Jos vain toinen parisuhteen osapuolista yrittää ratkaista suhteen ongelmia, ei ratkaisua löydy. Kuva: iStockphoto.
Jos vain toinen parisuhteen osapuolista yrittää ratkaista suhteen ongelmia, ei ratkaisua löydy. Kuva: iStockphoto.

Elättekö suhteessanne nyt vain vaikeaa vaihetta vai onko edessä ero?

Huffingtonpost.com listaa lähestyvän erot merkit.

1. Haaveilet elämästä ilman puolisoasi

”Sitten, kun puoliso ei ole enää kuvioissa, aion tehdä…”

”Sitten, kun olen taas vapaa, lähden…”

Kuka tahansa voi miettiä tätä silloin tällöin. Jos ajattelet näin päivittäin, etkä pääse ajatuksista eroon, saatat olla mielessäsi jo matkalla kohti isoa E:tä.

2. Ongelmia on enemmän kuin ratkaisuja

Tuntuuko, että suhteessanne ei muuta olekaan kuin erimielisyyksiä ja koko aikanne menee niistä kiistelyyn? Tällöin suhde on todennäköisesti ajautunut ratkaisemattomien ongelmien noidankehään.

Ensin on jäänyt selvittämättä yksi erimielisyys, sitten toinen, kohta kolmas. Pian kukaan ei pysty enää pitämään lukua taistelunaiheistanne. Tämän ongelmavyyhden avaaminen tuntuu mahdottomalta, koska ette enää tiedä, mistä pitäisi aloittaa.

3. Ette jaa ajatuksianne ja tunteitanne

Kaikista asioista ei tarvitse kertoa kumppanille, mutta tärkeistä asioista kyllä. Se, että on tyytymätön parisuhteeseensa, on ehdottomasti kertomisen arvoinen asia.

Kaikista asioista ei tarvitse kertoa kumppanille, mutta tärkeistä asioista kyllä.

Ongelmia ei myöskään voi ratkaista ennen kuin myöntää, että ne ovat olemassa. Tälle tielle pääsee ainoastaan keskustelun keinoin.

4. Välttelette todellista kohtaamista

Torjuuko puolisosi sinut, kun yrität puhua hänelle huolistasi ja pahimmassa tapauksessa poistuu paikalta? Vähätteleekö hän mielipiteitäsi tai menee täysin lukkoon, kun kerrot hänelle niistä? Entäpä sinä itse: oletko oikeasti kiinnostunut kumppanisi ajatuksista, mielipiteistä tai tarpeista?

Jos pariskunta välttelee ongelmiaan ja kieltää niiden olemassaolon, se ottaa todella ison askeleen eri suuntiin.

Jos pariskunta välttelee ongelmiaan ja kieltää niiden olemassaolon, se ottaa todella ison askeleen eri suuntiin.

5. Toinen ratkaisee suhteen ongelmia yksin

Parisuhde on kahden kauppa, hyvässä ja pahassa. Niiden kahden ihmisen, jotka ovat saaneet suhteen ongelmat aikaan, pitää ne myös ratkaista. Yhdessä. Ratkaisuyritykset on tuomittu epäonnistumaan, jos kahdesta kumppaneista vain toinen sitoutuu niihin.

6. Toinen haluaa seksiä mutta toinen ei

Hyvin harva jaksaa tehdä loputtomasti seksialoitteita, jos puolison vastaus on aina tyly "ei". Parisuhde, josta puuttuu seksi, päättyykin usein eroon tai muuttuu liitoksi, joka on olemassa vain mukavuussyistä. Tämä siksi, että seksin mukanaan tuoma läheisyys on yksi jokaisen parisuhteen kantavista voimista.

Parisuhde, josta puuttuu seksi, päättyykin usein eroon tai muuttuu liitoksi, joka on olemassa vain mukavuussyistä.

Näin pääsette eteenpäin

Tunnistitko suhteessasi edellä mainittuja eron merkkejä? Älä lannistu.

