Tuntuuko, ettei mikään ole varsinaisesti rikki, mutta jotain pitäisi korjata?

Milloin parisuhteen ongelmista kannattaa huolestua ja etsiä ulkopuolista apua niiden ratkaisemiseksi? Tässä Todaysparent.comin ohjeet.

1. Riidat toistavat itseään

Keskustelette ensin jostain ihan muusta, mutta päädytte samaan juupas-eipäs-väittelyyn kuin eilenkin. Ja toissapäivänä. Väittely äityy riidaksi, jota ei saa selvitettyä.

2. Ongelmat vaietaan kuoliaaksi

Olette molemmat kaivautuneet poteroihinne ja ettekä ota vahingossakaan puheeksi hankalia aiheita. Hiljaisuus ei tunnu hyvältä vaan painostavalta ja lannistavalta. Mitään ei ole enää tehtävissä!

3. Seksielämää ei ole

Seksi, mitä se on? Ei voisi vähempää kiinnostaa! Toinen puolisoista teeskentelee nukkuvansa, kun toinen kömpii petiin. Kumpikin tietää, mitä todellisuudessa tapahtuu, muttei jaksa välittää. Toisen kosketus tuntuu vastenmieliseltä.

4. Niuhotatte inhottavasti

Olette katkeria ja myös ilkeitä toisillenne. Kommentoitte toistenne sanomisia sarkastisesti tyyliin: ”Joo niinhän sä varmaan taas tuutkin ajoissa kotiin.” Toisen tekemisistä löytyy vain vikoja, eikä armoa pyydetä eikä anneta.

5. Polku ei johda mihinkään

Ette ole enää rakastavaisia vaan kämppiksiä - tai kaksi elinkautisvankia lusimassa tuomiotaan samassa sellissä. Teillä on outo tunne: mikään ei varsinaisesti ole rikki, mutta jotain pitäisi korjata.

6. Keinot ovat lopussa

Olette yrittäneet ratkaista tilanteen niillä keinoilla, jotka osaatte ja jotka ovat tepsineet aiemmin. Ette keksi, mitä voisitte tehdä toisin.

Apua kannattaa hakea

Vastasitteko jokaiseen kuuteen kohtaan “kyllä”? Ei hätää. Tärkeimmät kysymykset tulevat vasta viimeisenä: Haluatteko vielä pelastaa suhteenne? Oletteko valmiit näkemään vaivaa sen eteen? Jos vastasitte jälleen kaksi kertaa ”kyllä”, mitään ei ole vielä menetetty.

Ellei ystäville tai sukulaisille puhuminen helpota tilannetta, ottakaa yhteyttä ulkopuoliseen parisuhdeneuvojaan. Asiantuntijoilta saa hyödyllisiä, puolueettomia neuvoja ja uusia näkökulmia parisuhteen jumeihin.

Parisuhdeneuvontaa tarjoavat esimerkiksi
Väestöliitto
Kataja ry
Kirkon perheneuvonta.

Lue lisää

Parisuhde ei kehity, jos puolisot jumiutuvat menneeseen

Parisuhteen 3 ongelmaa ja ratkaisua

Mitä tehdä, jos mies ei halua seksiä?

Vierailija

Tarvitsetteko parisuhdeterapiaa? 6 paljastavaa merkkiä

Luulen että kannattaa sinne terapiaan mennä selvästi aikaisemmin. Jos tuollainen tilanne on, että toinen tuntuu vastenmieliseltä ja mikään ei suju niin se on todella hankala siitä sitä enää korjata. Ja jos ei ole tapana puhua kaikkea halki tai se tuntuu itselle tai toiselle vaikealta, voisi tehdä hyvää käydä terapiassa säännöllisesti vaikka suhteen alusta asti, ettei pienet asiat kasaannu möröksi mielen päälle. Rahaa siihen tietty tarvitsee.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oman elämän rajoittaminen on päättymätön tie, jolle ei pidä koskaan lähteä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet puolisoni kanssa nyt vuoden verran. Tavatessamme olin eroamassa pitkästä parisuhteesta, jossa olin juuri saanut juuri kuulla tulleeni petetyksi. 

Nykyisen puolisoni kanssa seurustelimme jo nuorina. Vuosien aikana olemme kyselleet silloin tällöin kuulumisia, mutta välissä on saattanut kulua monta vuotta. Olemme puhuneet, että kumpikaan ei ollut kunnolla unohtanut toista.

