Anneli Komi teki rakkauskalenterin ensin itselleen ja miehelleen. Nyt kalentereita on myös myynnissä. Kuva: Anneli Komi
Anneli Komi teki rakkauskalenterin ensin itselleen ja miehelleen. Nyt kalentereita on myös myynnissä. Kuva: Anneli Komi

Pienet arjen teot pitävät parisuhteen virkeänä, Anneli Komi uskoo. Siksi rakkauskalenteri toimii niin hyvin.

Sipoolaisen Anneli Komin, 36, perheessä elettiin vuosi sitten kiireistä pikkulapsiarkea. Anneli oli kotona kahden alle kaksivuotiaan kanssa ja suutarimiehen päivät venyivät pitkiksi.

Annelista oli tuntunut jo pitkään siltä, että rakkaus puolisoa kohtaan oli hiipumassa. Tuntui vaikealta pyörittää perheen arkea ja hoitaa samalla parisuhdetta. 

– Kaipasin hellyyttä ja kosketusta sekä tukea. Sitä tunnetta, että olemme tiimi, Anneli kertoo.

Joulu lähestyi, ja Anneli ripusti joulukoristeita paikoilleen. Samalla hän keksi tehdä itselleen ja miehelleen yhteisen rakkauskalenterin. Sen tavoitteena oli, että puolisot muistaisivat toisiaan pienin sanoin ja teoin joulukuun jokaisena päivänä.

Joka toinen päivä viestin kirjoitti Anneli, joka toinen päivä mies.

Ihania viestejä päivittäin

Anneli laittoi joulukuun ensimmäisenä päivänä seinälle A4-kokoisen julisteen, johon oli kirjoittanut oman teeman kuukauden jokaiselle viikolle.

Ensimmäisellä viikolla puolisot kertoivat toisilleen, miksi toinen on hyvä vanhempi. Toisella viikolla he kirjoittivat, miksi rakastavat toisiaan. Kolmas viikko oli huumoriviikko, ja neljännellä viikolla puolisot kertoivat, miten voisivat tukea toisiaan paremmin arjessa.

Joka toinen päivä viestin kirjoitti Anneli, joka toinen päivä mies.

Julisteen alapuolella oli purkki, jossa oli kyniä ja pieniä paperinpalasia, jotta kirjoittaminen olisi mahdollisimman helppoa.

Onnenhetkiä on edelleen

Rakkauskalenterista tuli menestys.

– Oli ihana avata illalla miehen kirjoittama lappu ja katsoa, mitä hän minulle sanoi, Anneli kertoo.

Yhtenä iltana lapussa luki ”rakastuin sinuun heti ensikohtaamisella” ja toisena siellä oli linkki Ressu Redfordin Saturnuksen renkaat -videoon, johon liittyi hauskoja yhteisiä muistoja.

"Arkeemme tuli lisää hellyyttä ja huomioimme enemmän toisiamme. "

Mies oli aluksi suhtautunut epäilevästi kalenteriin mutta myönsi, että viestejä oli mukava saada ja kirjoittaa.

– Arkeemme tuli lisää hellyyttä ja huomioimme enemmän toisiamme. 

Yhteiset onnenhetket eivät loppuneet joulukuuhun, vaan niitä on arjessa edelleenkin.

– Puhumme ja halailemme enemmän ja laitamme jatkuvasti toisillemme kivoja tekstiviestejä, Anneli kertoo.

Kalenteri myynnissä, rakkausvinkkejä saa ilmaiseksi

Anneli mainitsi joulun jälkeen kalenterista ystävilleen, jotka kehottivat häntä julkistamaan idean.

Hän osallistui äitien keskusteluryhmään, jonka ohjaaja kiinnostui kalenterista. Yhdessä naiset kehittelivät ideaa edelleen ja ottivat yhteyttä tuttuun painotaloon.

Rakkauskalenteri julkaistiin tämän vuoden syyskuussa, ja nyt sen voi tilata täältä.

"Jokaisessa päivässä voi olla ripaus onnellisuutta, jos itse päätämme niin."

Naiskaksikko rakensi myös love365-nettisivuston, josta voi tilata sähköpostiinsa ilmaiseksi pienen päivittäisen hyvän mielen rakkausvinkin.

