Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta, parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.

"Aikuisella voi olla elämän varrella monta parisuhdetta, mutta lapsella on vain yksi lapsuus. Lapsuuskodin parisuhteesta hän oppii, mitä rakkaussuhteelta on lupa odottaa. Onko hellyys tärkeää? Pitääkö erimielisyyksiä pelätä?

Vaikka lapset ovat tässä maassa katselleet liikaakin huonoja liittoja, ero ei aina ole paras ratkaisu. Usein toivon, että vanhemmat harkitsisivat eroa vasta pikkulapsivaiheen jälkeen, jos ei ole aivan pakko erota heti. En kehota ketään sinnittelemään väkivaltaisessa liitossa, mutta usein kyse on muusta.

Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei ole oire mistään.

Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta. Lisäksi kannattaa miettiä, haluaako jättää lapsille mallin, että ongelmien ilmaantuessa perhe hajoaa.

Romanttisen idyllin rakentamisesta ei silti pidä tehdä vanhemmille uutta suorituskenttää. Älä mieti otsa rypyssä, onko kynttiläillallisia tarpeeksi. Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei välttämättä ole oire mistään.

Lapsista puhutaan harmittavan usein parisuhteen riippakivinä. Helposti unohtuu, että ruuhkavuosiin sisältyy väsymyksen lisäksi myös valtava määrä naurua, hyvää mieltä, syliin kiipeämistä ja mainioita möläytyksiä. Lapset yhdistävät meitä vahvasti toiseen aikuiseen rinnallamme.

Kynttiläillallisia tärkeämpää on se, että vanhemmat osaavat riidellä ja sopia reilusti. Jos lapsi ei opi riitelytaitoja kotoa, hän on myöhemmin hukassa niin kaverisuhteissa kuin aikanaan parisuhteessakin.

Jos lapset eivät koskaan näe vanhempien olevan avoimesti eri mieltä keskenään, he kokevat kiistat uhkaavina ja väärinä. Silloin ei opi sopimaankaan. Toisaalta pelottavien riitojen seuraaminen saa lapsen vaikenemaan, eikä hän ehkä aikuisenakaan opi pitämään rajojaan ja puolustamaan näkemyksiään.

Ristiriitojen ei kuulu herättää pelkoja. Ne kuuluvat perheeseen, eikä niiden pidä olla uhka kenellekään.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin.

Jos vanhemmat kuitenkin päätyvät eroon, sitä pitää käsitellä lasten kanssa oikein. Mikäli aikuisten ristiriidat on eroon saakka salattu lapselta, hän voi kokea, että mikä tahansa voi koska tahansa hajota alta.

Siksi on tärkeää selittää lapselle, että molemmat vanhemmista vaikuttivat eroon ja että elämä voi siitä huolimatta olla hyvää. Ex-kumppanit jakavat paljon myös jatkossa. Lasten toinen vanhempi on ainoa ihminen, joka tuntee lapsesi kuten sinä.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin. Pelko ei tarkoita vain fyysistä pelkoa, vaan pelkoa olla oma itsensä, koska kelpaa perheessä vain tietynlaisena.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta. Niiden voimin lapsi oppii arvostamaan itseään eikä kulje loppuelämäänsä polvet ruvella hakemassa ulkopuolista hyväksyntää."

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow käsittelee parisuhde­mallin periytymistä kirjassaan Vanhempieni kaltainen.