Puolisoni entinen on pettänyt häntä useasti, ja puolisoni on kokenut, että hän ei ole ollut riittävä entiselle puolisolleen. Heillä on suhteestaan kaksi lasta, jotka ovat osittain pitäneet huonoa parisuhdetta pystyssä, vaikka pettäminen on jatkunut lasten jälkeenkin. Jo suhteemme alkuaikoina huomasin, että puolisoni tarkkailee ja kontrolloi kaikkea tekemisiäni. Ajan kanssa tämä on mennyt todella pahaksi. Olemme puhuneet asiasta, ja hän pelkää, että teen samoin kuin hänen entinen puolisonsa ja ajattelee, että ei ole minullekaan tarpeeksi riittävä. Mitkään tekoni tai sanani eivät tunnu muuttavan hänen ajatuksiaan. Hän on myös hyvin kriittinen entistä puolisoani kohtaan ja sitä, että pidämme satunnaisesti yhteyttä, kun hoidamme pakollisia yhteisiä asioita. Hän kuvittelee, että kaikki se yhteydenpito tarkoittaa sitä, että haluan palata entiseni kanssa yhteen tai ainakin niin, että entinen puolisoni kaipaa minua. Itse tiedän, että en halua takaisin suhteeseen. Olen sanonut puolisolleni, että mitä sitten vaikka entiseni kaipaisi minua. Ei hän yksin sille asialle pysty mitään tekemään.

Puolisoni on käynyt terapiassa. En tiedä luotanko siihen, että se auttaa. Haluaisinkin tietää, miten voisin omalla käytökselläni vielä enemmän näyttää puolisolleni, että hän riittää juuri tuollaisena ja että en ole samanlainen kuin hänen entisensä.

Alamme olla tilanteeseen todella väsyneitä. Emme kuitenkaan halua luovuttaa. Olen sanonut monta kertaa, että jos en olisi tosissani tässä suhteessa, en kestäisi turhia epäilyjä ja syytöksiä.

Kerrot, että teillä on vuoden ikäinen parisuhde, jota varjostaa mustasukkaisuus. Selitys puolisosi mustasukkaisuudelle löytyy hänen menneisyydestään. Kun on tullut toistuvasti petetyksi, se jättää syvät haavat. Sen jälkeen saattaa mennä pitkän aikaa ennen kuin uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Joskus mustasukkaisuuden juuret voivat ulottua pitkälle lapsuuteen asti. Jos ihminen ei ole lapsuudessaan saanut riittävästi rakkautta, huomiota ja hyväksyntää, siitä voi seurata, ettei oikein koskaan kykene vakuuttumaan, että on riittävä. Se tekee olon turvattomaksi. On hyvä, että puolisosi on hakeutunut terapiaan. Mutta olet myös oikeassa siinä, että usein vie aikaa, ennen kuin terapia alkaa vaikuttaa. Siksi on hyvä miettiä, miten pärjäätte yhteisen elämän tilanteissa.

Mustasukkaisuudessa ei ole kyse siitä, että toinen olisi epäluotettava.

Mustasukkaisuus on hyvin kivuliasta sekä asianomaiselle itselleen että puolisolle. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten, jos sitä kokeva pystyy myöntämään, että kyse on hänen ongelmastaan. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi epäluotettava, vaan että itsellä on vaikea luottaa.

Teillä on hyvin tuore parisuhde. Vaikka kerrot, että olette nuoruudessanne seurustelleet ja silloin tällöin pitäneet yhteyttäkin, niin silti olette yhteisessä elämässänne alkumetreillä. Parisuhteiden alkuvaiheisiin liittyy lähes aina turvattomuutta ja epävarmuutta kaiken ihanan rakastumisen keskelläkin. Löydämmekö yhteisen elämän, kestääkö suhteemme? Miten pärjäämme sen kanssa, että kummallakin on oma parisuhdehistoria ja entiset elämät? Kerrot myös, että entinen parisuhteesi päättyi miehesi uskottomuuteen, juuri kun olitte tavanneet nykyisen puolisosi kanssa. Sinulla on siis itselläsikin kesken oma erosi ja siihen johtaneiden asioiden prosessointi. Vaikka sanot, että et kaipaa takaisin entiseen suhteeseen, niin siitä huolimatta eroon sopeutuminen vie aina aikaa. Yksi vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika erosta toipumiseen. Nämäkin kaikki asiat osaltaan saattavat lisätä puolisosi turvattomuuden tunnetta ja mustasukkaista käyttäytymistä. Siksi voisi olla hyvä todeta yhdessä, että tässä vaiheessa suhdettanne on vielä ymmärrettävästi paljon turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. 

