Kuvat: Piia Arnould
Kuvat: Piia Arnould

Meidän Perheen suuri rakkaustutkimus osoittaa, että kaikkein kovin supermies on isämies.

Se alkaa silmistä. Ne ovat ”karibianmerensiniset silmät” tai ”söpöt ruskeat silmät”. Sellaiset silmät, jotka ”menevät sikkuralle”. Näin kertovat suureen rakkaustutkimukseemme vastanneet – ja kertovat paljon muutakin.

On itse asiassa ihme, ”miten kenelläkään voi olla noin kauniit silmät”. Aivot rekisteröivät silmäyksen sekunnin kymmenyksissä, mutta vasta pidempi katse herättää kiinnostuksen.

Se katse voidaan luoda missä tahansa, ja on luotu: Saimaan rannalla, baarissa uudenvuodenaattona, ammattikoulun ruokalassa tai jokamiesluokan jääratakilpailuissa. Silmät kiinnittävät huomion Tinderin profiilikuvassa, mutta mikään ei korvaa elävää katsetta. Vasta se vangitsee.

Silmien jälkeen tärkeä on suu. Ehkä sieltä tulee puhetta, mutta tärkeintä on, että se on hymyssä. Sillä yhteinen nauru sitoo ihmiset yhteen. Myönteisyys, iloisuus ja huumorintaju tekevät vaikutuksen ensikohtaamisissa.

Alkuun ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Joku kertoo, kuinka jalat menevät letkuiksi, jos suuta ympäröi tuuhea parta. Yksi kiinnittää huomiota sporttiseen profiiliin ja toinen nallekarhumaiseen olemukseen. Kyllä, ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Jos silmät ja suu miellyttävät, sen tuntee vatsassa. Siellä alkavat lepattaa ne kuuluisat perhoset. Tai oikeastaan ne lepattavat päässä, sillä tunneaivojen aivosaari herkistyy, ja se tuntuu vatsanpohjassa. Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Osaa rakkaus lyö lekalla päähän saman tien.

”Omaan ihastumiseen meni muutama tunti. Rakastumiseen meni muutama päivä. Päätökseen avioitua meni kolme viikkoa.”

”Katsoin häntä ensimmäistä kertaa ja tiesin heti: tuon haluan.”

Useimmilla tunteet voimistuvat kuukausien kuluessa. Rakkaudesta uskalletaan ehkä puhua, kun seurustelua on takana jo kunnon tovi. Voi käydä niinkin, että rakkaus hiipii huomaamatta.

”Rakastaminen kasvoi vaivihkaa: eräänä päivänä tajusin, ettei tunteilleni ole enää olemassa lievempää sanaa.”

Rakastuminen on stressin kaltainen tila, jossa keho käy ylikierroksilla. Lisämunuainen puskee elimistöön kortisolia. Se valpastuttaa ja auttaa suuntaamaan huomiota rakastettuun. Uni ei tule.

Sukupuolihormoni testosteronin tuotanto vahvistuu naisilla, mutta vähenee miehillä. Sukupuolet alkavat siis kemiallisesti muistuttaa enemmän toisiaan: mies pehmenee, naisen määrätietoisuus kasvaa – ja se kohdistuu suhteeseen. Oksitosiinia ja serotoniinia purkautuu voimakkaasti. Ne saavat aikaan lähes ekstaattisen hyvän olon ja välittämisen tunteen.

Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Miten tämä kemiallinen hurrikaani näkyy käytännössä? Näin, rakkaustutkimukseemme vastanneet kertovat:

Hän lähettää sähköposteja, joissa on linkkejä rakkauslaulujen sanoihin. Hän pommittaa höpsöillä tekstiviesteillä kymmeniä kertoja päivässä. Hän ostaa joululahjaksi halinallen. Hän tulee yökylään myös viikolla, vaikka joutuu lähtemään töihin ennen viittä aamulla.

Suuteluun voi helposti käyttää tuntitolkulla aikaa. Erossa oleminen on yhtä tuskaa. Pää on täynnä outoa vaaleanpunaista hattaraa. Katse on entistäkin intensiivisempi. Silmien ohella myös navanalus kiinnostaa.

Seksiä piisaa, kun rakastuneet elävät toistensa ihosta.

