itä hiljaisempi mies on, sitä enemmän vaimo "ravistelee" reaktiota hänestä irti, ja kehä on valmis. Kuva: iStockPhoto.
itä hiljaisempi mies on, sitä enemmän vaimo "ravistelee" reaktiota hänestä irti, ja kehä on valmis. Kuva: iStockPhoto.

Yritän parhaani mukaan jaksaa, mutta välillä mielessäni käy ajatus, olisiko meidän parempi erota.

Minusta tuntuu, että meillä ei enää ole parisuhdetta. Mieheni vain löhöää television edessä, eikä vastaa kysymyksiini. Tuntuu kuin puhuisin puulle, menetän helposti malttini. Haluaisin tehdä yhdessä asioita, mutta useimmiten touhuan lasten kanssa ilman miestäni. Pelkään, että mieheni rakastaa vieläkin ex-tyttöystäväänsä, vaikka olemme naimisissa ja meillä on kolme lasta.

Haluaisin tehdä yhdessä asioita, mutta useimmiten touhuan lasten kanssa ilman miestäni.

Yritän parhaani mukaan jaksaa, mutta välillä mielessäni käy ajatus, olisiko meidän parempi erota. Mietin myös, voiko poikamme villi luonne johtua suhteemme ongelmista. Miehen mielestä meillä on kaikki hyvin, mutta minä en ole samaa mieltä. Meillä on myös taloudellisia ongelmia. Rahat eivät riitä, kun maksamme konkurssista johtuneita vanhoja velkoja.

Parisuhdeterapeutti, psykologi Maarika Markkanen vastaa: 

Minusta tuntuu, että olette joutuneet negatiivisen vuorovaikutuksen kehään. Sinä olet ahdistunut, ja mielessäsi velloo katastrofiajatuksia. Kuvittelet, että miehesi rakastaa toista naista, vaikka tosiasiassa näin ei luultavasti ole. Mielessäsi käy myös eroajatuksia. Järkesi lakkaa kulkemasta ja alat kovistella miestäsi. Miehesi vastaa vetäytymällä ja suojautuu hyökkäyksiltäsi sulkeutumalla. Mitä hiljaisempi miehesi on, sitä enemmän sinä "ravistelet" reaktiota miehestäsi. Kehä on valmis.

Kuorensa alla miehesi on todennäköisesti yhtä neuvoton kuin sinä. Hän luultavasti haluaisi, että olisit onnellinen, mutta hän ei vain tiedä, miten sanoa se ja mitä tehdä sen eteen. On harhaluulo, että suomalainen mies olisi tunteeton.

Mitä hiljaisempi miehesi on, sitä enemmän sinä "ravistelet" reaktiota miehestäsi. Kehä on valmis.

Kaikissa parisuhteissa voidaan ajautua pattitilanteeseen. Itse asiassa suhteenne on hyvin tyypillinen suomalainen parisuhde: mies vetäytyy ja nainen takertuu. Ruokitte käyttäytymisellänne toistenne huonoja puolia ja teillä kummallakin on oma osuutenne tässä asetelmassa. Näin käy usein varsinkin pariskunnille, jotka elävät ruuhkavuosia.

Minusta tuntuu, että teidän on vaikea lopettaa tilannetta omin voimin. Suosittelen teille parisuhdeterapiaa, ennen kuin etäännytte toisistanne lopullisesti. Koulutettu terapeutti voisi auttaa teitä löytämään yhteyden toisiinne jälleen. Hyvässä parisuhteessa voidaan puhua rehellisesti tunteista ja siinä tullaan kuulluksi. Se ei tarkoita sitä, että pariskunta olisi koko ajan onnellinen, mutta kumppanit pystyvät kuitenkin jakamaan asioita keskenään. He elävät yhteistä elämää.

Itse asiassa suhteenne on hyvin tyypillinen suomalainen parisuhde: mies vetäytyy ja nainen takertuu.

Miehesi konkurssi on saattanut olla iso trauma, ja se on horjuttanut koko perheenne perusturvallisuutta. Sellaisesta toipuminen voi viedä vuosia. Parhaiten turvallisuus lisääntyy puhumalla tunteista ja ajatuksista. Sinun ei tarvitse yksin yrittää selvittää kaikkea.

Epäilet, että lapsenne oireilu saattaisi johtua parisuhteenne ongelmista. Saatat olla siinä oikeassa. Lapset toimivat usein perheessä parisuhdeterapeutteina. He yrittävät vetää vanhempien huomion itseensä, sillä silloin he saavat vanhemmat toimimaan yhteisen asian puolesta.

Lapset toimivat usein perheessä parisuhdeterapeutteina.

