Tutkimus kertoo, miksi jotkut pariskunnat onnistuvat eron jälkeen hyvässä yhteistyössä ja vanhemmuudessa.

Tuore tutkimus selvittää, miksi jotkut pariskunnat onnistuvat eron jälkeen hyvässä yhteistyössä ja vanhemmuudessa.

Nina Kauppisen lisensiaatintutkimuksen pariskunnille ero on tuonut hyviä asioita: parempaa yhteistyötä vanhempina, rauhallisen ilmapiirin kotiin, vanhemman parempaa jaksamista ja ensisijaista huomiota lapselle.

Tutkimuksessa haastatelluille vanhemmille ero oli uuden alku pysyvän katastrofin sijaan.

− Jos jossakin olen onnistunut niin avioerossa, avioliitossa en niinkään, sanoo yksi tutkimukseen haastateltu nainen.

Tällaisia neuvoja tutkimuksen vanhemmat antavat:

Hyväksy ulkopuolinen apu. Esimerkiksi perheterapeutti voi auttaa uuden keskusteluyhteyden luomisessa.

Mitä nopeammin pystytte keskustelemaan, sitä paremmin voitte aidosti sopia lapsen huoltajuuteen, tapaamisiin ja muuhun arkeen liittyvistä asioista.

Kerro päiväkodissa. Kerro lapsen opettajalle tai päivähoitajalle lyhyesti perheen tilanteesta. Lapsi viettää paljon aikaa esimerkiksi päiväkodissa, ja hoitajan on hyvä tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu.

Suunnittelkaa ero yhdessä. Istukaa alas ja tehkää suunnitelma. Milloin eroatte? Missä asutte? Miten lapsen arki voisi jatku mahdollisimman samanlaisena? Miten voitte välttää sen, ettei lapsi joudu vaihtamaan hoitopaikkaa, koulua tai kaveripiiriä? Näytä lapselle, että arki jatkuu.

Päätä tietoisesti, että toimit lapsen edun mukaan. Päätä ääneen exäsi kanssa, että hoidatte lasta koskevat asiat hyvin ja sovussa. Sano ääneen, että haluat teistä tulevan nyt tasavertaisia vanhempia.

Tee yhteistyötä, ole joustava. Ole lapseen liittyvissä asioissa joustava: Mieti lapsen tarpeita.

Älä riitele esimerkiksi kellonajoista, sovi. Ole tekemisissä ex-puolison sukulaisten kanssa, kun se on tarpeen.

Neuvottele rahasta ja lapsen viemisestä harrastuksiin. Jos pystyt, jousta raha-asioissa niin, ettei lapsen elintaso muutu erossa suuresti.

Erota keskinäiset asianne ja lapsen asiat. Lapsen asiat hoidetaan sovussa. Pidä omassa mielessäsi erillään tunteesi ex-puolisoa kohtaan ja vanhemmuus. Exä voi olla hyvä vanhempi, vaikkei olisi sinulle hyvä puoliso.

Erossa on aika lopettaa parisuhteen vanhat asetelmat. Arvosta toisen vanhemmuutta, vaikka teette asioita lapsen kanssa eri tavoin. Näytä arvostuksesi, se on tärkeää – myös itsellesi olisi, eikö?

Vältä konflikteja. Päätä, ettet lähde riitaan. Opettele keinoja hillitä itsesi. Riita ei johda enää mihinkään.

Älä puhu lapselle pahaa toisesta vanhemmasta tai hänen suvustaan.

Malta, odota. Hyvän yhteistyön muotoutuminen vie aikaa.

Varaudu ihmettelyyn. Eronneiden vanhempien hyvät välit voivat herättää myös sitä.

Tutkimus Eronjälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa on Nina Kauppisen lisensiaatintutkimus lapsi- ja nuorisososiaalityön alalta. Voit lukea koko tutkimuksen tästä.

Lue lisää

Eroamassa? Mieti vielä näitä kysymyksiä.
Tunnista nämä lähestyvän eron 6 merkkiä

Vierailija

Onnistunut ero? Näin teette sen.

Kai tämä on tapauskohtaista, tämäkin. Toivoin alle kymmenvuotiaasta, että vanhempani eroaisivat. Ei ollut fyysistä väkivaltaa eikä alkoholia, mutta äitini oli (ja on) persoonana aika vaativa. Mikään eikä kukaan ei kelvannut, kaikki oli aina väärin ja pielessä ja syy aina muissa kuin äidissä. Hän sätti ja haukkui, halveksi ja mitätöi. Pelkäsin häntä koko lapsuuteni ja toivoin niin, että äiti ja isä eroaisivat ja voisin elää rauhassa isän kanssa. Vielä nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, emme voi...
Lue kommentti
Vierailija

Onnistunut ero? Näin teette sen.

Täyttä potaskaa. Itse aikoinaan kärsin, koska äitini ei suostunut eroamaan. Tajusi vasta meidän, sisarusten, ollessaan aikuisia, että teki ison virheen. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä lopun elämä. Veljeni oli menettää perheensa kun alkoi käyttäytyä isämme tavoin. Onneksi hän tajusi sen ja muuttui. Ystävättäreni erosi 3v. sitten ja nyt hänen lapsensa ovat tasapainoisia, viikko äidillä ja viikko isällä,sama koulu jne. Ennen olivat saada adhd diagnoosin. On turhia eroja, mutta on myös tarpeellisia...
Lue kommentti
Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”