Toisen käyttäytymisen kontrollointi johtaa vain syvemmälle mustasukkaisuuteen.

On myös tärkeää, että löydätte hyviä tapoja pärjätä näiden turvattomuuden tunteiden kanssa. Asioista ja tilanteista riiteleminen ovat huonoja tapoja, sillä ne lisäävät entisestään turvattomuuden tunnetta. Toisen käyttäytymisen tarkkaileminen ja kontrolloiminen ovat myös huonoja tapoja ja johtavat paria vain syvemmälle mustasukkaisuuteen. Toisen osapuolen pitäisi voida elää mahdollisimman normaalia elämää, johon kuuluvat normaalit omat menot ja ystävät. Oman elämänsä rajoittaminen niin, että toinen ei tulisi mustasukkaiseksi, on myös päättymätön tie. Sille ei pidä koskaan lähteä.

Kirjoitat koskettavasti siitä, että haluat omalta osaltasi olla hyvä ja turvallinen puoliso, koska suhteenne on sinulle tärkeä. Että et halua satuttaa puolisoasi kuten häntä on aiemmassa elämässään satutettu. Tämä asenteesi välittyy varmasti hänelle jo sinällään tuoden turvallisuutta ja luottamusta.


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuormittaviman pikkulapsivaiheen aikana seksuaaliset halut voivat olla vähissä. Se on luonnollista, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme avomieheni kanssa alle kolmekymppiset kolmen lapsen vanhemmat. Suhteemme on ensimmäisen vuoden jälkeen ollut toistuvasti kriisissä läheisyyden puutteen vuoksi, mikä kalvaa puolisoani. Tarpeemme seksiin ja läheisyyteen ovat täysin erilaiset. Etenkin lasten saannin myötä en juuri ole halunnut miestäni lähelleni. En vain koe vetoa häneen, ja kaikki seksiin liittyvä ahdistaa minua, sillä en kaipaa sitä. Usein mietin, rakastanko häntä ja mitä rakastaminen ja rakkaus ylipäätään ovat.

Tätä on jatkunut jo yhdeksän vuoden ajan. Säälin puolisoani, koska hänelle tilanne on totta kai yhtälailla raastava kuin minullekin. Toisen lapsemme syntymän jälkeen pääsimme kaupungin pariterapiaankin, mutta siellä minua likimain kannustettiin siirtämään omat tarpeeni syrjään ja tekemään parisuhteen eteen sen mitä pitää eli ryhtymään seksiin useammin.

Itse olen hirveän väsynyt, koska pyöritän kodin ja hoidan lapset pääosin. Mies on minulle usein yksi lapsi lisää. Olen miettinyt kovasti eroakin, sillä parisuhteemme kurja tila heijastuu myös lapsiin.

Emme riitele, vaan kodissamme vallitsee kylmä ilmapiiri. Mieheni ei halua puhua kanssani juuri mistään, ja keskusteluyritykseni päättyvät siihen, että hän pyytää minua tukkimaan suuni. Hän mieluummin uppoutuu pelien maailmaan tietokoneella. Miten tätä vyyhtiä kannattaisi lähteä purkamaan? Miten voin pohtia rakkauttani häneen? Miten keskusteluyhteyden saisi avattua? Lasten vuoksi toivoisin, että saisimme asioita setvittyä niin, että voisimme jatkaa perheenä.

Tarinasi tuntuu surulliselta ja samalla valitettavan tavalliseltakin. Elät miehesi kanssa työteliäimpiä ruuhkavuosia. Kerrot olevasi pääosin vastuussa kolmesta lapsestanne kuten kodinhoidostakin. Miehesi uppoutuu pelimaailmaan ja tuntuu välillä neljänneltä lapselta. Tunnet todennäköisesti suurta yksinäisyyttä tässä tilanteessa. Olet miettinyt parisuhdettasi jo yhdeksän vuoden ajan, vain ensimmäisen vuoden olet ollut tyytyväinen suhteeseenne.

