Moni asia rasittaa parisuhdetta, kun perheeseen syntyy vauva.

Miten rakkaus kestää, kun meitä on kohta kolme?

Tätä Mari, 27, mietti paljon raskausaikana. Järjellä ajatellen kysymys tuntui absurdilta, olivathan he miehen kanssa toivoneet ja odottaneet vauvaa. Mutta Maria jännitti. Ystäväpiirissä monen suhde oli mennyt umpikujaan juuri lapsen synnyttyä. Tutut, koliikkilapsen vanhemmat, väsyivät jatkuvaan yövalvomiseen ja etääntyivät toisistaan. Serkun vauva taas tarjosi imetysaikana niin paljon läheisyyttä, ettei puolison halailu enää kiinnostanut.

– Tiesin, että lapsi muuttaa meidänkin elämämme. Kävimme ennen usein syömässä ulkona ja nautimme kiireettömästä maailmanparantamisesta. Pelkäsin, että se kaikki olisi mennyttä ja muuttuisin pelkäksi maidolta tuoksuvaksi äidiksi.

Kasvatuspsykologian dosentti Satu Uusiauttin mukaan Marin huoli ei ollut turha. Ensimmäisen lapsen syntymä on parisuhteelle iso muutos ja koetinkivi.

– Vauvan kuuluu oikeutetusti saada huomiota ja rakkautta. Toisilla lapsen tulo parisuhteeseen sujuu luontevasti, kun taas toisissa se aiheuttaa esimerkiksi mustasukkaisuutta tai riittämättömyydentunnetta, Uusiautti sanoo. 

Ajankäyttö uusiksi

Kun Jennistä, 33, tuli kaksi vuotta sitten äiti, suurin muutos arjessa oli ajankäyttö. Kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa oli paljon aiempaa vähemmän.

– Kun vauva nukahti, jaksoin ehkä käydä suihkussa, katsoa sähköpostit tai silittää hetken harsoja. Muutaman kerran yritimme katsoa mieheni kanssa illalla elokuvaa, mutta yleensä jompikumpi nukahti sohvalle jo alussa, Jenni kertoo.

Uusiautti kertoo juuri elämän muutoskohdat testaavat parisuhteen. Paras tapa varautua niihin on keskustella tulevasta etukäteen: Mitkä kaikki asiat muuttuvat? Mitkä ovat asioita, joista haluamme pitää kiinni? Mikä saakin muuttua? Miten voimme osoittaa toisillemme välittävämme silloinkin, kun olemme umpiväsyneitä? Ketä voimme pyytää tarvittaessa lastenhoitoapuun?

Jos suhde on tasapainoinen, pari pystyy keskustelemaan muutoksesta ja pääsee vaiheen yli. Silloin lapsen syntymä on yhteinen ilo, eikä arjesta tule elämää lapsen ehdoilla, vaan lapsen kanssa. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

– On tärkeää, ettei esimerkiksi vauvaan kohdistuvista mustasukkaisuuden tunteista syyllistä toista, vaan että pari miettii yhdessä ratkaisua ongelmaan. Jokaisen perheenjäsenten tulisi voida tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi, Uusiautti sanoo.

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen muistuttaa, että isän on tärkeää sanoa ääneen, jos kokee itsensä ulkopuoliseksi äidin ja vauvan symbioosista.

– Jos jompikumpi tuntee toisen kohtelevan loukkaavasti tai epäoikeudenmukaisesti, johtaa se helposti fyysisen ja tunnetason läheisyyden vähentymiseen. Pahimmillaan voi syntyä negatiivinen kehä, joka romahduttaa suhteen.

Potkaripyykkiä ja vauvansoseita

Likaiset potkarit vaativat pesijää ja perhe ruokaa. Lapsen myötä kotityöt lisääntyvät ja niiden jakaminen on yksi koetinkivi parisuhteelle. Niina, 27, koki suorittaneensa äitiyslomaa miehen ollessa töissä. Vauvanhoidon lomassa hän tiskasi, pesi pyykkiä, laittoi ruokaa ja leipoi – yli voimiensa. Täydellisyyteen pyrkineestä äidistä tuli väsynyt ja ärähtelevä vaimo.

Tilanne muuttui, kun Niinan mies jäi isäkuukaudelle ja Niina palasi siksi aikaa töihin. Mies keskittyikin enemmän lapseen ja vähemmän kodinhoitoon.

