iStockphoto
iStockphoto

Kesäloma laukaisee monessa parisuhteessa riidan. Lue parhaat vinkit riitojen välttämiseksi!

Miksi sä aina? Mikset sä ikinä!

Kesäloma ja yhteisen ajan viettäminen pitkän talven jälkeen saattaa kärjistää parisuhteen ristiriitoja. Yhtäkkiä lapsiperheen vanhempien onkin hoidettava arkea ja kasvatettava lapsia yhdessä vuorottelun sijaan.

Lomariitojen ydin on talven kiireessä, epämääräisissä odotuksissa ja puhumattomuudessa, Kataja-Parisuhdekeskuksen parisuhdekouluttaja Sari Liljeström sanoo.

– Hektinen arkielämä kerää lomaan odotuksia, että silloin kaikki olisi täydellistä.

Etenkin pikkulapsiperheessä elämä on kuitenkin aika arkista lomallakin: herätään aikaisin, ulkoillaan, tehdään lounasta, nukutetaan pienimpiä, tiskataan...

– Jos talvella ei ole ollut aikaa pysähtyä, ongelmat nousevat esiin lomalla. Moni ajattelee koko talven, että lomalla sitten.

Perhe- ja parisuhdeneuvonnan palveluissa onkin kävijäpiikki aina lomien jälkeen tammi- ja elokuussa.

– Yhtä hyvin tavallinen maanantai olisi hyvä päivä parisuhteelle – ja hyvä päivä selvittää ristiriitoja, Liljeström toteaa.

Älä petaa pettymyksiä

Liljeström neuvoo ensin selvittämään itselleen, mitä lomalta ja sen tuomalta yhteiseltä ajalta toivoo.

– Epämääräiset odotukset tyyliin ”sitten on ihanaa” johtavat pettymyksiin.

Toiveissa kannattaa pitää realismi, ja sovittaa ne siihen, mitä elämä oikeasti on. Jos puolisolta ja yhteiseltä ajalta odottaa mahdottomia, panee itse itsensä pettymysten kierteeseen.

Liljeström kehottaa vertaamaan loman alkua siihen hetkeen, kun tulee töistä kotiin. Pikkulasten vanhempi ei voi ajatella silloinkaan, että nyt lepään ja nautin. Lasten tarpeet ja kodin työt ovat vastassa.

Omista toiveista kannattaa puhua ennen lomaa tai viimeistään sen alussa.

–  Jostain syystä moni ajattelee, että olisi jotenkin arvokkaampaa, jos puoliso arvaisi toiveet. Että jos hän tarpeeksi rakastaa, hän tietää sanomattakin. Tällainen ei kuulu aikuiseen parisuhteeseen.

Sopiminen ja joustaminen kannattaa. Jotain voi tehdä myös vain kumppanin iloksi. Pienet asiat ovat suuria: Kiitä, pyydä anteeksi, kosketa, älä ota puheeksi ikuisuuskiistoja ja sovi kummallekin loman alkuun aikaa nukkua.

Netti ja korkki kiinni!

Riitaa tulee tavallisesti siitä, mitä tehdään, arkiaskareista sekä rahan, alkoholin ja netin käytöstä. Pitkän loman alussa voi olla hyväkin selvittää ristiriitoja ja keskustella, kunhan sen tekee ilman rikkovaa riitelyä.

Rikkovaa on esimerkiksi toisen vähättely, nimittely, keskeyttäminen, tahallinen väärinymmärtäminen, mykkäkoulu ja kilpailu siitä, kumpi on oikeassa.

Yhteiset vuodet opettavat, mikä lomalla toimii.

– Joillekin sopii paremmin, että koko perheen yhteinen loma on lyhyt.

Jokin pieni hyväkin signaalikin lomapaineissa voi olla: Ne paljastavat puolisoiden vielä ajattelevan, että suhteessa on jotain hyvää, jota odottaa.

Näin muilla

Meidän Perhe kysyi lukijoilta, koetteleeko loma parisuhdetta. Näin nettisivuilla ja Facebookissa kommentoitiin:

”Loma voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita: toiselle aktiivisuutta ja kiinnostuneisuutta ja toiselle rauhoittumista, relaamista ja vähemmän tekemistä. Ehkä pitäisi yhdessä miettiä, mikä on loman tavoite.”

”Arki voi sujua mutkattomasti, koska jokainen tietää roolinsa ja tavoitteensa. Lomalla olemme menneet molemmat sekaisin. Ja kumpikin tarvitsee lomaa loman jälkeen.”

”Järjestäkää asiat niin, ettei äiti yksin väännä aamusta iltaan ruokaa, pese pyykkiä, siivoa, viihdytä ja niin edelleen. Isän tulee osallistua arjen pyöritykseen, ettei äiti kaadu rättiväsyneenä illalla sänkyyn.”

”Molemmilla neljä viikkoa lomaa. Samaan aikaan vain yksi viikko. Tämä toimii meillä!”

”Kun perheen iskä jää lomille, tuntuu se lomalta myös kotiäidin mielestä! Neljä viikkoa on tälle parille juuri hyvä määrä yhdessäoloa.”

”Meillä arki kahden pienen lapsen kanssa on sen verran haipakkaa, että on enemmän kuin mukavaa viettää yhdessä aikaa ja nähdä ja kuulla toinen taas kunnolla. Lapsetkin saavat huomiota ihan eri tavalla, ja niin me aikuisetkin toisiltamme. Olemme sopineet ottavamme omaa aikaa, aikuisten yhteistä aikaa, sekä jaetaan lapset joinakin päivinä ja vietetään kyseisen lapsen kanssa kahdestaan aikaa.”

Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.