Jos rakastatte toisianne ja haluatte pysyä yhdessä, teillä on vielä mahdollisuus saada asiat kuntoon.

Keskustelkaa ongelmistanne ja ottakaa tarvittaessa mukaan keskusteluun ulkopuolinen asiantuntija.Tällöin voi olla helpompi puhua vaikeista asioista ilman, että tilanne äityy riidaksi tai menee pahasti lukkoon.

 

Kylmä suhde omiin vanhempiin on raskas taakka, josta voi kuitenkin selvitä, Parisuhdeneuvolan asiantuntija Anssi Tietäväinen kertoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kuinka pääsen eroon surullisesta lapsesta sisälläni? En ole kokenut saavani äidinrakkautta missään vaiheessa elämää. Äiti ja isä erosivat kun olin 9. Sain kauheasti vastuuta toisen talouden sekä kaksi vuotta nuoremman pikkusiskoni hoitamisesta. Kaikista sisarusriidoista syytettiin minua. Siskoni sai kaiken, minä en, ja se on jatkunut aikuisikään asti. 

Halusin lukioon, mutta äiti sanoi, ettei minusta ole siihen. Siskoa kyllä kannustettiin. Minut ajettiin 16-vuotiaana pois kotoa, vaihtoehdoiksi annettiin joko adoptio tai muutto. Ensimmäistä poikaystävääni vanhempani eivät hyväksyneet vaan moittivat. Muutenkin äiti ei kasvattanut tai ottanut minua huomioon mitenkään. Ainoa palaute, jota sain, oli ”älä käyttäydy noin, äiti ei jaksa”.

Nyt meillä on neljä lasta. Äitini on haukkunut ja solvannut kotiamme epäsiistiksi. Ennen hän kehui lapsia fiksuiksi, nyt sanoo, etteivät koulutodistukset ole hääppösiä. Samaan aikaan siskoni lapsi voi olla yökylässä, häntä viedään matkoille ja lahjotaan tavaroin ja herkuin.

Olen aina kannustanut äitiäni. Olen yrittänyt olla kiltti. Tuntuu ihmeelliseltä ja oudolta, miten joku voi olla noin kylmä ja julma omaa lastaan  kohtaan.

Kaikilla ihmisillä on tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Erityisesti kaikkein lähimpien ihmisten taholta.

Kirjoitat monista asioista ja tilanteista, jotka olet kokenut epäoikeudenmukaisina. Hyvin ymmärrettävästi sellainen kokemus herättää noita mainitsemiasi tunteita surua, harmia ja kateutta. Ehkä myös vihaa ja katkeruutta.

Kirjassaan Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus Ben Furman esittää kolme peruskysymystä hankalan menneisyyden käsittelyyn. Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

  1. Mikä on auttanut sinua selviytymään?
  2. Mitä vaikea lapsuutesi on sinulle opettanut?
  3. Miten olet myöhemmin elämässäsi hankkinut kokemuksia, joita vaille lapsena jäit?

Aikuisena ihmisenä voit päättää siitä, millaista elämää haluat elää ja keitä päästät lähellesi. 

Läheisissäkin ihmissuhteissa on tärkeää, että rajat ovat selkeät. Mikä on minun asiani ja mikä jonkun toisen, mihin voin itse vaikuttaa ja mihin en, mikä on minun vastuullani ja mikä ei? Aikuisena ihmisenä voit päättää ja määritellä sitä, millaista elämää haluat elää, keitä ihmisiä päästät lähellesi ja keiden kanssa haluat jakaa elämääsi.

Tällaisen kypsän itsenäistymisen mielekkyys on siinä, että sinun ei tarvitse olla kiinni epäoikeudenmukaisuuden kokemuksessa. Vaikka oletkin kokenut huonoa kohtelua, voit vahvistua omana itsenäsi ja pikkuhiljaa irrottautua raskaiden kokemusten siteistä.

Kysymyksestäsi tulee myös käsitys, että oma äitisikin on ollut kovin epävarma äitiydestään. Millainen hänen taustansa mahtaa olla ja voisiko se tehdä asioita ymmärrettävämmäksi? Asioiden ymmärtäminen voi avata tietä oman sisäisen rauhan saavuttamiseen.