Ovatko halusi täysin kadoksissa vai tunnetko vetoa joihinkin muihin ihmisiin? 

Mikähän teidät on saanut sitoutumaan toisiinne, perustamaan perheen, jaksamaan arkea tänne asti ja mikä pitää teitä edelleen yhdessä?

Kerrot kaiken seksiin liittyvän ahdistavan sinua, etkä tunne vetoa mieheesi. On luonnollista, että kuormittavimman pikkulapsivaiheen aikana seksuaaliset halut voivat olla vähissä ja usein juuri naiset eivät koe oloaan seksuaaliseksi äidin roolissaan. Kuvaamasi tarinan valossa tuntuu ymmärrettävältä, että et koe miestäsi ihanana rakastelukumppanina. Ovatko halusi täysin kadoksissa vai tunnetko vetoa joihinkin muihin ihmisiin? Onko sinulla seksuaalisia haluja ja mielikuvia jossain tilanteissa, kiihotutko esimerkiksi eroottisista teksteistä tai elokuvakohtauksista? Haluaisitko haluta seksiä miehesi kanssa vai oletko jo kokonaan luovuttanut nautinnollisen seksielämän tavoittelemisesta?

Pystytkö kertomaan toiveitasi miehellesi?

Seksielämässä on ollut halujen eritahtisuutta pitkään. Mietin, onko yhteisen seksinne sisällössä jotain sinulle vastenmielistä? Teetkö asioita, joita et haluaisi tehdä? Onko seksi esimerkiksi suoraviivaista yhdyntään ryhtymistä ilman lämmittelyä hänen tyydytykseensä keskittyen vai onko miehesi halukas saamaan sinut innostumaan tuottamalla ensisijaisesti sinulle nautintoa? Pystytkö kertomaan toiveitasi miehellesi?

Entä läheisyys, johon et myöskään ilmaise isoa tarvetta, mitä se pitää sisällään? Tarkoittaako se tunneyhteyttä  puolisoosi, läheistä oloa, me-henkeä, keskusteluyhteyttä, kosketusta tai hellyyttä? Onko näiden asioiden puute ylitsepääsemättömiä esteitä myös tyydyttävälle seksielämälle?

Mietit suuria asioita, kuten rakastatko miestäsi ja mitä rakkaus oikeastaan on. Haluaisit jatkaa perheenä, mutta olet miettinyt eroakin. Ehkä eron jälkeinen maailma tuntuu vielä yksinäisemmältä ja pelottaa sinua. Näiden suurten asioiden miettimisessä olet oikealla tiellä. Tähän pohdintaan voit saada myös ammattiapua. Tuntuu hyvältä, että kykenet tuntemaan myötätuntoa ja sääliä miestäsi kohtaan – ja myös itseäsi kohtaan. 

Kylmä ilmapiiri ei ole hyvä lasten kasvualusta.

Sinulla on harmillisen huono kuulluksi tulematta jäämisen kokemus pariterapiasta. Pettymys ulkopuoliseen apuun vuosia sitten ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi hakea uudelleen apua toiselta työntekijältä tai esimerkiksi perheneuvonnasta. Keskusteluyhteytenne todennäköisesti avautuu kotikeskusteluja huomattavasti paremmin kolmannen osapuolen avulla.

Kuten toteat, kurja tilanne heijastuu myös lapsiin. Kylmä ilmapiiri ei ole hyvä lasten kasvualusta. Mitään hyvää pitkittynyt jumitilanne ei tee myöskään sinulle tai puolisollesi. Lapset ansaitsevat hyvinvoivat vanhemmat, pitäkää huolta omasta hyvinvoinnistanne! Onnea hyviin keskusteluihin, toivottavasti tilanteenne helpottuu niiden avulla!


Vierailija

Mies on minulle kuin yksi lapsi lisää, ja tarpeemme seksiin ovat täysin erilaiset

Terapeutin kommenteista ja keskustelusta paistaa läpi se oletusarvoinen ajatus, että seksihaluja pitäisi kaikilla olla ja jos ei ole, niitä pitää väkisin yrittää herätellä. Miksi näin? Miksi ei ihminen saa rauhassa olla sellainen kuin on, teki sitten mieli tai ei? Miksi juuri se haluton on ikään kuin väärässä ja nimenomaan häntä yritetään muuttaa?
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.