Meidän Perhe 5/2016

Vierailija

Marianna Stolbow: ”Älkää erotko, kun lapset ovat pieniä”

Oon kyllä tosiaankin huomannu omassa suhteessani, että mies on saanu mallin asioiden käsittelyyn kotoaan. Kun pitää kohdata oma virhe tai keskustella jostain, yrittää paeta. Mä koen sen hylkäämisenä. Mies on sitä mieltä, että se on aikalisä. En kyllä ymmärrä, miten ku asia jää silloin kokonaan käsittelemättä. Vähän aikaa sitten kävi niin, että imetin vauvaa, mies joi kahvia ja mä huomasin, ettei 2v olekaan näkösällä. Kysyin sitä, mies kävi kurkkaa ulko-oven raosta ulos ja sano: "ei näy." Ja...
Lue kommentti

Mikään ei oikeuta hallitsemattomaan vihareaktioon, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Meillä on pitkä parisuhde, lapset, menetyksiä, laina sekä sairas läheinen. Puolisoni on työtön ja masentunut ja hänellä on toistuvia raivonpurkauksia. Läheisyyttä meillä on nippanappa. Vaikein asia minulle on raivo – mielestäni puolisoni ei osaa säädellä vihaansa, ja se leimahtaakin ylimitoitettuna lähes milloin tahansa, vaikka pitkiä taukojakin on. Koen olevani kestokykyni rajoilla.

Käymme molemmat terapioissa. Itse näen enää kaksi vaihtoehtoa: mielialalääkitys masentuneelle ja yhteinen, erittäin asiantunteva parisuhdeterapia. Tähän asti puoliso ei ole suostunut lääkkeitä hakemaan. Tahtoa on ollut tähän asti kaikesta huolimatta, mutta tämä on mielettömän kuluttavaa. Mistä toivoa?

Kerrot, että elämässänne on ollut paljon raskaita asioita. Viestisi perusteella ymmärrän, että eniten sinua kuitenkin tällä hetkellä kuormittavat miehesi toistuvat raivonpurkaukset, jotka kertomasi mukaan leimahtavat voimakkaina yhä uudelleen, taukojenkin jälkeen.Käytte molemmat terapiassa. Mutta onko kuitenkin niin, että terapia ei ole auttanut miestäsi säätelemään vihaansa eikä sinua laittamaan rajoja sille, minkälaista käytöstä otat häneltä vastaan?

Olettehan molemmat puhuneet näistä asioista terapioissanne? Oletteko pystyneet puhumaan raivonpurkauksista yhdessä? Entä pitääkö miehesi itse ongelmana vihansäätelyn vaikeuttaan, vai onko se sinun kuvauksesi ongelmasta? Kysyn tätä siksi, että joskus puolisoilla on hyvin eri käsitykset siitä, mikä on liiallista suuttumista ja raivoamista. Jotta ongelmalle voi tehdä jotain, niin parin täytyy löytää riittävä yksimielisyys siitä, mitä noissa tilanteissa tapahtuu ja mikä on ongelma. Tähän voivat auttaa yhteiset pariterapiakeskustelut.

Jäin myös miettimään, mitä tarkoitat raivonpurkauksilla. Missä tilanteissa miehesi viha purkautuu ylimitoitettuna? Liittyvätkö tilanteet teidän suhteeseenne vai raivostuuko hän sinun käyttäytymisestäsi? Raivostuuko hän lapsille vai kokonaan jostain muusta asiasta? Osaako hän itse selittää, mitä noissa tilanteissa mahtaa hänen näkökulmastaan tapahtua? Reagoiko hän johonkin tiettyyn asiaan vai onko raivoaminen oman pahan olon ja masentuneisuuden ilmaisua? Osaako hän kertoa, mitä muita tunteita tuon vihan takana on? Pelkoa, surua, epäonnistumisen tunnetta, häpeää?

Voimakas suuttuminen aiheuttaa turvattomuutta parisuhteeseen.

Raivoaminen ja ylimitoitettu suuttuminen ovat erittäin haitallisia vuorovaikutustapoja parisuhteessa. Joskus ihminen vähättelee ja oikeuttaa omia voimakkaita suuttumisreaktioitaan vetoamalla esimerkiksi omaan temperamenttiinsa tai lapsuusperheestä saamaansa räiskyvään riitelymalliin. Nuo, kuten myöskään masennus tai väsymys, tai edes toisen raivostuttava käyttäytyminen, eivät oikeuta hallitsemattomaan vihareaktioon.