Anneli uskoo, että pienet arjen teot pitävät parisuhteen virkeänä. Rakkauden tekoja voi keksiä myös itse – tärkeintä on, että saa aikaiseksi.

– Jokaisessa päivässä voi olla ripaus onnellisuutta, jos itse päätämme niin. Siihen ei tarvita kauheasti rahaa eikä aikaa.

Kiinnostuitko?

Anneli Komi bloggaa vauva.fissä ja kertoo, miten soveltaa rakkausvinkkejä käytäntöön omassa arjessaan. Lue Annelin love365-blogia täältä! Rakkauskalenterin voit ostaa www.love365.fi-nettisivuilta tai Aatma-kirjakaupasta Helsingin Kampista ja HyvinVointiPortti Kaneliasta Helsingin Oulunkylästä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Salailu voi olla myös keino olla käsittelemättä vaikeaa asiaa, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme tilanteessa, jossa halusimme lasta, ja puoliso tulikin raskaaksi. Raskausviikolla 21 vaimoni sai keskenmenon. Hän ei kuitenkaan kertonut minulle siitä kuin vasta sinä päivänä, kun äitiysloman olisi pitänyt alkaa, eli noin 15 viikkoa myöhemmin. 

Keskenmenon jälkeen ostimme yhdessä uuden isomman asunnon sekä auton, jotta rattaat mahtuvat kyytiin. Minulla on todella petetty olo. Tuntuu, että voiko vaimoon enää luottaa. 

Vaimo haluaisi yrittää uudestaan lasta heti, minä taas en. Toisaalta ymmärrän, että asiasta on voinut olla vaikea kertoa. Ehkä vaimoni on pelännyt menettävänsä myös minut? Tilanne on kuitenkin päinvastoin, sillä nyt tuntuu, ettei suhteella ole vankkaa pohjaa. Miten jatkossa, kertooko vaimoni silloin isoista ja tärkeistä asioista? 

Kiitos kysymyksestäsi! Vaimosi salasi tiedon keskenmenostaan noin kolmen ja puolen kuukauden ajan ja kertoi asiasta vasta äitiysloman alkamisajankohtana. Hän jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut hankkien kanssasi isomman asunnon ja auton vauvan tuloa ajatellen. On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi häneen horjuu. Tunnet todennäköisesti itsesi petetyn lisäksi jollain tavalla riittämättömäksi ja arvottomaksi puolisoksi, johon ei voi tukeutua ja jolta ei voi hakea lohdutusta. Voi olla, että epäilet myös vaimosi tunteiden syvyyttä sinua kohtaan. Voi olla, että olet myös huolissasi hänen psyykkisestä voinnistaan.  

Olet pohtinut, että hän pelkäsi sinun hylkäävän hänet, jos saisit tietää keskenmenosta. Et ole ilmeisesti uskaltanut kysyä, miksi hän ei kertonut sinulle asiasta heti. Olisiko hän voinut kokea itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi naiseksi, joka ei kykene synnyttäjäksi? Syvissä hädän, pettymyksen ja huonommuuden tunteissaan hän ei kyennyt jakamaan asiaa ilmeisesti kenellekään. Hän on ollut asian kanssa surullisen yksin.

Huomattiinko vaimosi järkytystä ja ohjattiinko häntä keskusteluavun piiriin keskenmenon jälkeen?

Toinen vaihtoehto voi olla, että hän oli niin järkyttynyt, jopa sokissa keskenmenosta, ettei suostunut uskomaan sen olevan totta ja uskotteli ennen kaikkea itselleen, että kaikki on hyvin vauvan kanssa. Vaimosi tarkoitus ei siis ole ollut valehdella sinulle ja salata tahallaan asia sinulta, vaan se oli jonkinlainen lapsenomainen kieltämismekanismi myöntää tapahtunutta itselleen. Kun hän ei heti myöntänyt asiaa edes itselleen, sen kertominen sinulle tuli päivä päivältä yhä vaikeammaksi.

Prosessiin liittyen mietin, huomattiinkohan hänen järkytystään ja ohjattiinko häntä keskusteluavun pariin keskenmenon jälkeen. Keskenmenot ovat melko yleisiä, mutta niiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Viimeistään nyt hänen olisi hyvä päästä keskusteluavun piiriin!     