Äitinä voit kohdata omat lapsesi oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. 

Löytyisikö elämästäsi joku ihminen, joka voisi auttaa sinua tässä prosessissa kuuntelemalla kokemustasi epäoikeudenmukaisuudesta? Tai olisiko sinun mahdollista purkaa kokemuksiasi kirjoittamalla niistä itsellesi? Kirjoittaminen voi olla hyvin terapeuttista ja auttaa päästämään irti ikävistä kokemuksista.

Sinulla on myös mahdollisuus huolehtia siitä, että kokemasi huonon kohtelun ketju ei jatku. Äitinä voit kohdata omat lapsesi oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. Tarjota heille kokemuksen, että he ovat kaikki yhtä tärkeitä, rakkaita ja arvokkaita.   

 

Käyttäjä3500
Seuraa 
Liittynyt7.12.2016

Äitini on kohdellut minua huonosti koko elämäni ajan – miten pääsen eteenpäin?

Eikä omia lapsiaan pysty aina kohtelemaan niin kuin haluaisi. Paholaisiako tämä asiantuntija kuvittelee henkistä väkivaltaa lapsilleen tekevien äitien ja isien olevan? Ei, kyllä heistä valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä, mutta pahoinvointi, usein jopa tunnistamaton tai ainakin käsittelemätön, saa heidä toimimaan todella huonosti vanhempina. Mutta vaikka pahoinvointinsa tunnistaisikin, niin miksi siihen ei saa Suomessa apua? Siis vaikka menisi terapiaan, niin sieltäkin on moni lähtenyt pois...
Lue kommentti

Mikä avuksi, kun kotityöt kasautuvat vain toisen puolison harteille? Perheneuvoja Helena Toppari vastaa.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Perheeseemme kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta, ja minusta tuntuu, että puolisoni ei ole ymmärtänyt perhe-elämän kokonaisvaltaisuutta. Oli kyse sitten ruuanlaitosta, siivoamisesta, lasten uusista vaatteista tai syntymäpäiväjärjestelyistä, mitään ei tapahdu, ellen minä laita asioita liikkeelle. Puolisoni tekee kyllä esimerkiksi kotitöitä kun pyydän, mutta aloitteen täytyy joka kerta tulla minulta. Meillä on molemmilla aivan yhtä vaativa työ.

Taakka tuntuu minusta kohtuuttomalta. Olen ärtynyt siitä, ettei aikuinen ihminen ymmärrä, että asiat eivät tapahdu itsekseen. En ole mielestäni tarkka siitä, mitä meillä syödään tai kuinka keittiö pitäisi siivota – kunhan se pysyisi vain järjestyksessä. Olen yrittänyt puhua tästä, ja silloin hän saattaa olla päivän verran tarmokkaampi, kunnes työnjako luisuu taas samaan vanhaan malliin.

Kaiken tämän jälkeen hänen on vaikea ymmärtää, miksi minulla ei riitä voimia olla samanlainen puoliso kuin olen aikaisemmin ollut enkä esimerkiksi tee aloitetta seksiin. Tosiasia onkin, että kaipaan iltaisin eniten unta. Miten lähtisin purkamaan tilannetta niin, että saisin puolisonkin siihen tosissaan mukaan?

Kerrot valitettavan yleisestä naisten kokemuksesta pikkulapsiperheen arjesta. Tilanne näyttää usein alkavan vauva-aikana, jolloin äidit ovat yleensä äitiyslomalla ja ottavat homman haltuun. Osa miehistä luovuttaa tässä vaiheessa kodin arjen toimitusjohtajuuden naiselle ja ajautuu vähitellen assistentin rooliin. Hyvät, yhteyttä tuovat hetket, kuten muun muassa seksi, alkavat vähetä.