Voimakas suuttuminen, johon liittyy voimakkaita reaktioita, aiheuttaa turvattomuutta parisuhteeseen. Tällainen käytös pelästyttää. Jos se toistuu, puoliso ja lähellä olevat ihmiset alkavat varoa ja kapeuttaa omaa käyttäytymistään. He elävät eräänlaisessa hälytystilassa ja ovat varuillaan lähes koko ajan. Se vie valtavasti voimia, kuten hyvin kuvaat. Voimakkaat raivonpurkaukset rikkovat läheisyyttä ja etäännyttävät paria toisistaan. Siksikin on ymmärrettävää, että koet miehesi käyttäytymisen niin raskaana.

Eräs mahdollisuus on hakeutua yhdessä väkivaltatyön yksiköihin (esim. Jussi-työ, Lyömätön linja) hakemaan konkreettista apua vihan hallintaan ja käytännön tilanteisiin, joissa viha leimahtaa.  Tämä on käytännöllisempää ja nopeampaa apua vihan hallintaan kuin psykoterapia. Se ei välttämättä ole silti ristiriidassa kummankaan omien psykoterapiakäyntien kanssa. Toinen vaihtoehto on, että pyydät päästä mukaan yhdelle miehesi terapiakäynneistä. Tällöin voisit tuoda esille omia näkökulmiasi ja huoliasi tilanteeseenne. Jotkut terapeutit haluavatkin tavata, ainakin kerran, myös asiakkaan puolison.

Toisen vihaa ei tarvitse ottaa vastaan kerta toisensa jälkeen.

Toisen vihaa ei tarvitse ottaa kerta toisensa jälkeen vastaan. Se on haitallista sinulle, mutta se ei myöskään auta puolisoasi ottamaan vastuuta käyttäytymisestään. Oletko omassa terapiassasi miettinyt niitä tapoja, jolla voisit vetää rajoja ympärillesi, ja näin suojella itseäsi?

Pariterapia voisi olla hyvä apu tilanteeseenne, kuten itsekin mietit. Pariterapia on tutkitusti tehokasta myös masennuksen hoidossa. Luuletko, että myös miehesi olisi siihen halukas? Joskus ihmisillä on korkea kynnys lähteä pariterapiaan. Tällöin voi auttaa, jos pyytää puolisoaan tulemaan edes yhdelle kerralle, jonka jälkeen voidaan yhdessä päättää terapian jatkosta ja tavoitteista. Mainitsit, että teillä on lainoja, työttömyyttä ja taloudellista epävarmuutta. Tällöin esimerkiksi Kirkon perheneuvonnan palvelut voisivat olla teille sopivia, koska ne ovat maksuttomia.

Kysyt, mistä voisi löytää toivoa. Missä sinä itse näet tällä hetkellä toivoa? Onko miehesi ja suhteenne aiemmin ollut erilainen? Löydätkö toivoa muistoista ja siitä hyvästä, jota joskus mahdollisesti välillänne oli, ja joka voisi kenties palata? Saatko omasta terapiastasi toivoa? Onko sinulla tällä hetkellä unelmia tai asioita, joita toivot elämääsi? Muista, että unelmat ovat tärkeitä toivon tuojia. Entä onko sinulla ystäviä ympärilläsi, ihmisiä jotka jaksavat kuunnella ja joiden kanssa voi välillä nauraa? Yksinäisenä on vaikea pitää toivoa yllä.

Mitä muita hyviä asioita ja hetkiä elämääsi kuuluu? Hyvät hetket ovat meille kaikille tärkeitä paikkoja, joissa voimme lepuuttaa väsynyttä mieltämme. Muista pitää huolta myös riittävästä unesta. Levännyt mieli ja keho jaksavat paremmin kantaa toivoa.