Vaikka stressaavat ajatukset pyörivät nyt mielessäsi, yritä välillä ottaa lomaa huolista. Päätä vaikka, että seuraavana viikonloppuna teet jotakin kivaa, etkä ajattele negatiivisia ajatuksia. Hyvä asia tarinassasi on, että sinulla on ilmeisesti arkeen tyytyväinen mies. Muista, että olet itse vastuussa onnestasi. Et voi vaatia, että miehesi tekee sinut onnelliseksi. Kun negatiiviset ajatukset tulevat mieleesi, laita silloin jäitä hattuun. Istu alas ja hengitä syvään. Anna pahan olon mennä ohi. Ota rauhallisesti, ja yritä reagoida eri tavalla.

Tapa asettua perhe-elämään voi olla opittua omasta lapsuudenperheestä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, naimissa siitä puolet. Meillä on kaksi pientä lasta, omakotitalo, mökki, vene, auto, hyvät tulot, voimme matkustella oman mielen mukaan ja tehdä kaikkea kivaa. Elämä on siis ulkopuolelta katsottaessa todella hyvissä kantimissa.

Arki on kuitenkin yhtä kaaosta, tulipalojen sammuttelua, yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ainakin allekirjoittaneen puolelta. Puoliso ei osallistu oma-alotteisesti kotihommiin, ei muista koskaan viedä roskia eikä korjata omia jälkiään eikä muista opastaa lapsiakaan siihen saatikka korjata heidän jälkiään.

Perusarki ei rullaa. Hän ei aamulla lasten kanssa ollessaan noudata mitään rutiineja. Hän ei käytä aamuvessassa eikä pese hampaita. Astiat jäävät korjaamattomina pöytiin, vaatteet riisutaan mihin sattuu, lapset eivät pese käsiään missään välissä. Puoliso ei muista rasvata lapsen atooppista ihottumaa, ei antaa D-vitamiineja, ei pestä korvantaustoja eikä kammata tukkaa. Kunhan jotain ruokaa saavat naamaan, niin tuntuu olevan tyytyväinen.

Jos lasten kerhoilmottautumiset ovat hänen vastuullaan, ne jäävät. Ei tule synttäri- eikä joululahjoja, jos hänen täytyisi ne ostaa. Hän ei muista neuvoloita eikä kaverisynttärimenoja.

Puoliso tulee aina myöhässä eikä muista sovittuja asioita. Esimerkiksi omakotitalon rakennusprojekti viivästyi yli neljä kuukautta, koska puoliso ei vain saanut aikaiseksi hoitaa osuuttaan. Hän ei siis hoida mitään arkielämään liittyviä asioita ilman muistutusta, jatkuvaa patistamista ja seuraamista.

Muutenkin puoliso elää vain omaa elämäänsä. Kun hän herää viikonloppuna aamulla kotona, hän miettii mitä HÄN voisi tehdä. Hän ei koskaan kysy ja mieti, mitä perheen kanssa voisi tehdä tai mitä lapset haluaisivat.

Puoliso on tosi kiinnostunut työkavereiden asioista ja muistaa niistä yllättäviäkin yksityiskohtia, mutta oman perheen ja lasten asiat eivät tunnu kiinnostavan.

Hän on kuitenkin rauhallinen, sopuisa, hyvä mies. Ei riitele turhasta, ei huuda, ei raivoa. Ei juo, ei polta, ei rieku öitä missä sattuu, jää kotiin hoitamaan lasta kun pyytää, ei arvostele, eikä hauku ketään, suhtautuu lungisti koko maailmaan.

Elämä on tylsää, tasaista mutta turvallista vaikkakin sotkuista ja kaaottista kodin suhteen.

Kaipaisin, että joku jakaisi vastuun kodista ja lapsista, osoittaisi rakkautta ja mielenkiintoa koko perhettä kohtaan, haluaisi tehdä asioita ja tarjota lapsille kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. En tiedä onko se edes todellisuutta vai ei, en tiedä enää mitä tekisin.

Aloitan vastaukseni viestisi lopusta, joka kosketti minua kovasti. Kerrot kaipaavasi sitä, että joku osoittaisi sinulle rakkautta. Mikä ymmärrettävä ja yleisinhimillinen toive! Niin monet parisuhteessaan tyytymättömät, pettyneet, vihaiset, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset toivovat juuri sitä samaa. Olet yksinäinen suhteessanne ja kaipaat tietenkin miestäsi sekä hänen rakkauttaan. Saattaa hyvinkin olla, että miehesi kokee rakastavansa sinua, kovastikin. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan välity sinulle, ja se tekee sinut epätoivoiseksi.

