli negatiiviseen kehäänne etsimällä tietoa rakentavasta riitelystä. Huolimatta yrityksistäsi toimia oikein koet jonkin menevän kuitenkin vikaan. Rauhallisessa mielentilassa ymmärrämme hyvin, miten riidoissa pitäisi käyttäytyä, mutta kun kiihtymyksen tunteet ottavat vallan järkevät ohjeet usein katoavat mielestä. Riitelyn taitoja opiskelleena tiedätkin, että keskustelualoite on tehokkain silloin, kun on rauhallinen. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla hyvillä mielin, koska pahoilla mielin olevan eli surullisen puolison keskustelualoite on monin kerroin helpompaa ottaa vastaan kuin turhautuneen ja kiukkuisen. Jos miehesi hämmentyy surullisuudestasi tai ei muuten reagoi sinun toivomallasi tavalla, älä luovuta, vaan yritä uudelleen. Voi hyvin olla, että hän tarttuu asiaan vähän viiveellä. 

Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisten kritiikistä.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi kuvaus tilanteen kulusta. Kärsiiköhän hän tilanteesta yhtä paljon kuin sinä? Kerrot hänen kokevan kaiken syytöksinä. Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisen kritiikistä. Muistuttaakohan tilanne häntä jostain aiemmasta teidän välillänne entisissä suhteissa tai lapsuudenkodissa? Kun hän pitää mykkäkoulua, tiedätkö mistä hän tarkalleen on loukkaantunut? Saako hänet jotenkin lepyteltyä? Ymmärrän, että on turhauttavaa olla aina aloitteellisempi osapuoli keskusteluissa. Pääasia kuitenkin on, että jompikumpi tekee aloitteen keskusteluun.

Kerrot, että olet aiemmin ollut huono puhumaan tunteistasi, mutta voit miehesi kanssa olla täysin avoin. Se on hienoa, se kertoo luottamuksesta parisuhteessanne. Onkohan hänen helppo avautua sinulle? Voi olla, että sinulle keskustelu on helpompaa, olet ehkä siihen pystyvämpi kuin miehesi. Jos hän kokee olevansa huono vaikeista asioista keskustelija, hän todennäköisesti välttää jälkikeskusteluja riidasta. Mykkäkoulun aikana hän ehkä haluaisi lopettaa sen, mutta ei tiedä miten. Aika saa hänet tavallaan unohtamaan tai siirtämään syrjään kurjan tapahtuman ja silloin hänelle on hyvin sopivaa pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Voi olla, että asiat eivät jää hänen mieleensä pyörimään kuten sinun, loukkauksista toipumiskyvyssäkin me kaikki olemme erilaisia.

Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää, mihin satumme sohaisemaan.

On hyvä, että pyydätte anteeksi. Joitain asioita joutuu pahoittelemaan monta kertaa. Toiset loukkaukset osuvat syvemmälle kuin toiset. Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää mihin satumme sohaisemaan. Kun saamme kuulla toiselle aroista kohdista rauhallisen syväluotaavan keskustelun avulla, se todennäköisesti muuttaa toimintaamme uudessa riidassa. Kysymyksestäsi ei ilmene kuinka kauan riitelynne on noudattanut samaa muuttumatonta kaavaa. Jos olette taistelleet kehällä jo sietämättömän pitkään ja haluatte olla yhdessä, suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Rauhallisen mukavaa syksyä teille!    


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oman elämän rajoittaminen on päättymätön tie, jolle ei pidä koskaan lähteä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet puolisoni kanssa nyt vuoden verran. Tavatessamme olin eroamassa pitkästä parisuhteesta, jossa olin juuri saanut juuri kuulla tulleeni petetyksi. 

Nykyisen puolisoni kanssa seurustelimme jo nuorina. Vuosien aikana olemme kyselleet silloin tällöin kuulumisia, mutta välissä on saattanut kulua monta vuotta. Olemme puhuneet, että kumpikaan ei ollut kunnolla unohtanut toista.

Puolisoni entinen on pettänyt häntä useasti, ja puolisoni on kokenut, että hän ei ole ollut riittävä entiselle puolisolleen. Heillä on suhteestaan kaksi lasta, jotka ovat osittain pitäneet huonoa parisuhdetta pystyssä, vaikka pettäminen on jatkunut lasten jälkeenkin. Jo suhteemme alkuaikoina huomasin, että puolisoni tarkkailee ja kontrolloi kaikkea tekemisiäni. Ajan kanssa tämä on mennyt todella pahaksi. Olemme puhuneet asiasta, ja hän pelkää, että teen samoin kuin hänen entinen puolisonsa ja ajattelee, että ei ole minullekaan tarpeeksi riittävä. Mitkään tekoni tai sanani eivät tunnu muuttavan hänen ajatuksiaan. Hän on myös hyvin kriittinen entistä puolisoani kohtaan ja sitä, että pidämme satunnaisesti yhteyttä, kun hoidamme pakollisia yhteisiä asioita. Hän kuvittelee, että kaikki se yhteydenpito tarkoittaa sitä, että haluan palata entiseni kanssa yhteen tai ainakin niin, että entinen puolisoni kaipaa minua. Itse tiedän, että en halua takaisin suhteeseen. Olen sanonut puolisolleni, että mitä sitten vaikka entiseni kaipaisi minua. Ei hän yksin sille asialle pysty mitään tekemään.