Tämä kuvio on kuormittava kummallekin osapuolelle. Pitkään jatkuessaan se saattaa vahvistua ja etäännyttää parin toisistaan. Siksi on hienoa, että haluat lähteä purkamaan tilannetta niin, että puolisosikin näkökulma on mukana.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta ajattelisin, että perhe-elämän työnjaon ongelmat liittyvät osaksi moniin kohtalaisen uusiin muutoksiin muun muassa tasa-arvon, koulutuksen, työelämän, perhekulttuurin ja asumisen saralla. Näitä muutoksia yhteiskunnassa on tapahtunut melko nopeasti viime vuosikymmenten aikana. Elämme jonkinlaisessa murroskohdassa, jossa perinteinen ja nykyinen kulttuuri, roolit ja toimintatavat eivät ole ihan integroituneet. Saatamme itsekin huomaamattamme vahvistaa perinteistä työnjakoa omalla käyttäytymisellämme. Pyydämme esimerkiksi miestä viemään automme huoltoon tai asentamaan lampun pistorasiaan. Saatamme ohjata poikalasta tekemään miesten juttuja isän kanssa, ja tyttölapsi tekee äidin kanssa tyttöjen juttuja.

Kahden ihmisen tavat hoitaa asioita voivat olla erilaisia. Onnelliset parit ovat hyviä pärjäämään erilaisuuden kanssa.

Käytännön tasolla monet parit ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelmaa niin, että he sopivat vastuujaosta. Paras tapa lienee se, että kumpikin ottaa vastuulleen ne alueet, jotka tuntuvat omilta ja loput jaetaan tasan. On kuitenkin mahdotonta, että kaiken pystyisi jakamaan täysin tasan. Olennaista on, että omalla vastuualueellaan voi pääsääntöisesti päättää itse, miten vastuualuettaan hoitaa. Kahden erillisen ihmisen näkökulmat siitä, miten asiat tulee hoitaa, voivat olla aika erilaisia. Onnelliset parit ovat hyviä pärjäämään tämän erilaisuuden kanssa. Jos haluaa elää toisen kanssa yhdessä, on sekä joustettava että pidettävä kiinni omasta näkökulmastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteisen elämän on oltava yhdessä sovittua ja kummankin näköistä.

Kun pari puhuu perheen työnjakoon liittyvistä ongelmista, mietin aina myös sitä, että mistä pohjimmiltaan näiden keskustelujen alla puhutaan. Usein kun menemme pintaa syvemmälle, pääsemme keskusteluihin muun muassa yksinäisyyden tunteesta, pelosta, että ei ole tärkeä toiselle, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteesta ja pelosta, että toinen kaipaa jotain muunlaista elämää. Joskus nämä alla olevat tunteet ovat niin piilossa, että niitä on vaikea itsekin tunnistaa. Joskus ne saavat voimaa omasta historiastamme. ”Minun piti olla silloin aina reipas, ja nytkin minun pitää jaksaa ja olla reipas”.

Kerrot, että miehesi tekee kotitöitä pyydettäessä. Voimme olettaa, että hän ei ole mikään huono tai vastuuton mies, vaan jostain syystä ottanut roolin, jossa hän tuskin itsekään kokee oloaan hyväksi. Olisiko mahdollista, että pysähtyisitte rauhallisessa, levänneessä hetkessä puhumaan lausumattomia ajatuksia kotitöistä sekä niiden herättämistä oloista ja tunteista? Voisin kuvitella, että sinä saattaisit sanoa esimerkiksi, että : ”Koen jääväni yksin ja kaipaan sitä tunnetta, että sinä olet minun kanssani, että me olemme yhdessä”. Mitäköhän miehesi kokee ja kaipaa?

Pienet hetket toimivat voimavarana joskus niin kovassa arjessa.

Lapsiperheen vaativan elämän keskellä kannattaa etsiä ymmärrystä toisiinne. Kerätkää yhteenliittymisen pieniä hetkiä. Sellaisia ovat esimerkiksi katse, hymy, kiitos, kosketus. Ne toimivat voimavarana ja pehmusteena joskus niin kovassa arjessa.