Moni asia rasittaa parisuhdetta, kun perheeseen syntyy vauva.

Miten rakkaus kestää, kun meitä on kohta kolme?

Tätä Mari, 27, mietti paljon raskausaikana. Järjellä ajatellen kysymys tuntui absurdilta, olivathan he miehen kanssa toivoneet ja odottaneet vauvaa. Mutta Maria jännitti. Ystäväpiirissä monen suhde oli mennyt umpikujaan juuri lapsen synnyttyä. Tutut, koliikkilapsen vanhemmat, väsyivät jatkuvaan yövalvomiseen ja etääntyivät toisistaan. Serkun vauva taas tarjosi imetysaikana niin paljon läheisyyttä, ettei puolison halailu enää kiinnostanut.

– Tiesin, että lapsi muuttaa meidänkin elämämme. Kävimme ennen usein syömässä ulkona ja nautimme kiireettömästä maailmanparantamisesta. Pelkäsin, että se kaikki olisi mennyttä ja muuttuisin pelkäksi maidolta tuoksuvaksi äidiksi.

Kasvatuspsykologian dosentti Satu Uusiauttin mukaan Marin huoli ei ollut turha. Ensimmäisen lapsen syntymä on parisuhteelle iso muutos ja koetinkivi.

– Vauvan kuuluu oikeutetusti saada huomiota ja rakkautta. Toisilla lapsen tulo parisuhteeseen sujuu luontevasti, kun taas toisissa se aiheuttaa esimerkiksi mustasukkaisuutta tai riittämättömyydentunnetta, Uusiautti sanoo. 

Ajankäyttö uusiksi

Kun Jennistä, 33, tuli kaksi vuotta sitten äiti, suurin muutos arjessa oli ajankäyttö. Kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa oli paljon aiempaa vähemmän.

– Kun vauva nukahti, jaksoin ehkä käydä suihkussa, katsoa sähköpostit tai silittää hetken harsoja. Muutaman kerran yritimme katsoa mieheni kanssa illalla elokuvaa, mutta yleensä jompikumpi nukahti sohvalle jo alussa, Jenni kertoo.

Uusiautti kertoo juuri elämän muutoskohdat testaavat parisuhteen. Paras tapa varautua niihin on keskustella tulevasta etukäteen: Mitkä kaikki asiat muuttuvat? Mitkä ovat asioita, joista haluamme pitää kiinni? Mikä saakin muuttua? Miten voimme osoittaa toisillemme välittävämme silloinkin, kun olemme umpiväsyneitä? Ketä voimme pyytää tarvittaessa lastenhoitoapuun?

Jos suhde on tasapainoinen, pari pystyy keskustelemaan muutoksesta ja pääsee vaiheen yli.

Jos suhde on tasapainoinen, pari pystyy keskustelemaan muutoksesta ja pääsee vaiheen yli. Silloin lapsen syntymä on yhteinen ilo, eikä arjesta tule elämää lapsen ehdoilla, vaan lapsen kanssa. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

– On tärkeää, ettei esimerkiksi vauvaan kohdistuvista mustasukkaisuuden tunteista syyllistä toista, vaan että pari miettii yhdessä ratkaisua ongelmaan. Jokaisen perheenjäsenten tulisi voida tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi, Uusiautti sanoo.

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen muistuttaa, että isän on tärkeää sanoa ääneen, jos kokee itsensä ulkopuoliseksi äidin ja vauvan symbioosista.

– Jos jompikumpi tuntee toisen kohtelevan loukkaavasti tai epäoikeudenmukaisesti, johtaa se helposti fyysisen ja tunnetason läheisyyden vähentymiseen. Pahimmillaan voi syntyä negatiivinen kehä, joka romahduttaa suhteen.

Potkaripyykkiä ja vauvansoseita

Likaiset potkarit vaativat pesijää ja perhe ruokaa. Lapsen myötä kotityöt lisääntyvät ja niiden jakaminen on yksi koetinkivi parisuhteelle. Niina, 27, koki suorittaneensa äitiyslomaa miehen ollessa töissä. Vauvanhoidon lomassa hän tiskasi, pesi pyykkiä, laittoi ruokaa ja leipoi – yli voimiensa. Täydellisyyteen pyrkineestä äidistä tuli väsynyt ja ärähtelevä vaimo.