– Vaikka seksi kyllä näkyy rakkaustutkimuksen vastauksissa yllättävän vähän, huomauttaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.

Kontula kertoo, että tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat seksiä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Elämme nyt romanttisen rakkauden aikaa. Mutta kyllä himokin vilahtaa rivien välissä. Ainakin silloin, kun kuvaillaan, kuinka suhde muuttuu alkuhuuman jälkeen.

”Seksiä on vähemmän. Mutta on siinä ollut varaa vähentääkin.”

”Läheisyys on yhä tärkeää, mutta emme toimi enää sokeasti halujen vallassa. Tärkeintä on uskollisuus, tuki ja ystävällisyys. Olemme mies ja nainen, aviovaimo ja aviomies, äiti ja isä sekä ennen kaikkea parhaat ystävät. Alkuaikoina olimme vain mies ja nainen.”

Kun suhde etenee, roolit lisääntyvät. Joka rintamalla rakennetaan: luottamusta, yhteistä kotia ja arkea, perhettä. Elämässä on niin paljon kaikkea, ettei enää ehdi tuijotella silmiin. Kiihkeät, pitkät yöt vaihtuvat pikaisiksi pikkukakkospanoiksi.

Intohimo on laimentunut, mutta rakkaus on syventynyt, tiivistää eräs vastaaja. Samaa sanoo moni. Ja sen kunniaksi keitetään kahvit.

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi.

Ruuhkavuosien rakkaus pyörii pitkälti kahvinkeittimen ympärillä. Kahvi on eittämättä rakkauden juoma, niin usein se mainitaan vastauksissa.

”Puoliso lataa kahvinkeittimen valmiiksi aamulla ennen töihin lähtöään.”

”Juomme rauhassa kahvit yhdessä ennen kuin lapset heräävät.”

”Kun olen väsynyt, hän tuo minulle kahvit sänkyyn.”

Elina ja Vesa Koivisto viettivät elokuussa 20-vuotishääpäivää.
Elina ja Vesa Koivisto viettivät elokuussa 20-vuotishääpäivää.

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi. Hän säästää sinulle leivän paremman puolen. Hän raappaa autonlasit pakkasella, ja kun mielesi tekee suklaata, hän lähtee seitsemän kilometrin päähän hakemaan suklaapatukkaa ilman, että pyydät.

Sinä askartelet hänen leipänsä päälle sydämen juustosta. Ostat kaupasta hänen lempijugurttiaan. Lämmität saunan valmiiksi. Ja keität ne kahvit.

–Näyttää siltä, että onnellisuutta kannattaa lähteä etsimään palveluasenteella. On parempi antaa kuin ottaa, se lisää myös omaa tyytyväisyyttä, sanoo onnellisuutta tutkinut dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Samaa toistelee jokainen parisuhdeterapeutti: tee tekoja, älä tavoittele tunnetta.

Rakkauden rituaalit luovat tunnetta, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Onnellisia ovat ne, jotka pitävät rakkauden rituaaleista kiinni kiireessäkin. Rutiinihalaus lähtiessä, iltasuukko puolikuolleena väsymyksestä. Ne luovat tunnetta siitä, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Edelleen katse suuntautuu toisen silmiin, mutta yhä useammin muualle. Onnellisilla pareilla samaan suuntaan. Kaikkein onnellisimmilla yhteisiin lapsiin.

Kyselyn tulos on kiistaton: lapset lisäävät tyytyväisyyttä. Jaetusta vanhemmuudesta tulee yksi rakkauden peruskivistä. Vastaajien mielestä se kaikkein kovin supermies on isämies. Siihen eivät riitä ihmeteot makuuhuoneessa, vaan isämies ottaa haltuun muutkin areenat.

”Tärkeää on, että mies on hyvä keittiössä ja makuuhuoneessa ja käy töissä.”

Ruuhkavuosia elävälle naiselle suurinta rakkautta on mies, joka hoitaa yhteisiä lapsia. Ja niitä miehiä on paljon. Pyllynpyyhkijöitä, pallonpotkijoita ja pyykinpyörittäjiä ovat suomalaiset kodit pullollaan.

”Minä nukutan tässä nuorimpaa ja hän tuolla siivoaa päivän jälkiä ja tekee meille iltapalaa. Kohta saan sohvalla jalkahierontaa.”