Vierailija

Puolisoni vihanpurkaukset rasittavat suhdettamme

ARVO kirjoitti: Miksi aina miehen vihan sietämistä. Vaimo täysin kyvytön hillitsemään vihaansa. Aina suhteetonta vihaa asioihin. Jostain vanhasta asiasta puhuttaessakin saa mielettömän raivon sekunnissa aikaiseksi. Esim. annoin liiankuumaa keittoa lapselle. Raivo sai ensin hänet hiljaiseksi ja sitten alkoi huuto, lähellä jo kiinni käyminen. Asia tuli nyt vuosi tapahtumasta esille. Sama raivo asiasta sekunnissa. En jaksa, kun on ylimitoitusta kokoajan pieniinkin asioihin. Suhteetonta. Vaimohan...
Lue kommentti
Vierailija

Puolisoni vihanpurkaukset rasittavat suhdettamme

Vierailija kirjoitti: Vierailija kirjoitti: ARVO kirjoitti: Miksi aina miehen vihan sietämistä. Vaimo täysin kyvytön hillitsemään vihaansa. Aina suhteetonta vihaa asioihin. Jostain vanhasta asiasta puhuttaessakin saa mielettömän raivon sekunnissa aikaiseksi. Esim. annoin liiankuumaa keittoa lapselle. Raivo sai ensin hänet hiljaiseksi ja sitten alkoi huuto, lähellä jo kiinni käyminen. Asia tuli nyt vuosi tapahtumasta esille. Sama raivo asiasta sekunnissa. En jaksa, kun on ylimitoitusta kokoajan...
Lue kommentti

Jos parisuhteessa ei ole onnellinen, on erotoive oikeutettu, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Tunnen olevani umpikujassa elämässäni. Tapasimme mieheni kanssa marraskuussa 2008 ja aloimme seurustella, seuraavana vuonna asuimme yhdessä, 2011 kihlat, 2012 häät, 2013 lapsi. Lapsen saannin jälkeen olen huomannut minkälainen puolisoni on enkä ole halunnut olla hänen kanssaan pitkään aikaan. Laitoin ensin sen vain vauvavuosien piikkiin, sillä uskoin, että tilanne paranee, kun lapsi kasvaa ja miehestäni tulisi toisenlainen.

En muista, milloin olisin ollut viimeksi onnellinen. En ole varma, olenko edes tervejärkinen. Sinänsä hän on ns. "hyvä mies". Hänellä ei ole ongelmia alkoholin tms. kanssa eikä hän missään nimessä ole väkivaltainen millään lailla. Muistan kyllä, mihin hänessä ihastuin ja ne puolet ovat edellään tallella. En vain koe haluavani olla enää hänen kanssaan parisuhteessa. Olen vuosia vain pitänyt nämä tunteeni taka-alalla. Kun kysyn häneltä, onko hän onnellinen, hän aina vastaa olevansa.

Tunnen, että vika on minussa ja minun on vain oltava tässä – olenhan 4-vuotiaan lapsen äiti ja moitteettoman miehen vaimo. Onko minulla oikeutta haluta eroa, koska en tunne olevani onnellinen?

Onko minulla päässä vikaa? Keskustelen asiasta piakkoin mieheni kanssa, kun saamme kahdenkeskistä aikaa. Mistä tiedän auttaako pelkkä keskustelu vai tarvitsemmeko apua kolmannelta taholta?

Kuvaamasi tilanne kuulostaa kovin surulliselta. Ensimmäisenä haluan sanoa, että sinulla on oikeus haluta eroa, koska et ole onnellinen. Se, että koet miehesi olevan moitteeton ja hyvä mies, joka ei ole alkoholiongelmainen tai väkivaltainen, ei ole syy olla onnettomassa parisuhteessa. Ennen eropäätöstä on kuitenkin hyvä kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi miehellesi, sillä hän on kuvauksesi perusteella lähes tietämätön sinun tyytymättömyydestäsi.

Puolisosi ansaitsee kuulla mietteesi ja olla ajan tasalla suhteessanne.