Sinun on luonnollisesti vaikea ryhtyä uuden lapsen hankintaan tässä tilanteessa. Toivottavasti olet sen hänelle kertonut. Ymmärtääkö vaimosi sinun tuntemuksiasi, pystyykö hän ajattelemaan tilannetta, jossa sinä salaisit häneltä hyvin tärkeän yhteisen asian? Keskusteluissa hänen kanssaan on hyvä olla hellävarainen, mutta ”häntä hoitaaksesi” et voi ryhtyä miellyttämään häntä ryhtymällä vauvan hankintaan. Asia on hyvä selvittää perinpohjaisesti ennen uutta yritystä.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua myös salailun käsittelyyn.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua keskenmenosta toipumisen lisäksi tapahtuman salailun tai kieltämismekanismin käsittelyyn yksin esimerkiksi neuvolapsykologin luona. Yhdessä te hyötyisitte pariterapiasta, jossa tapahtunutta käsiteltäisiin ymmärrystä tilanteeseen etsien. Ymmärryksen saaminen auttaa luottamuksen palautumisessa. Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa paikkakuntanne perheasian neuvottelukeskukseen tai muiden pariterapiapalvelujen pariin!       


Vierailija

Vaimoni ei kertonut minulle keskenmenostaan – paljasti asian 15 viikkoa myöhemmin

Tässä on kyllä niin myöhäisestä keskenmenosta kyse, ettei tässä voi käyttää sitä iänikuista fraasia: "keskenmenot ovat niin yleisiä". Tässä tapauksessa oltiin jo yli puolivälissä eli raskausviikolla 21. Viikon kuluttua oltaisiin puhuttu jo kohtukuolemasta. Tietysti voi olla, että vauva oli menehtynyt kohtuun jo aiemmin. Joka tapauksessa olisin toivonut, että vastaaja olisi ottanut huomioon tuon keskenmenon myöhäisen ajankohdan paremmin. On todellakin eroa sillä, tapahtuuko keskenmeno esim...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vastuu suhteen turvallisuudesta on sillä, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Aviomieheni on hyvä isäpuoli 8- ja 9- vuotiaille lapsilleni, ja pyrkii kokoajan olemaan myös parempi puoliso minulle. Suhteemme muuttui alkuhuuman jälkeen radikaalisti. Mieheni ollessa humalassa hän pahoinpiteli, haukkui ja nöyryytti minua. Olen ylipainoinen, ja mieheni ilmoitti minun olevan niin kuvottavan lihava ettei hän voi enää harrastaa seksiä kanssani. Väkivaltainen aikakausi kesti yhteensä 1,5 vuotta, jonka aikana menimme naimisiin. Minä olin alistunut kohtalooni enkä puhunut asioista kenellekkään. Olihan mieheni kuitenkin selvin päin ollessaan hyvä vanhempi ja puoliso.

Sittemmin mieheni on lopettanut alkoholinkäytön seurassani kokonaan. Hän pahoittelee asioita, joita on minulle tehnyt ja lupailee, ettei koskaan enää juo seurassani. Olen pikkuhiljaa saanut kasailtua itsetuntoani takaisin pala palalta. Mitä paremmin pääsen omille jaloilleni, sitä enemmän tunnen katkeruutta mieheni aiemmista teoista. Pitkään uskoin vian ja syyn olevan minussa, mutta nyt alan nähdä, kuinka julmaa kohtelu on ollut. Puolisoni pyrkii hyvittelemään menneitä olemalla kiltti ja huomioiva nykyään minua kohtaan, puhuu asioista kanssani ja lohduttelee.

En tiedä, pystynkö antamaan anteeksi ja elämään tapahtuneiden asioiden kanssa. Haluaisin osata antaa anteeksi, mutten tiedä voiko tai kannattaako tuollaisia asioita antaa anteeksi. Kuinka parisuhde rakennetaan uudestaan tällaisen jälkeen?