”Olemme tiimi, joka toimii perheen parhaaksi. Huumorintaju ja keskustelutaito ovat edelleen tärkeitä.”

Luottamus, kunnioitus ja vastuun kantaminen nousevat esiin monissa vastauksissa.

”Suhteen alun jälkeen hänestä on tullut osa perhettäni, ja arvostan häntä entistä enemmän, kun näen, miten hän ottaa vastuuta lapsista, jotka eivät ole hänen omiaan.”

Niin se menee, kun se menee hyvin. Aina ei mene. Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, ja tilastoissa on eropiikki kolmannen ja neljännen avioliittovuoden kohdalla. On kova rasti, kun seksin lisäksi pitää oppia myös puhumaan, suostua kompromisseihin, opetella vanhemmaksi ja samalla selvitä arjen kiristyvistä kierroksista.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaisten mielestä onnellisen parisuhteen lähtökohdat ovat tunne oikeudenmukaisuudesta, hyvä kommunikaatio ja tyydyttävä seksielämä. Siinä on urakkaa kerrakseen.

Se, mikä aluksi erityisesti viehätti, saattaa muuttua taakaksi.

”Aluksi romantisoin puolison ammattia, nykyisin toivoisin, että hän olisi apurahataiteilijan sijaan vaikka tilintarkastaja.”

”20-vuotiaana kiinnosti miehekäs äijäily. Nyt se hiertää arjessa. Kaipaisin enemmän yhteistä arvomaailmaa ja keskusteluyhteyttä.”

Kokemus hyvästä kommunikaatiosta on tärkeä erityisesti naisille. Jos liitto päättyy eroon, lopullisen päätöksen tekee todennäköisemmin nainen. Yksinäisyys nakertaa hyvinvointia myös parisuhteessa ja linkittyy vahvasti ei-onnellisuuden kokemukseen. Vastaajista lähes puolet kokee itsensä vähintään joskus yksinäiseksi, yleisimmin silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä.

”Arjen keskellä suhteen hoitaminen on jäänyt taka-alalle ja etäännyttänyt meitä.”

”Rakkaus ja huuma on hiipunut, olemme hyvin erilaisia.”

Rakkautta on pakata lapset autoon ja antaa toiselle omaa aikaa.

Toisaalta erillisyys on parisuhteessa myös voimavara. Yli 70 prosenttia vastaajista viettää aikaa mielellään yksin ja arvostaa , jos kumppani tarjoaa siihen mahdollisuuden. Joskus suurinta rakkautta on pakata lapset autoon ja ajaa pariksi päiväksi pois.

–Siitä puhe, mistä puute. Oma aika on vähissä, kun lapset ovat pieniä. Siksi on rakkauden teko antaa puolison olla yksin, huomauttaa yksinäisyyttä pitkään tutkinut yliopistotutkija Niina Junttila Turun yliopistosta.

Laajoilla ruohikoilla Pohjois-Amerikassa elää pieni, kymmensenttinen tummanruskea jyrsijä. Preeriamyyrä pystyy siihen, mistä me ihmiset haaveilemme. Se solmii suhteen kumppaniinsa eikä eroa koko elinaikanaan.

Syy elinikäiseen suhteeseen saattaa piillä rakkauden aivokemiassa. Preeriamyyrän aivoissa on nimittäin poikkeuksellisen paljon rakkaushormoneja sitovia reseptoreja. Juuri näiden reseptorien arvellaan olevan avain myös ihmisen yksiavioisuuteen.

Uskollisen, elinikäisen parisuhteen ihanne elää voimakkaampana kuin koskaan, Suomessa vielä vahvempana kuin muualla Euroopassa. Parisuhde on ennen kaikkea tunneside, ei enää taloudellinen järjestely tai sosiaalinen pakko.

Kumppanin luotettavuutta arvostetaan nyt enemmän kuin ennen, ja 2000-luvun nuoret pariskunnat myös elävät uskollisempina kuin aiemmat sukupolvet. Me haluamme uskoa siihen ainoaan oikeaan. Joka toinen niin uskookin omasta kumppanistaan ja joka kolmas on asiasta ainakin melko varma, kysely paljastaa.