– Aluksi se ärsytti, mutta tajusin, että onni asuu vähän sekaisessakin kodissa. Kun en yrittänyt hoitaa koko kotia täydellisesti yksinäni, tunsin itseni paljon virkeämmäksi ja iloisemmaksi.

Niina sanoo isäkuukauden opettaneen hänelle paljon. Sen jälkeen hoitovapaa tuntui mukavalta ja aiempaa rennompi ote teki hyvää kaikille.

– Olen sanonut ystävillemme, että isäkuukausi pelasti parisuhteemme ja perheemme. Olen mieluummin onnellinen kuin täydellinen.

Uusiautti muistuttaa, että lapsiperheen arki on kevyempää yhdessä jaettuna. Esimerkiksi se, että suo toiselle välillä lepohetkiä, on vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista käytännössä. Jos äiti hoitaa päivisin vauvaa kotona, isän voi ottaa vetovastuun illalla niin, että äiti pääse lenkille tai hierojalle.

Pizzaa kahdelle

Mieheni komeus ja ruskeat silmät eivät olleet kadonneet mihinkään, huomasi Jenni, kun pari pääsi kaksin läheiseen pizzeriaan. Viidenkuukauden ikäistä tytärtä hoitivat sen ajan isovanhemmat.

– Olimme poissa vain vajaan kaksi tuntia, vauva nukkui kotona koko ajan. Pitkää irtiottoa tärkeämpää oli se, että saimme olla hetken vain toisiamme varten, Jenni sanoo.

Uusiautti kannustaa tuoreita vanhempia huomioimaan aikuisten kahdenkeskinen suhde myös vauva-aikana. Lastenhoitoavun järjestäminen muutamaksi tunniksi, hääpäivän kukat tai ihan vaan silittely ja suukottelu ovat tapoja osoittaa, että meidän parisuhteellamme on merkitys. Kun vanhemmilla on perheessä hyvä olla, välittyy se myös lapseen.

– Kun vaalii parisuhdetta, vaalii samalla lastaan. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset. Lapsuudessa saatu huolenpito, rakkaus ja välittäminen näkyvät myöhemmin lapsen itseluottamuksena, vastuuntuntona ja kykynä arvostaa muita ihmisiä.

Mikä seksielämä?

Vauva muuttaa myös seksielämää, niin naisen kuin miehen. Fyysinen synnytyksestä toipuminen vie aikansa ja usein synnytys vaikuttaa myös psyykkisellä tasolla. Martti, 30, joutui sulattelemaan esikoisensa vaikeaa syntymää.

– Kun olimme vaimoni kanssa lähekkäin, pelkäsin satuttavani häntä. Mieleeni tulivat synnytyssali, kipu, repeäminen, veri ja oma pelkoni, miten vauva ja vaimoni selviävät.

Martin tunteisiin auttoi aika.

– Seksi on yksi osa romanttista rakkautta, joka monesti lasten ollessa pieniä joutuu taka-alalle. Läheisyyttä ja toisen tärkeyttä voi kuitenkin osoittaa monin tavoin: sanoin, suukoin, ja halauksin, Uusiautti sanoo.

Oleellista on säilyttää yhteys toiseen ja muistaa, ettei äidiksi ja isäksi kasveta yhdessä yössä. Vanhemmuus ja kumppanuus löytävät uomansa kokemuksen karttuessa. Vaikka seksi hetkellisesti vähenisi, se voi versota uudella tavalla. Varsinkin, jos puolisoilla säilyy vauva-aikanakin tunne, että vastuuta ja vanhemmuutta jaetaan yhdessä.

Kriisi, jota ei tullut

Miten kävi Marille, kun lapsi syntyi? Kriisiä, jota hän oli pelännyt, ei tullutkaan. Pari oli keskustellut peloistaan ja odotuksistaan etukäteen. Jo ensimmäisinä päivinään äitinä Mari huomasi, että rakkautta riittää. Lapsen saama rakkaus ei ollut pois kumppanilta.

Neuvolan terveydenhoitaja antoi Marille vinkin: Muista, että lapsi on yhtä paljon isän kuin sinun. Anna heille tilaa, jolloin sekä sinä että parisuhde voivat paremmin.

Se oli hyvä neuvo.

Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”