Hyvä, että olet päättänyt keskustella miehesi kanssa! Voi olla, että hän ei yllättyneenä pysty ottamaan pohdintojasi heti vastaan, torjuu eroajatuksen eikä suostu puhumaan siitä, koska se tuntuu ahdistavalta. Yhdellä keskustelulla nämä asiat eivät selviä. Voi myös olla, että hän hätääntyy ja on valmis tekemään kaikkensa teidän suhteenne pelastamiseksi. Joka tapauksessa hän ansaitsee kuulla mietteesi, olla ajan tasalla suhteessanne. Asioita ei kannata enää kaunistella tai salailla vaan ottaa suoraan puheeksi.

Mitä tarkoitat sillä, että huomasit, minkälainen miehesi on? Kerrot hänessä olevan niitä hyviä asioita, joihin ihastuit. Mikä miehessäsi ärsyttää sinua, mitä piirteitä hänessä et arvosta tai voi sietää? Saatko kiinni siitä, mikä on se ”todellinen” syy, miksi et halua olla hänen kanssaan parisuhteessa? Liittyykö se fyysiseen vetovoimaan, yhteisten kiinnostusten ja tekemisten puutteeseen, siihen ettei hän mielestäsi kanna riittävästi vastuuta kotitöistä tai lapsenhoidosta tai johonkin muuhun? Mitä tunnet häntä kohtaan? Onko rakkauden tunne hävinnyt kokonaan? Kysymykset voivat tuntua sinusta vaikeilta, on ymmärrettävää että aina ei ymmärrä mitä kaikkea ajatuksiin liittyy.

Miltä elämäsi näyttää parisuhteen ulkopuolella? 

Mietit onko sinulla päässä vikaa, oletko tervejärkinen. Mitään sairasta ajatuksissasi ei ole, mutta voi olla, että sinulla on nyt meneillään jokin henkilökohtainen kriisi elämässäsi, jossa kyseenalaistat myös parisuhteen. Miltä elämäsi näyttää parisuhteen ulkopuolella? Oletko tyytyväinen elämäntilanteesi ja itseesi muuten? Olet miettinyt asioita pitkään, joten ihan ohimenevä tämä kriisi ei ainakaan ole. Mietin, oletko puhunut asiasta ystäviesi tai muiden läheistesi kanssa. Jos olet jäänyt ihan yksin asian kanssa, se on kovin raskasta sinulle. Kun kerrot asiasta jollekin ulkopuoliselle, saat uuden näkökulman lisäksi helpotusta oloosi. Salaisuuksien kantaminen on aina raskasta.

Kysyt, tarvitsetteko ulkopuolista apua tilanteeseen. Suosittelen sitä lämpimästi, mutta sitä ennen sinun on puhuttava perusteellisesti miehesi kanssa. Paritapaamisten avulla tilanne voi muuttua ihan eri suuntaan. Jos et ole motivoitunut parisuhteen parantamiseen, on hyvä kuitenkin puhua asiat selväksi. Se auttaa teitä jatkossa yhteistyövanhemmuuden hoidossa ja tulevissa parisuhteissanne. Voitte saada apua lapsen kannalta hyvä eron toteuttamiseen ja tukea tilanteeseen myös yksin asioimalla. Toivottavasti tilanteenne helpottuu!  


Vierailija

Olen kunnollisen kumppanin puoliso – onko minun oikeus haluta eroa?

Mummoni erosi 70-luvulla papastani, koska ei enää rakastanut häntä. Pappani oli (edesmennyt jo) kunnollinen mies; hoiti lapsia, oli vastuuntuntoinen, kävi töissä, oli talonmies, ei juonut, ei polttanut, oli joka tavalla hyvä mies. Mutta mummoni ei vaan enää rakastanut häntä. Mummoni sai molempien sukujen vihat niskaansa, mutta ei välittänyt. Hän teki kahta työtä, hoiti lapset ja tapasi uuden miehen, jonka kanssa oli onnellinen. Olen aina ihaillut mummoani, koska hän on uskaltanut tehdä niin...
Lue kommentti