Olet joutunut parisuhteessasi todella loukkaavan ja haavoittavan käyttäytymisen kohteeksi. Nyt pohdit ja kysyt erittäin merkittävää kysymystä, voiko väkivaltaisesta ja nöyryyttävästä menneisyydestä päästä hyvään, tasavertaiseen ja kunnioittavaan tulevaisuuteen parisuhteessa.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä tilanteessasi mielestäni on varmuus turvallisuudesta. Voitko luottaa siihen, että miehesi juominen, ainakin sinun seurassasi, on varmasti loppunut? Eli onko suhteenne jatko riittävällä varmuudella turvallista? Ilman sitä asetat itsesi vaaraan jatkamalla suhdettanne.

Vastuu suhteenne turvallisuudesta on ennen kaikkea miehelläsi. Hän on käyttäytynyt niin henkisesti kuin fyysisesti väkivaltaisella tavalla. Siksi on hänen vastuullaan huolehtia siitä, että niin ei tapahdu enää koskaan. Mutta arvion turvallisuuden riittävyydestä joudut tekemään sinä.

Sinun kokemasi ei häviä hetken hyvittelyllä.

Tuntuu hyvältä kuulla, että olet alkanut ymmärtää, ettei vika tai syy huonoon kohteluun ollut sinun. Toivottavasti myös miehesi todella ymmärtää tämän. Sekä myös sen, ettei kokemasi häviä hetken hyvittelyllä. Itsetunnon kasailu on usein pitkä ja monivaiheinen prosessi.

Sama koskee myös anteeksi antamista, se ottaa aikansa. Mutta jos mainitsemani edellytykset suhteen rakentumiselle täyttyvät, anteeksi antoon kannattaa pyrkiä. Jo itsesi takia. Anteeksi antaminen ei merkitse sitä, että pahat teot häviäisivät olemasta. Ne eivät vain ole enää suhteen uudelleen luomisen esteenä. Se merkitsee myös sitä, ettet sinäkään ole enää kiinni kokemassasi vääryydessä. Anteeksi antamisen prosessi on itsensä vapauttamisen prosessi.

Osana tässä voi olla omien tunteiden käsittely. Nyt, kun miehesi juominen on loppunut, on turvallisuus vastaavasti lisääntynyt. Se taas luo tilaa tunteille. Näyttääkin siltä, että vasta nyt sinulla mahdollisuus olla oikeasti vihainen. Ja se on hyvä.

Vihan tunteminen ja ilmaiseminen ovat hyviä ja tärkeitä asioita.

Vihan tunteminen ja ilmaiseminen ovat hyviä ja tärkeitä asioita. Tunne ja teot ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Vihaisenakaan ei tarvitse käyttäytyä huonosti. On tärkeää, että voit tuntea ja olla tietoinen niistä tunteista, joita puolisosi teot sinussa herättävät. Mutta samalla voit olla vastuullinen käyttäytymisestäsi ja välttää koston kierrettä.

Vihan tunnetta voi opetella purkamaan rakentavalla tavalla. Siis ilman, että sen ilmaiseminen vahingoittaa ketään. Ja tässä on tärkeää etsiä juuri itselleen sopivia keinoja. Mutta mahdollista on esimerkiksi purkaa vihaansa fyysiseen ponnisteluun: mattojen tamppaamiseen, nyrkkeilysäkin hakkaamiseen, juoksemiseen tai mikä kenellekin sopii.

Parisuhde voidaan rakentaa, mutta vain, jos turvallisuus on taattu.

Ystävälle soittaminen, kirjoittaminen tai huutaminen (sopivassa paikassa) ovat myös mahdollisia tapoja purkaa vihaansa turvallisesti. Bruce Fischer käsittelee näitä ja muitakin turvallisia vihan ilmaisemisen keinoja kirjassaan Jälleenrakennus (s. 149–151). Siinä asiasta puhutaan eroon liittyen, mutta ne kyllä sopivat vihan purkamiseen johtuipa tunne mistä syystä hyvänsä.

Parisuhde voidaan siis rakentaa kertomiesi kokemusten jälkeenkin ajan kanssa, avoimesti puhuen, tunteita vastuullisesti ilmaisten, toinen toistaan huomioiden, läheisyyttä rakentaen ja kunnioittavasti käyttäytyen. Mutta vain, jos turvallisuus on taattu.    


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.