Puolisoni on käynyt terapiassa. En tiedä luotanko siihen, että se auttaa. Haluaisinkin tietää, miten voisin omalla käytökselläni vielä enemmän näyttää puolisolleni, että hän riittää juuri tuollaisena ja että en ole samanlainen kuin hänen entisensä.

Alamme olla tilanteeseen todella väsyneitä. Emme kuitenkaan halua luovuttaa. Olen sanonut monta kertaa, että jos en olisi tosissani tässä suhteessa, en kestäisi turhia epäilyjä ja syytöksiä.

Kerrot, että teillä on vuoden ikäinen parisuhde, jota varjostaa mustasukkaisuus. Selitys puolisosi mustasukkaisuudelle löytyy hänen menneisyydestään. Kun on tullut toistuvasti petetyksi, se jättää syvät haavat. Sen jälkeen saattaa mennä pitkän aikaa ennen kuin uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Joskus mustasukkaisuuden juuret voivat ulottua pitkälle lapsuuteen asti. Jos ihminen ei ole lapsuudessaan saanut riittävästi rakkautta, huomiota ja hyväksyntää, siitä voi seurata, ettei oikein koskaan kykene vakuuttumaan, että on riittävä. Se tekee olon turvattomaksi. On hyvä, että puolisosi on hakeutunut terapiaan. Mutta olet myös oikeassa siinä, että usein vie aikaa, ennen kuin terapia alkaa vaikuttaa. Siksi on hyvä miettiä, miten pärjäätte yhteisen elämän tilanteissa.

Mustasukkaisuudessa ei ole kyse siitä, että toinen olisi epäluotettava.

Mustasukkaisuus on hyvin kivuliasta sekä asianomaiselle itselleen että puolisolle. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten, jos sitä kokeva pystyy myöntämään, että kyse on hänen ongelmastaan. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi epäluotettava, vaan että itsellä on vaikea luottaa.

Teillä on hyvin tuore parisuhde. Vaikka kerrot, että olette nuoruudessanne seurustelleet ja silloin tällöin pitäneet yhteyttäkin, niin silti olette yhteisessä elämässänne alkumetreillä. Parisuhteiden alkuvaiheisiin liittyy lähes aina turvattomuutta ja epävarmuutta kaiken ihanan rakastumisen keskelläkin. Löydämmekö yhteisen elämän, kestääkö suhteemme? Miten pärjäämme sen kanssa, että kummallakin on oma parisuhdehistoria ja entiset elämät? Kerrot myös, että entinen parisuhteesi päättyi miehesi uskottomuuteen, juuri kun olitte tavanneet nykyisen puolisosi kanssa. Sinulla on siis itselläsikin kesken oma erosi ja siihen johtaneiden asioiden prosessointi. Vaikka sanot, että et kaipaa takaisin entiseen suhteeseen, niin siitä huolimatta eroon sopeutuminen vie aina aikaa. Yksi vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika erosta toipumiseen. Nämäkin kaikki asiat osaltaan saattavat lisätä puolisosi turvattomuuden tunnetta ja mustasukkaista käyttäytymistä. Siksi voisi olla hyvä todeta yhdessä, että tässä vaiheessa suhdettanne on vielä ymmärrettävästi paljon turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. 

Toisen käyttäytymisen kontrollointi johtaa vain syvemmälle mustasukkaisuuteen.

On myös tärkeää, että löydätte hyviä tapoja pärjätä näiden turvattomuuden tunteiden kanssa. Asioista ja tilanteista riiteleminen ovat huonoja tapoja, sillä ne lisäävät entisestään turvattomuuden tunnetta. Toisen käyttäytymisen tarkkaileminen ja kontrolloiminen ovat myös huonoja tapoja ja johtavat paria vain syvemmälle mustasukkaisuuteen. Toisen osapuolen pitäisi voida elää mahdollisimman normaalia elämää, johon kuuluvat normaalit omat menot ja ystävät. Oman elämänsä rajoittaminen niin, että toinen ei tulisi mustasukkaiseksi, on myös päättymätön tie. Sille ei pidä koskaan lähteä.

Kirjoitat koskettavasti siitä, että haluat omalta osaltasi olla hyvä ja turvallinen puoliso, koska suhteenne on sinulle tärkeä. Että et halua satuttaa puolisoasi kuten häntä on aiemmassa elämässään satutettu. Tämä asenteesi välittyy varmasti hänelle jo sinällään tuoden turvallisuutta ja luottamusta.


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.