Tilanne muuttui, kun Niinan mies jäi isäkuukaudelle ja Niina palasi siksi aikaa töihin. Mies keskittyikin enemmän lapseen ja vähemmän kodinhoitoon.

– Aluksi se ärsytti, mutta tajusin, että onni asuu vähän sekaisessakin kodissa. Kun en yrittänyt hoitaa koko kotia täydellisesti yksinäni, tunsin itseni paljon virkeämmäksi ja iloisemmaksi.

Kun en yrittänyt hoitaa koko kotia täydellisesti yksinäni, tunsin itseni paljon virkeämmäksi ja iloisemmaksi.

Niina sanoo isäkuukauden opettaneen hänelle paljon. Sen jälkeen hoitovapaa tuntui mukavalta ja aiempaa rennompi ote teki hyvää kaikille.

– Olen sanonut ystävillemme, että isäkuukausi pelasti parisuhteemme ja perheemme. Olen mieluummin onnellinen kuin täydellinen.

Uusiautti muistuttaa, että lapsiperheen arki on kevyempää yhdessä jaettuna. Esimerkiksi se, että suo toiselle välillä lepohetkiä, on vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista käytännössä. Jos äiti hoitaa päivisin vauvaa kotona, isän voi ottaa vetovastuun illalla niin, että äiti pääse lenkille tai hierojalle.

Pizzaa kahdelle

Mieheni komeus ja ruskeat silmät eivät olleet kadonneet mihinkään, huomasi Jenni, kun pari pääsi kaksin läheiseen pizzeriaan. Viidenkuukauden ikäistä tytärtä hoitivat sen ajan isovanhemmat.

– Olimme poissa vain vajaan kaksi tuntia, vauva nukkui kotona koko ajan. Pitkää irtiottoa tärkeämpää oli se, että saimme olla hetken vain toisiamme varten, Jenni sanoo.

"Pitkää irtiottoa tärkeämpää oli se, että saimme olla hetken vain toisiamme varten."

Uusiautti kannustaa tuoreita vanhempia huomioimaan aikuisten kahdenkeskinen suhde myös vauva-aikana. Lastenhoitoavun järjestäminen muutamaksi tunniksi, hääpäivän kukat tai ihan vaan silittely ja suukottelu ovat tapoja osoittaa, että meidän parisuhteellamme on merkitys. Kun vanhemmilla on perheessä hyvä olla, välittyy se myös lapseen.

– Kun vaalii parisuhdetta, vaalii samalla lastaan. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset. Lapsuudessa saatu huolenpito, rakkaus ja välittäminen näkyvät myöhemmin lapsen itseluottamuksena, vastuuntuntona ja kykynä arvostaa muita ihmisiä.

Mikä seksielämä?

Vauva muuttaa myös seksielämää, niin naisen kuin miehen. Fyysinen synnytyksestä toipuminen vie aikansa ja usein synnytys vaikuttaa myös psyykkisellä tasolla. Martti, 30, joutui sulattelemaan esikoisensa vaikeaa syntymää.

– Kun olimme vaimoni kanssa lähekkäin, pelkäsin satuttavani häntä. Mieleeni tulivat synnytyssali, kipu, repeäminen, veri ja oma pelkoni, miten vauva ja vaimoni selviävät.

Oleellista on säilyttää yhteys toiseen ja muistaa, ettei äidiksi ja isäksi kasveta yhdessä yössä.

Martin tunteisiin auttoi aika.

– Seksi on yksi osa romanttista rakkautta, joka monesti lasten ollessa pieniä joutuu taka-alalle. Läheisyyttä ja toisen tärkeyttä voi kuitenkin osoittaa monin tavoin: sanoin, suukoin, ja halauksin, Uusiautti sanoo.

Oleellista on säilyttää yhteys toiseen ja muistaa, ettei äidiksi ja isäksi kasveta yhdessä yössä. Vanhemmuus ja kumppanuus löytävät uomansa kokemuksen karttuessa. Vaikka seksi hetkellisesti vähenisi, se voi versota uudella tavalla. Varsinkin, jos puolisoilla säilyy vauva-aikanakin tunne, että vastuuta ja vanhemmuutta jaetaan yhdessä.