Voiko olla niin, että tuo tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhetaustaansa?

Onkohan miehesi lainkaan tietoinen siitä, miten kärsit? Voiko olla niin, että tuo miehesi tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhe-taustaansa? Kenties se on se tapa, jonka hän on oppinut omassa kasvuperheessään. Se mikä toimi ja oli mahdollista, jopa tarpeellista silloin, ei enää toimikaan aikuisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Mitenköhän kaikki tämä kaipauksesi välittyy miehellesi? Usein yksinäisyytemme ja rakkaudenkaipuumme parisuhteessa näkyy toiselle esimerkiksi tyytymättömyytenä, nalkuttamisena, syyttämisenä ja marttyyriytena. Ajattelemme, että puuttumalla ulkoiseen käyttäytymiseen saisimme sitä mitä sisimmässämme kaipaamme. Pettymys ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä tapoja reagoida. Ne eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, joilla saisimme viestimme perille. Päinvastoin työnnämme toista käyttäytymisellämme yhä kauemmas. Siksi mietin myös miestäsi ja sitä, miten hän mahtaa kokea parisuhteenne. Miten hän kuvaisi sinua? Kokeekohan hän sinun rakastavan itseään? On hyvin mahdollista, että hänkin puolestaan kaipaa sinun rakkauttasi. Sillä tavalla olette kenties saman kaipauksen äärellä, mikä on hyvä lähtökohta muutokselle parisuhteessa.

Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle eikä näy hänen käyttäytymisessään.

Kerrot, että miehesi on rauhallinen, kunnollinen, sopuisa ja hyvä mies. Kuvaat, että hän osallistuu järjestämiisi perheen yhteisiin hetkiin ja viihtyykin niissä. Hän hoitaa lapsianne, kun pyydät. Hän on ystävällinen sinua ja muitakin ihmisiä kohtaan. Nämäkin asiat saavat minut ajattelemaan, että sinä ja yhteinen perheenne olette hänelle tärkeitä. Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle, eikä näy hänen käyttäytymisessään aloitteellisuutena tai aktiivisuutena yhteiseen elämään ja sen tekemisiin.

Kertomasi perusteella teillä on yhteiselle elämälle hyvät puitteet ja mahdollisesti yhteinen kaipaus. Kerrot viestissäsi monia asioita, jotka ovat toivoa herättäviä. Nykyinen vuorovaikutuskuvio välillänne pitäisi kuitenkin pysäyttää. Se on haitallinen kummankin teistä kannalta ja vie teitä yhä tiukempaan solmuun, ja samalla kauemmaksi toisistanne. Sinä jäät liian yksin arjen hoitamisessa. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinun tapasi suhtautua häneen mitätöivänä ja alentavana. Teidän väliltänne puuttuu tunneyhteys, ja se tekee teidät kummatkin yksinäiseksi.

Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla ja säännöillä.

Tarvitsisitte apua, kenties eräänlaista tulkkia välillenne, joka auttaisi teitä näkemään ja ymmärtämään tilannetta toinen toistenne näkökulmasta. Miten kumpikin sisällään kokee kaiken? Saattaa olla hankalaa vain kahden kesken saada aikaan sellaista yhteistä keskustelua, joka toisi aitoa ymmärrystä ja muutosta tilanteeseenne. Siksi ehdotan, että hakeudutte käymään näitä keskusteluja paripsykoterapeutin vastaanotolle. Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla tai säännöillä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ihmiset osaavat usein suhtautua ystäviensä parisuhdetilityksiin fiksusti, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kumppanini on haukkunut minua selän takana vuosien ajan. Hänen mielestään siinä ei ole mitään väärää tai anteeksipyydettävää. Olen yrittänyt kertoa, miten se satuttaa minua, mutta hän ei ymmärrä vaan suuttuu ja alkaa haukkua minua. Hänen mielestään olen väärässä, kun en hyväksy hänen käytöstään, koska hänen mukaansa kaikkia haukutaan selän takana.

Tuo asian vähättely lisää arvottomuuden tunnetta. Haluaisin, että hän edes pahoittelisi minulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei pitäisikään tekoaan vääränä.

Miten pääsen asian yli? Miten saan korjattua epäluottamuksen ja arvottomuuden tunnetta?