Väestöliiton selvitysten mukaan noin kolmannes ihmisistä kokee parisuhteensa erittäin onnelliseksi. Vähintään melko onnellisia suhteessaan on kahdeksan ihmistä kymmenestä. Se on paljon! Rakkaus kantaa.

–Kuinka voimallisesti rakkaus ja parisuhdetyytyväisyys rakentaakaan suomalaisten hyvinvointia, Osmo Kontula toteaa.

Tutkimuksen mukaan parisuhde on merkittävin onnellisuutta lisäävä tekijä. Rakkauden luonne on vastavuoroinen. Onnellisimmat parit kokevat rakastavansa toisiaan yhtä paljon.

Hän sinun vieressäsi aamukahvipöydässä. Sinä hänen tutuntuoksuisessa kainalossaan pimeässä makuuhuoneessa. Te yhdessä.

”Rakkaus muutti yksinäisyyden yhteydeksi, antoi päämäärän ja uusia ystäviä, toi iloa ja jännitystä elämään, samoin turvaa ja lohdutusta.”

”Rakkaus on muuttanut kaiken. Tunnen olevani satamassa.”

Juttua varten haastateltavina ovat olleet tutkijat Niina Junttila, Sakari Kainulainen ja Osmo Kontula. He ovat myös analysoineet rakkauskyselyn tuloksia.

Teksti on osa juttukokonaisuutta, joka valittiin ehdolle Aikakausmedian Vuoden juttu yleisölehdessä -palkinnon saajaksi.
Juttukokonaisuus on julkaistu Meidän Perhe -lehdessä 10/16.

"Rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea", Elina Koivisto kertoo.
"Rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea", Elina Koivisto kertoo.

Hyvin jaettu arki

Elina: ”Tapasimme ensimmäisen kerran elokuussa 1994 Suomenlinnassa. Samana iltana kerroin ystävälleni tavanneeni tumman, pitkän ja ihanan miehen, joka on parasta unohtaa, koska hän ei voisi koskaan ihastua minuun. Itsenäisyyspäivänä aloimme kuitenkin seurustella.

Olin 19-vuotias, ja Vesa oli ensimmäinen poikaystäväni. Elokuussa 1996 menimme naimisiin.

Tämän vuoden elokuussa 20-vuotishääpäivänämme uusimme vihkivalamme Suomenlinnan kirkossa. 20 vuoden ja neljän lapsen jälkeen rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea. Vesa hoitaa lasten urheiluharrastukset, minä musiikkiharrastukset, Vesa hoitaa kodin huoltotyöt, minä pyykit.

Joka aamu Vesa keittää perheelle aamupuuron. Kun minä tulen työpäivän jälkeen kotiin ja alan siinä vaiheessa miettiä, mitä syötäisiin, Vesa on jo aamulla ottanut broileripihvit pakastimesta sulamaan. Seitsemän vuotta sitten Vesa opetteli juomaan kahvia, jotta voi ruuan jälkeen juoda kanssani päiväkahvit.”

Elina Koivisto, 41, on seurakuntapastori, puoliso Vesa Koivisto, 43, Järvenpään kirkkoherra. Lapset Antton, 17, Laura, 15, Mikael, 11, ja Luukas, 6.

Suuri tutkimus rakkaudesta

Meidän Perhe -lehti ja suomalaiset tutkijat tekivät yhdessä tutkimuksen rakkaudesta ja pikkulapsiarjesta. Tutkimuksen tekivät kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta, dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sekä Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Tutkimuksen kysymyksiin vastasi 3 049 ihmistä.

Vierailija

Minä sinua vain – rakkaus alkaa silmistä ja huipentuu lapsiperhearkeen

Vierailija kirjoitti: Lapset lisäävät tyytyväisyyttä, mutta silti eroja on ylivoimaisesti eniten kun lapset ovat pieniä. Hmmm... Ei nyt kuulosta kovin uskottavalta! Ja kun erot voi tarkistaa tilastoista, niin silloin ensimmäinen väite ei voi pitää paikkaansa. Ihmisillä ei nykyään ole ilmeisesti mitään kärsivällisyyttä. Luullaan että kaikki pitää olla helppoa. Sitten erotaan ja luovutetaan heti kun ei jakseta yrittää. Kannattaa hakea apua.
Lue kommentti
Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.