Kriisi, jota ei tullut

Miten kävi Marille, kun lapsi syntyi? Kriisiä, jota hän oli pelännyt, ei tullutkaan. Pari oli keskustellut peloistaan ja odotuksistaan etukäteen. Jo ensimmäisinä päivinään äitinä Mari huomasi, että rakkautta riittää. Lapsen saama rakkaus ei ollut pois kumppanilta.

Neuvolan terveydenhoitaja antoi Marille vinkin: Muista, että lapsi on yhtä paljon isän kuin sinun. Anna heille tilaa, jolloin sekä sinä että parisuhde voivat paremmin. Se oli hyvä neuvo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suhteessa on oleellista ymmärtää, mikä johtuu itsestä, mikä puolisosta, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Minusta tuntuu, että olen täysin pattitilanteessa parisuhteeni kanssa. Samat ongelmat toistuvat ja jatkuvat vuodesta toiseen, enkä enää tiedä mitä asialle tekisin.

Ehkä suurin ongelma mielestäni on se, että mieheni on n. 90 prosenttia hereilläoloajastaan kotona kännykkä kädessä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ei ”ehdi” leikkiä lasten kanssa ja lähinnä tiuskii heille, kun he riehuvat tai kitisevät. Hän on kuulemma aina niin väsynyt töiden jälkeen. 

Olen puhunut hänen kanssaan asiasta useita kertoja, mutta hänen mielestään minä vain nalkutan. Tämä johtaa siihen, etten hirveän usein jaksa asiasta sanoa, vaan yritän vain niellä ärtymykseni ja keskittyä olemiseen lasten kanssa. Jossain vaiheessa tämä joka kerta johtaa siihen, että lopulta valitan jokaisesta pienestä asiasta ja minua ärsyttää koko ajan.

Mieheni mielestä ainoa ongelmamme parisuhteessa on minun jatkuva tyytymättömyyteni, joka johtuu siitä, että minulle ei vain riitä mikään. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten jaksa enää nähdä parisuhteemme eteen yhtään vaivaa. Vain lasten takia en haluaisi erota.

Kiitos kysymyksestäsi! Kuvauksesi saa elävästi hahmottumaan suhteenne negatiivisen kehän, joka on kovin tavallinen monessa lapsiperheessä. Miehesi on töistä väsyneenä liimautunut kännykkäänsä eikä jaksa olla läsnä ja osallistuva iltaisin. Lapsetkin ovat väsyneitä päivästään päivähoidossa tai koulussa. Miehesi väsymys saa hänet tiuskimaan lapsille, joiden levottomuuden ja tyytymättömyyden yksi syy on todennäköisesti teidän aikuisten välinen tunnelma. He kokevat isän henkisen poissaolon, kaipaavat hänen huomiotaan ja yrittävät saada häneen kontaktia miehesi kannalta väärällä tavalla. Yrität olla hyväntuulinen ja jaksava lasten tunteiden kanssa ja niellä ärtymystäsi mieheesi parhaasi mukaan. Se ei ole helppoa, koska sinulla on paha mieli lasten puolesta, sinuakin väsyttää ja tiedät olevasi päävastuussa koko illan saamatta kontaktia puolisoosi.

Negatiivisen kehän kiertäminen saa toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Miehesi vastaa sinun turhautumisreaktioosi ärsyyntymällä valituksestasi, hänhän haluaisi olla yksin väsymyskuplassaan. Sinä tuskastut tilanteeseen lisää, yrität olla nalkuttamatta, mutta ärsyyntymisesi lisääntyessä valitat sanojesi mukaan lopulta joka asiasta. Keskustelunne todennäköisesti menevät syyttelyksi (”koskaan sä et tee mitään muuta kuin räpläät kännykkää”) ja puolustautumiseksi (”mä olen ihan poikki töistä, anna mun olla, eikö noi lapset voi olla hiljaa”) ja vastasyytöksiksi (itse nalkutat koko ajan joka asiasta, mihinkään et ole tyytyväinen” ja ”no ei voi olla tyytyväinen, kun totakaan et hoitanut ja tota ja tota”). Saman negatiivisen kehän kiertäminen uudelleen ja uudelleen uuvuttaa teitä molempia ja saa ainakin sinut toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Jos tutkisimme pariterapiassa kehää sinun näkökulmastasi, löytäisimme todennäköisesti ärsyyntymisen ja turhautumisen tunteen lisäksi muita pinnalla olevia tunteita, kuten pettymyksen, kiukun ja loukkaantumisen tunteita. Jos sukeltaisimme pinnan alle, vastaan tulisi todennäköisesti paljon kipeitä tunteita. Ehkä tunnet jääväsi useasti kovin yksin ja tunnet olosi turvattomaksi parisuhteessa. Haluaisit tukeutua puolisoosi, tuntea, että hoidatte perheenne hyvinvointia yhdessä. Haluaisit olla rakastettu, haluttu, arvostettu ja kiinnostava puolisosi mielestä, kiinnostavampi kuin tekninen vempain, jonka maailmaan miehesi on uponnut. Ikävöit ehkä miestä, johon aikoinaan rakastuit. Mietit eroa vaihtoehtona, mutta todennäköisesti myös pelkäät sitä. Voi olla, että olet huolissasi miehesi voinnista, mutta et tiedä miten voisit häntä auttaa, koska et saa häneen kontaktia tunnetasolla.

Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa.

Miehesi pinnalla näkyvien tunteiden kuten kiukun, turhautumisen ja kyllästymisen alla on varmasti myös monenlaisia syvempiä tuntemuksia. Miehesi sanoo, että sinulle ei riitä mikään ja olet aina tyytymätön. Hän todennäköisesti kokee itsensä keinottomaksi sinun reaktioiden edessä. Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa. Ehkä hän kokee tekevänsä kaiken aina väärin ja jopa olevansa vääränlainen ja kykenemätön olemaan sinulle sellainen mies, jota toivot ja tarvitset. Hänkään ei varmasti koe olevansa kovin rakastettu ja arvostettu. Ehkä hän kaipaa parisuhdeaikaa ja lämpöä suhteeseenne, mutta koska hän kokee sinun lähinnä tekevän kotiaskareita höyryllä, hän vetäytyy omiin oloihinsa älypuhelimen maailmaan ”hoitamaan” pahaa oloaan. Sinä taas tulkitset hänen kännykälleen uppoutumisen haluttomuutena osallistua perhe-elämään, mutta kaiken alla voi ollakin kaipuu olla pystyvä ja tarpeellinen perheenisä ja kiinnostava puoliso sinulle.

Kehän kuvailu on toki arvailua lyhyen kysymystekstisi perusteella, mutta olen aika varma, että tunneyhteytenne katkos voi vielä korjaantua perusteellisten keskustelujen avulla. Jos jokin kuvauksessa osui ja kiinnostuit asiasta, voisitte jatkaa negatiivisen kehän miettimistä ja sen pysäyttämistä pariterapiassa paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa tai perheneuvolassa. Keskustelujen avulla opitte tunnistamaan, mikä suhteessanne on omaa henkilökohtaista painolastia ja mikä johtuu puolisosta, sekä opitte ymmärtämään toisianne paremmin. Jatkossa pystytte sanoittamaan tarpeitanne rakentavalla tavalla ja tukeutumaan toisiinne uudelleen, eli saatte korjattua tunneyhteytenne katkoksen. Apua hakematta ei kannata luovuttaa!

Vierailija

Mitä tehdä, kun parisuhteessa toistuvat koko ajan samat ongelmat?

No meillä oli myös vähän samalainen tilanne, tosin ei lapsia. Mutta mies aina kännykällä eikä koskaan läsnä eikä nähnyt eikä kuullut mitään, vetäytyi aina kännykän taakse. Minä petyin, loukkaannuin, olin yksinäinen ja nalkutin hänelle kännykästä, luulin että hän ei rakasta minua tai pettää minua tms. Sitten avauduin miehen kaverille, että mietin eroa koska mieheni on aina vain kännykällä. Miehen kaveri kertoi, että mieheni oli ollut jo ennen minua aina kännykällä myös kavereiden seurassa eli...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei ole vastuullista yrittää lasta vain kumppanin mieliksi, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä puolitoista vuotta. Välitämme toisistamme, haluamme suhteen toimivan ja seksi on aivan loistavaa. Kuitenkin parisuhteessamme on ongelmia, joista emme pääse yli.

Kun tapasimme, viestittelin vielä toisen miehen kanssa, lähinnä vain tylsyyttäni. Tapasin myös ex-miestäni pari kertaa, mutta välillämme ei tapahtunut mitään. Nykyinen mieheni suuttui minulle tästä ja koki, että olen pettänyt häntä. Olen koko suhteemme ajan saanut pyydellä anteeksi, kuinka petin miestä, vaikka en mielestäni ole tehnyt niin.