Kiitos kysymyksestäsi! Lyhyt kysymyksesi herättää monia lisäkysymyksiä. Puhut haukkumisesta selän takana, mitä sillä tarkoitat? Puhuuko hän ystävilleen tyytymättömyyden aiheista koskien parisuhdettanne, arvosteleeko hän sinun luonteesi piirteitä tai kertooko luottamuksellisia arkaluonteisia asioita sinusta? Tarkoittaako haukkuminen selän takana teille samaa asiaa? Joskus voi olla niin, että toista ei kohdata, koska puhutaan eri asiasta pysähtymättä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen näkökulmaa. Miten olet saanut tietää asiasta ja miten tarkkaan? Ovatko jotkut kuulemasi asiat tulleet sinulle yllätyksenä vai onko hän uskoutunut sinulle kovin tutuista asioista?

Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille.

Kumppanisi vähättelevä ja omaa käytöstä puolusteleva lause ”kaikkia haukutaan selän takana” on myös mielenkiintoinen. Ensiksi tulee mieleen, että kaikkia ei varmasti haukuta selän takana. Onko niin, että sinä et puhu kumppanistasi tai suhteestanne muille ihmisille? Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille. Jotkut eivät paljasta juuri mitään parisuhteestaan muille ja toiset tarvitsevat ystäviä, joiden kanssa ruotia tarkkaan puolisoiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Kumppanit joko tietävät asiasta tai se tehdään salassa. Joskus tunteita on hyvä tuuletella, tämä ”valitus” helpottaa, koska ystävältä saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Toki olisi hyvä, että epäkohdista keskusteltaisiin ensisijaisesti kumppanin kanssa rakentavalla tavalla ja että arkaluonteisimmat luottamukselliset asiat pidetään salassa.

Ajattelen, että ihmiset ovat yleensä fiksuja kuunnellessaan ystävän tilitystä parisuhteesta. He ymmärtävät, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys asiasta ja että toisen osapuolen näkemys voi olla jopa vastakkainen. Ystävän tehtävänä on olla ystävänsä puolella, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa asettumista toista osapuolta vastaan. Hyvä kuuntelija kuuntelee, myötäilee tukea antaen, mutta myös uskaltaa miettiä asiaa toisen osapuolen kannalta ja hienovaraisesti tuoda sitä esiin. Ystävät pitkän päälle myös ymmärtävät, että uskoutumisessa kyse on sen hetken olosta, ja toisena päivänä fiilis on ihan toinen.  

Teille on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja uudelleen.

Kysyt, miten pääset asian yli ja miten saat korjattua arvottomuuden ja epäluottamuksen tunnetta. Tarkoittaako luottamuksen menetys häneen sitä, että et enää pysty jakamaan hänelle sinulle tärkeitä asioita? Entä mitä kaikkea arvottomuuden tunteeseen liittyy? Koetko itsesi ensisijaisesti arvottomaksi liittyen ”haukkumisen” sisältöön? Tunnetko itsesi vähemmän tärkeäksi ja rakastetuksi, koska hän keskustelee arkaluonteisista asioista muidenkin kuin sinun kanssasi tai jopa enemmän muiden kuin sinun? Olet surullinen, koska hän ei pahoittele sinulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei myöntäisikään olevansa väärässä. Olette jääneet jumiin vuorovaikutuskuvioonne ja luulen, että hän ei tässä tilanteessa voi pahoitella, koska silloin hän tavallaan myöntäisi syyllisyytensä. Todennäköisesti se, että hän näkee sinut onnettomana, kuitenkin koskettaa häntä pinnan alla.

Luottamuksen ja parisuhteenne tunneyhteyden kannalta on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja vielä senkin jälkeen muutaman kerran uudelleen. Keskustelu on hyvä käydä hetkenä, kun olette molemmat rauhallisia. Aloittaessasi keskustelun äänensävysi on hyvä olla erittäin rauhallinen ja jopa surullinen, koska kaikki, minkä voi vähänkin tulkita kiukuksi sanomassasi ja äänensävyssäsi saa hänet todennäköisesti puolustautumaan ja hyökkäämään.

Voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, mutta määrätä et voi.

Mielestäni voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, vaan puhuisi epäkohdista vain sinun kanssasi, mutta määrätä et häntä voi. Omaksi tuekseen hänellä on oikeus uskoutua muille kuten myös sinulla. Käskyjen antaminen saa pahimmillaan aikaan niiden pakonomaista vastustusta. Voit myös kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa pystyt asettamaan ajatuksesi taitavasti välttäen sanoja, jotka saavat hänet provosoitumaan. Vaikka hän ensin ärsyyntyisi kirjeestäsi, hänellä on myös mahdollisuus asetella sanojaan rauhassa vastaukseensa. Mikäli asia ei näillä konsteilla etene ja haluatte pysyä yhdessä, hakekaa ihmeessä keskusteluapua pariterapiasta. Onnea keskusteluihin ja hyvää syksyä!      


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.