Lisäksi mukaan on tullut ongelma, josta emme pääse yhteisymmärrykseen. Olen halunnut lapsia jo kahdeksan vuotta. Edellinen suhteeni ajautui eroon, koska mies ei halunnut lapsia. Nykyiselle kerroin jo heti alussa, että en halua enää odottaa pitkään.

Nyt, monien vaiheiden jälkeen, mies päätti yksin, ettei hän haluakaan vielä lapsia. Hänen mielestään voisimme harkita asiaa uudelleen kahden vuoden päästä, sillä hän ei ole varma minusta eikä koe olevansa valmis. Mies pelkää, että jätän hänet, kun lapsi syntyy. Minä taas en halua odottaa enää. Molemmat haluamme olla yhdessä, mutta onko se mahdotonta?

Olette vielä suhteellisen nuoressa suhteessanne käyneet läpi jo monenlaisia haastavia vaiheita ja kysymyksiä. Kerrot teidän olevan nyt epätietoisia suhteenne jatkon osalta. Se on hyvin ymmärrettävää tilanteessanne.

Tuot esiin myös parisuhteenne vahvuuksia: välitätte toisistanne, kummallakin on halua jatkaa yhdessä ja seksi on loistavaa. Nämä tekijät antavat hyvän pohjan lähteä tutkimaan sitä, onko suhteenne jatkuminen mahdollista.

Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on ollut pelkoa sekä petetyksi että jätetyksi tulemisesta. Onko sinulla käsitystä näiden pelkojen juurista? Suhteenne alkuajat eivät olleet kummallakaan täysin selvät muiden suhteiden osalta. Mutta se ei varmaankaan täysin selitä näitä pelkoja, etenkään ajatusta jätetyksi tulemisesta mahdollisen lapsen syntymän jälkeen.

Oletko kysynyt miesystävältäsi, mikä voisi lievittää näitä hänen pelkojaan? Mikä voisi vakuuttaa hänet siitä, ettet aio jättää häntä, jos saatte yhteisen lapsen? Sanoit, että haluatte molemmat jatkaa suhdettanne. Oletko tarkemmin selvillä siitä, mitä miesystäväsi haluaa suhteeltanne? Ainakaan hän ei ilmeisesti halua olla vain mahdollinen isäkandidaatti.

Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

Ei ole vastuullista suostua yrittämään lasta vain toisen mieliksi. Se on sellaiseen aivan liian iso ja kauaskantoinen asia. Kysymys on kuitenkin uudesta ihmiselämästä, elävästä yksilöstä. Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

On ymmärrettävää, että koet tämän lapsiasian vaikuttavan negatiivisesti suhteeseenne. On vaikea suhtautua siihen, että et mahdollisesti saakaan sitä, mitä sinulle on jo aiemmin luvattu. Olet tilanteessa, jossa joudut ehkä valitsemaan miesystäväsi ja lapsihaaveesi välillä. Se ei varmaankaan olisi helppo päätös.

Kerroit, että olet lopettanut aiemman suhteen sen vuoksi, ettei silloinen kumppanisi halunnut lasta. Ja nyt olet mahdollisesti samanlaisen harkinnan edessä. Voiko olla, että tämä lapsikysymys vie liikaa tilaa suhteen kehittymiseltä ja syventymiseltä?

Vanhemmuus tuo aina mukanaan uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Olette olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Se ei ole parisuhteelle vielä kovinkaan pitkä aika. Edettäessä rakastumisvaiheesta vakiintuneempaan parisuhteeseen puolisot oppivat jatkuvasti toisistaan jotakin uutta. Yhteistä vanhemmuutta harkittaessa on hyvä tuntea toinen mahdollisimman hyvin, koska vanhemmuus tuo aina mukanaan jotakin uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Tuntuisiko mahdolliselta, että laittaisitte vielä tässä kohtaa suunnitelmat lapsen hankkimisesta joksikin aikaa aikalisälle ja keskittyisitte parisuhteen rakentamiseen? Te voisitte tutustua toisiinne entistäkin paremmin, ja sitä kautta parisuhteenne voisi vahvistua ja syventyä. Vakaasta ja vankasta parisuhteesta on hyvä lähteä tutkimusmatkalle vanhemmuuteenkin, sitten kun sen aika on.   

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.